sunnuntai 12. toukokuuta 2013

KUN MIKÄÄN EI RIITÄ

En tiedä miten aloittaisin tämän tekstin. Nyt on taas pakko kirjoittaa päiväkirjamaisesti, mutta en oikein osaa jäsennellä ajatuksia sanoiksi. Välillä on vaan sellanen fiilis, että joku asia alkaa vaivata oikein toden teolla ja ei välttämättä halua kuitenkaan puhua siitä ääneen. Silloin voin kirjoittaa siitä tänne :)

Mun asia liittyy ulkonäköön. Siihen, kuinka nykyään todellakin jokaisesta tuutista pursuaa ihmisten lihaksikkaita kuvia, ulkonäkömuutoksia ja sun muuta. Se on ihanaa, että inspiroivia asioita näkee mihin tahansa silmänsä kääntää, mutta oon kyllä huomannut sen olevan myös tosi huono juttu.

Niin kuin varmasti tiedätte, urheilu on lähellä sydäntäni ja postailen itsekin tänne suhteellisen paljon treenaamiseen liittyviä juttuja. Minä itse pidän itseni motivoituneena ja teidän kommentit auttavat siinä vielä entisestään! Olen kuitenkin huomannut, että vaikka kuinka olen elintapojani parantanut, kiinteytynyt, voinut paremmin ja tiedostanut ulkoisia muutoksia - en silti ole koskaan tyytyväinen. Sitä ilmeisesti sokaistuu itselleen ja vaatimuksilleen. Täydellisyyden tavoittelusta on tullut liian iso juttu. Tiedän tosin, että voisin elää paljon terveellisemminkin - käyn ulkona kavereiden kanssa, herkuttelen ja nautin elämästä, mutta tiedostan myös eläväni paljon terveellisemmin kuin suuri osa ikäisistäni nuorista. En tiedä, olenko tulossa liian kriittiseksi itseäni kohtaan. Monta asiaa on mielestäni pielessä. Musta on kai alkanut tuntua, että vaikka kuinka yrittää olla parempi, mikään ei koskaan riitä. Blogimaailmakaan ei ole tämän asian saralla mikään paras paikka kylpeä päivittäin.

Sporttinen buumi siis luo ainakin mulle salakavalasti suuret painot harteille. Kun sitä näkee joka puolella, sitä ajattelee, että oman itsen pitäisi mahtua tiettyyn muottiin. Olen tosin onnellinen, että nykyään ulkonäköihanne alkaa kallistua langanlaihasta lihaksikkaaseen vartaloon. Sitten kun tarkemmin ajattelee, että ei ne kyllä toisistaan hirveästi poikkeakaan. Ihanne mikä ihanne, molempia on äärimmäisen vaikea tavoittaa. Iso peppu yhdistyy harvemmin solakoiden reisien kanssa ja ikuinen kysymys näyttää nykyään kuuluvan: kuuluuko reisien välissä olla rako vai ei?

Vaikka elämässä on suurempiakin asioita murehdittavana, tämä on ainakin omalla kohdallani yksi suurimmista. Please please, sanokaa etten ole ainoa.

14 kommenttia:

  1. Et todellakaan ole ainoa! tunnistan itseni niin tosta samasta!! kun näkee kaikkialla kuvia täydellisen lihaksikkaista tai kurvikkaista tytöistä ja vaikka parantaa omia elämäntapojaan, kiinteytyy ja syö tervellisemmin niin silti ennen kuin saavuttaa edellisen tavoitteen luo itelleen jo uuden, mut samalla koittaa nauttia myös elämästä, kesästä sillon tällöin herkuista ja kavereitten kanssa juhlimisesta. mä voin ihan rehellisesti sanoa et viime aikoina tää kaikki on alkanut ahdistaa mua tosi paljon, vertaan itseäni muihin ja kun tavoitteisiin pääsy ei toteudu niin kuin toivoo se harmittaa, sit miettii et onko tässä lopulta mitään järkeä..

