maanantai 30. syyskuuta 2013

WHY AM I HAPPY?

Tänään bussissa istuskellessani aloin miettimään vähän vakavempia asioita. Mietin, että oon ihan tajuttoman kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Mulla on työpaikka, rakastava perhe, ihanat ystävät ja ennen kaikkea mulla on terveys. Kuinka moni tulee joskus ajatelleeksi, kuinka onnekkaita me terveet saadaan olla? Ruudun toisellakin puolella voi olla monia, jotka kärsivät jostain pitkäaikaissairaudesta, ovat voineet kärsiä ja tulevat kärsimään siitä koko elämänsä ajan. Enkä sano nyt, että sairaat olisivat yhtään huonompia kuin terveetkään, mutta näin hyvässä asemassa tällaista asiaa tulee paljon harvemmin mietittyä.

Tämmöiset ajatukset varmaan kumpuaa mulle siitä, että nyt lähiaikoina on ilmennyt yhtä enemmän tapauksia mun lähellä, joissa mun ikäiset tai nuoremmat henkilöt sairastuu vähemmän tai enemmän vakavasti. Nämäkin tapaukset ovat yllättäneet puun takaa, eikä mitään hälyttäviä merkkejä ole aiemmin ilmennyt. Ainahan sitä tulee ajateltua vaan että "Eihän mikään sairaus varmasti voi omalle kohdalleen osua", mutta kun ympärillään tapahtuu, tajuaa yhtäkkiä - miten voin olla varma omasta terveydestäni? Välillä mietin, että jonain kauniina päivänä myös minä voin kuulla huonoja uutisia omasta tilastani. Mitä silloin tekisin? En todellakaan tiedä.

Välillä tuntuu siltä, että ihmiset murehtivat liikaa turhanpäivisiä (esimerkiksi ulkonäköllisiä ja materialistisia) asioita. Nehän ovat arkipäivää meille kaikille, mutta välillä sitä oikein tajuaa, kuinka tyhmältä voi kuulostaakaan. Enkä edes jaksa puhua tässä kirjoituksessa blogien tuomasta mielikuvasta. Tiedän, että meillä täällä Suomessa asiat ovat todella hyvin ja on periaatteessa turhaa murehtia toisella puolella maapalloa elävien ihmisten olosuhteita. Asioiden keskenäinen suhteellistaminen kuitenkin saa ainakin mut ymmärtämään, että loppujen lopuksi kaikki keräämämme materia ja 'pinnallinen' aines on loppujen lopuksi turhaa onnellisen elämän saavuttamisessa. Vaikka olen itsekin täällä blogin puolella paljon puhunut ulkonäöstä ja esimerkiksi treenaan osittain hyvän ulkomuodon vuoksi, ei sillä pitäisi oikeastaan olla juuri mitään väliä. Se tuo mielihyvää, mutta ei onnea.

Pyydän kaikkia hetken miettimään omaa elämää - miksi se on epäonnista/onnellista? Uskonpa, että suurimmat vaikuttajat tulevat aivan jostain muualta kuin pinnallisista asioista. Olenko oikeassa?

Itse olen onnellinen niin kauan kun minä ja läheiseni pysytään terveinä. Tilannekatsausta voidaan tehdä sitten taas sen jälkeen, jos jotain tapahtuu.


6 kommenttia:

  1. Mä luin just jostain naisten lehdestä jutun naisesta, joka joutu pahaa onnettomuutee ja kärsii siitä loppuelämänsä, mutta se sano siinä jotakuinkin näin: "Silti valitan monista pikkujutuista, aivan niinkuin kaikki muutkin. Se on inhimillisyyttä, ja se on osa ihmisluontoa".

    Mun mielestä toi kuvastaa paljon paremmin oikeeta elämää, tuskin kukaan oikeesti on joka hiton hetkellä onnellinen, kiitollinen, iloinen jne kaikesta siitä mitä omistaa. On inhimillistä olla välillä surullinen niistä pienistäkin jutuista. Monet nimittäin tuntuu nykyään potevan oikeen huonoa omaatuntoa siitä, etteivät osaa nauttia joka hetkestä. Ei joka hetkestä tarvikaan nauttia, nimenomaan niiden hyvien huippuhetkien korostamiseksi tarvitaan niitä aivan paskoja hetkiä.

    En siis tarkoita tätä mitenkään sun postauksen vähättelemiseksi tms, mulla vaan jotenkin silmät avautui kun luin ton jutun, kun aina sanotaan että ne jotka ovat kokeneet kovia ovat pienestä onnellisia jne. Tavallisia ihmisiä hekin vaan ovat, ja tottakai se on eriasia olla jatkuvasti pessimistinen ja valittaa oikeesti turhista asioista, mutta ei siitä kenenkään asiat huonone jos valitat hiustesi rumuutta yhtenä päivänä. Toivottavasti tajusit pointin :-)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana postaus, nosti sut vielä paremmaksi bloggariksi mitä jo olet. Itse sain vähän aikaa sitten tietää sairastavani pitkäaikaissairautta ja olihan siinä sopeutumista. Ihmiset kauheen helposti unohtaa arvostaa terveyttään mikä on oikeasti kaiken perusta. Itse olen sairastumisen myötä kumminkin tajunnut kuinka turhaa kaikki vaatehaaveiluni yms ovat terveyden rinnalla. Kumminkin pointtina oli että todella fiksua ottaa kantaa tälläseen asiaan! Saa susta niin hyvän kuvan :) hyvää syksyä sulle!

    VastaaPoista
  3. feel you, u know why, hyvä kirjotus muru :) -lode

    VastaaPoista
  4. anonyymi: Joo taisin lukea saman jutun ja siis ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Ymmärrän tän näkökulman, siitäkin voisi puida sitten jo toisen postauksen erikseen. Näinhän se menee, ettei kukaan ole ikinä täysin onnellinen vaikka mitä tekisi. Mutta tällaisessa tilanteessa (omassani) ainakin voisin kuvitella elämäni olevan täysin erilaista jos vaikka sairastuisin. Eihän sitä voi koskaan tietää.. Kiitos asiallisesta kommentista:)

    Anonyymi: Kiitos paljon! Mä itse tykkään lukea blogeista muutakin kuin pinnallista jauhantaa niin hyvä, että muutkin tykkää:) Harmi kuulla sun tilanteesta, mutta tosi hyvä kun oot ilmeisesti jo siihen sopeutunut. Kiitos samoin!!:)

    Lode: jep nimenomaan ymmärrän:) Kiitos<3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ja täyttä totta teksti. Elämä voi muuttua hetkessä katsomatta ikää tai kellonaikaa.. koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Kannattaa pitää kiinni läheisistä ja viettää paljon aikaa yhdessä ennenkuin on liian myöhäistä.

    VastaaPoista
  6. Moi. Luin oikein ajatuksella pitkästä aikaa Indiedaysin blogeja. Bongasin sun blogin. Täytyy nyt ensin oikein sanoa että todella hyvin kirjoitat elämästä ja ihania kuvia otat. Laitan blogisi ehdottomasti suosikkeihini, ja aijon jatkaa sen lukemista täst eespäinkin. Ja mitä tähän postaukseen sanon, niin kiitos, piristit päivääni sillä että sait minut hetkeksi pois murheista ja muista. Kiitos.

    VastaaPoista