Chilling in Brighton

Moikka ja pienet sorit matkapostausten pitkistä aikaväleistä! Näiden aloittamiseen on niin suuri kynnys kun tietää aikaa kuluvan paljon enemmän verrattuna normipostauksiin. Pikku hiljaa hyvä tulee! Tää tosin on jo kolmas postaus yhden päivän ajalta, että saa nähdä kuinka kauan oikeesti katellaan vielä näitä :-D

Nyt luvassa vähän sekalaisia kuvia päivältä kun hengailtiin ympäri sen nimisiä katuja kuin Lanes, jotka koostuu ihanista pikkukujista, putiikeista, vintagekaupoista ja rennosta meiningistä. Mulla tuli tästä himppasen mieleen Lontoon Camden, vaikka se nyt onkin ihan omaa luokkaansa. Mutta siellä vierailleet voi vähän hahmottaa menoa ja meininkiä!

Ekat vaikuttavat nähtävyydet tuolla kaduilla oli nuo upeat graffitiseinät, jotka Kirill, meidän uusi tuttavuus näytti meille. Tuolla seinällä on myös maailmankuulu graffititaiteilijan Banksin tekemä ja myöhemmin lasilla päällystetty kuva suutelevista miespoliiseista. Jos kaikki ei ole kyseisestä henkilöstä kuullut aiemmin, tiivistettäköön että hän on anonyymi taiteilija, joka ottaa kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Tää teos on Brightonissa juuri siksi, että kaupunki on tunnetusti homojen keskittymä. Oli todella mielenkiintoista ja hienoa nähdä tollainen ihan livenä. Nää on just tällasia juttuja joita tulee nähtyä vaan, jos on joku paikallinen opastamassa. Ellei sit oo tosi hyvin ennaltaopiskellu matkakohdetta :-D

Tämä muutamissa vilahdellut mies on siis Kirill, jonka kanssa Assilla tuli ei-mikään-niin-pienoinen lomaromanssi. Hengailtiin herran kanssa koko Brightonin vierailuaika ja nää oli ihan murheen murtamia kun lähdettiin takaisin Lontooseen. Vielä kun tultiin takaisin Suomeen, nää piti tosi paljon yhteyttä, jutteli päivittäin Skypessä ja näin pois päin. Lopulta tuli sellainen piste, että Assi otti pelkän menolipun takaisin Brightoniin ja siellä se nyt on miehekkeensä kanssa. Työhaastattelussakin on neiti käynyt, asiat vissiin rullaa mainiosti. Vaikka tää tilanne kehittyi tosi nopeasti ja en oikein itsekään vielä sitä sisäistä (ja onhan toi nyt ihan hullua!), oon tosi onnellinen ystävän puolesta, joka otti tilaisuudesta kiinni ja lähti kokeilemaan elämää toisella mantereella. And I miss her soooo much!!! Ihailen ihmisiä, jotka ei jää liikaa jahkailemaan asioita, vaan tekee jotain niiden eteen. Kuten itsekin jankkasin koko ajan, aina voi tulla takaisin Suomeen :)

Kun oltiin aikamme kierrelty, nälkä yllätti ja mentiin muutaman ulkosuomalaisen kanssa maistamaan ekaa kertaa Fish 'n Chipsejä. Oli muuten pirun hyvää, suoraan englantilaisessa pubissa nautittuna! Maistettiin myöhemmin Camdenissa 'kaupungin parhaita' vastaavia, mutta mun mielestä nää oli kyllä waaay much better! En kyllä tosin tiiä millasii niitten 'oikeaoppisesti' olla..

Ruokalinjalla jatkuu... Olin kirjaimellisesti koko päivän odottanut, että pääsen maistamaan aiemmin bongaamaani nutellajäätelöä. Se oli mun päivän missio, enkä antanut muiden suunnitelmien sivuuttaa sitä (joo, oon ehkä 19-vuotias). Sitten kun vihdoin päästiin maistamaan sitä, ette arvaakaan millainen pettymys se oli!! Jos en olis tiennyt sen olevan Nutella - jäätelöä, olisin veikannut normaaliksi suklaajädeksi. Tosi mälsää. Hyvää se kuitenkin oli, vaikka ei ihan sen odottamisen arvoista. Ehkä mä vielä joku päivä saan sitä himoitsemaani Kinder Bueno - jäätelöä, musta tuntuu että se vois ylittää kaikki odotukset... #bigdreams

Illalla käveltiin kotiin ja kuvailtiin vähän. Ja tietysti mietittiin että mitä hittoa, me rakastetaan Brightonia.