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti! Inspiroivat kuvat on toisaalta ihania, mutta toisaalta niistä helposti ahdistuu ja alkaa ajatella liikaa mitä itsessä pitäisi muuttaa. Terveellisyys on itelleni kuten sullekin tärkee asia, mutta huomaan että ajattelen sitä nykyään ehkä vähän liikaa. Elämästä pitää nauttia ja terveellisesti syöminen sekä liikunta ovat mulle niitä nautintoja, mutta pakko myöntää että kyllä joskus se roskaruuan mättö ja bilettäminen kavereiden kanssa vie voiton kuitenkin :) Pitäis vaan löytää se kultainen keskitie!

    VastaaPoista
  3. hitsi mua ahistaa oikeesti tää lihaksikkaan+rasvattoman kropan metsästys buumi.. käyn itse salilla, teen kyykkyä ja mavea ihan tosissani. :D MUTTA. mulla on tavoitteena olla vahva ja että pysyisin mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa. vihaan sitä että jotkut mittaa kropan kuntoa sillä miten isot lihakset on ja kuinka upeesti vatsalihakset näkyy, vaikka terveys on kaikkea muutakin. mulla älyttömän heikko selkä, mutta sain sen kuntoon salilla käynnin ansiosta. en voi kohta seurata mitään blogeja, koska jokaisessa on kuvia maitorahkasta ja selitetään miten vilja,-maitotuotteet pilaa terveyden, hiilarit lihottaa ym... kyllä mä vaan vetelen puuroa ja leipää ja harvoin olen kipeenä :D jotkut tyypit myös liikkuu ihan törkeesti ja syö kuin linnut, eikä herkuttele. voin sanoa, että syömishäiriö ei ole kaukana, kokemusta on. kauan mullakin kesti tajuta mikä on mun juttu, ja se on sali! sori jos on hirveen sekavaa, kello on jo paljon :-D kiva kuitenkin jakaa ajatuksia!

    VastaaPoista
  4. Oon niin samaa mieltä. Urheilen myös päivittäin ja oon ruvennut tekemään yli 20km lenkkejä koska kaikki muutkin ovat niin "eat clean, fitness, yms" Tuntuu että mitä enemmän urheilet, sitä enemmän sua arvostetaan. Se normaali urheilu ei enää riitä itsensä eikä muiden silmissä, pitää olla kokoajan syömässä superterveellisesti. Oikein ärsyttää mennä muutaman kaveri kanssa ravintolaan syömään, he vaihtavat perunat/pastat/riisin lämpimiin vihanneksiin tai salaattiin. Tuntuu että munkin pitäisi tehdä niin vaikka alitajuisesti tietäisinkin että "hei, on ok syödä perunaa, et sä siitä liho". :D Tulipas tosi sekava teksti mutta pointtina oli siis se että tää "mikään ei riitä"-ilmiö on kyllä tuttu!

    VastaaPoista
  5. I agree! Oon koko pienen elämäni urheillu aina silloin tällöin. Välillä monta kertaa viikossa kun tullut joku buumi ja välillä taas jopa useempiki viikko välii mut en oo pitäny sitä mitenkään elämän suurimpana asiana. Kunnes tää samainen "fitness" juttu tavoitti munki pääkopan. Yhtäkkiä tuntuu et oon ihan huono jos en käy vähintään neljää kertaa viikossa salilla ja lenkillä tai jos en syö raejuustoa tai rahkaa satoja grammoja päivässä. Ja nimenomaan tuo et niitä kuvia ja tietoo asiasta tulee _ihan_ joka suunnalta. Menee kyllä vähän ristiin se ajattelutapa et urheilis sen takia et sais hyvän olon itelle kun totuus on et juokset siinä juoksumatolla silmissä vaan se kuva jostain lihaksikkaasta ja hyvä kroppasesta mimmistä minkä oot just instagrammista hetkee aikasemmin kattonu. Wtf what's going on?

    VastaaPoista
  6. Vähän samat fiilikset, mut toisaalta, vaikka oon innon urheiluun saanu just tommosista inspiraatiokuvista ja tumblreista nii mä rakastan sitä, että saa olla siellä body pumpeissa ja power bodeissa, vetää ittensä ihan loppuun ja sit hymyillä siinä tyytyväisyydessä kun huomaa et jaksaa tehä ja kehittyy pikkuhiljaa! Mun vaan pitäis muistaa, et syöminenki vaikuttaa muutoksiin.. urheilen joka päivä mut välillä tuntuu et syön suklaataki lähes yhtä usein...

    VastaaPoista
  7. feel you homie t lodeeee

    VastaaPoista
  8. Samoista fiiliksistä itsekin kirjottelin postausta jokin aika sitten :-)
    J

    VastaaPoista
  9. Oikeessa oot ja et varmasti oo ainut, kellä sama fiilis.. Ihanteita pursuaa joka suunnasta, vaikka tärkeintä ois muistaa mikä on se oma ihanne. Miettiä, onko se realistinen ja sellainen, mitä todella haluaa. Jos huomaa ettei, niin siitä tulisi muokata sellainen. Terveys, kauneus ja hyvnvointi kulkevat kumminkin kaikki käsi kädessä. Usein sanotaan lihavien olevan lepposia, mikä tuntuu jossain määrin pitävän paikkaansa. Lihavat harvemmin arvostelevat muita ihmisiä yhtä paljon ja suhtautuvat moniin elämän asioihin kevyemmin kuin ulkonäköpainehuuruset mallimittaiset naiset, jotka eivät silti tiedä keitä he todellisuudessa ovat. Ei liika lihavuuskaan tietenkään terveydelle hyväksi ole ja heikentää myös itsetuntoa sekä luo paineita. Oot eloisa, luonnollinen, avoin, empaattinen, ihana ja pirteä tyttö. Pitäis aina muistaa, että loppupeleissä juuri se on se, mikä todellisuudessa tekee susta ja meistä ihmisistä ylipäätään kauniita, riippumatta lihaksien ja läskin määrästä:)

    VastaaPoista
  10. Mahtava teksti! Omasta mielestä tuo täydellisen vartalon tavoittelu on aina ollut hieman erikoista. Mutta siis en tietenkään ole urheilua vastaan! Itsekin urheilen melko paljon, mutta enemmänkin sen mielenterveyden kuin vartalon tähden. Titenkin kaikilla on omat motivaattorit, eikä kiinteä vartalo ja terveys ole huonoimmasta päästä. Minusta vain koko käsitys täydellisestä vartalosta on absurdi, koska jokaisen vartalo on täydellinen kantajalleen, jos ihminen on oikeasti sovussa oman vartalonsa kanssa. Ja pointti oli siis, ettet ole yksin! :)

    VastaaPoista
  11. Unohin kommentoida tähän eilen mut siis niinku puhuttii sillo nii tää fitness trendi on menny vähä yli.. Just miten tuntuu et monet tekee sitä vaa sen vuoks et on halu todistella muille mut mun mielestä sul on ollu hyvä asenne salilla käyntii ja se on näyttäny ulospäi siltä et oot tehny sitä oman hyvän olon vuoks et toivottavasti se pysyy myös sellasena juttuna :) you're perfect the way you are! t. Punttihena hahah

    VastaaPoista
  12. Samaa mieltä. itselläni on nykyisin ainakin ihan kamala stressi salille menosta!?!Ennen en stressannut siitä, mutta nyt aina meneen yleensä aamulla salilla ja illalla alan jo stressaamaan huomisen aamun salikäynnistä.... Ja tosiaan ottaa kyllä aivoon noi fitness hömpötykset jo ja ylipäätänsä se että kaikki on treenamassa olevinaan johonkin kisoihin?? hei missä elämä...? Kesä tulee ja pian pitäisi alkaa nauttia kesästä ja ihanistä kesäruuista.

    VastaaPoista
  13. Oon itekki huomannu tän järjettömän suuren fitness- ilmiön. Plussaa siinä on se, että nuoret tytöt haluaa olla nyt sillee terveitä eikä langanlaihoja. Hyvä, että ihanteet muuttuu, mut samalla tästäki fitness buumista on monille varsinki mulle paineet...tuntuu siltä, että mikään ei koskaan riitä :(

    VastaaPoista
  14. http://kukkalaakso.com/2013/05/27/my-little-body/

    Tämä oli tosi hyvä teksti, oot ehkä lukenutkin, jos et niin suosittelen :)

    VastaaPoista