Kävelen loskassa jaloissani kengät, joissa on pieniä reikiä pohjassa. Jaahas, taas on sukat märkänä. Astun bussiin jo valmiiksi pienet hikikarpalot otsallani ja huomaan, että mahdun sisään jos laihistan ja näytän pieneltä. Pidän aamukahvia kädessäni, ikään kuin en olisi luvannut itselleni jo monta kertaa juovani sen rauhassa ennen lähtöä. Hyppään bussista ulos ja meinaan kävellä pyörän alle. Hörpin kahvin samalla kun väistelen vesilammikoita matkallani koululle, vaikka eipä sillä taida enää väliä olla sukkien kosteustasapainon kannalta. Päätän astua suoraan lätäkköön, koska yolo.
Koulussa on huono ilmastointi ja mielenkiintoisemmat asiat nousevat mieleeni opetuksen sijaan. Instagram check, Facebook check, Pinterest check. Paljonko kello on? 12.35, eikö se äsken ollut 12.31? Vääntelehdin tuolissani ja odotan taukoa. Äh, pissahätä. Miks mun pitää litkiä tätä vettä niin hitosti? Eikun se olikin osittain sen puolen litran kahvikupillisen syytä. Tauolle, jes. Tauon jälkeen uusinta tunnin ensimmäisestä puoliskosta. Myöhemmin kotiin, wuhuu. Kuivuneet sukat pääsee taas kastumaan.
Mitä sitä tänään tekisin? Kolmas viikko kipeänä lähtee käyntiin, mikäs tässä kun ei voi salillekaan mennä. Taidan katsoa taas jotain turhaa tv-sarjaa tai elokuvaa. Uu, telkkarista tulee Oscar-gaala. Miks mä en oo tuolla? Napostelen puoli pussillista taateleita. Ai oikeeta ruokaa? Pitäis varmaan tehdä. Nukahdan kuitenkin sohvalle. Kun herään, päässäni pyörii kysymykset "Mikä paikka, aika, planeetta?". Päätän nukahtaa uudestaan. Herään. Nälkä, kiukku, pöhnä. Ruokaa, kauppaan, ulkoilmaa. Onneksi tajusin laittaa paremmat kengät jalkaan, ettei oo taas sukat märkänä. Vaikka muistin laittaa piponkin päähän, ei siitä ole mitään iloa innokkaasti puhaltavan viiman takia. Pitäskö ettiä äidin lokeroista esiin lapsuuden kypärämyssy? Tällä hetkellä se tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta. Vedän pipon syvemmälle ja taistelen tuulta vastaan.
Kaupassa perusjutut koriin, ei jaksa miettiä kummempia. Uu, tänään vois tehdä jotain hyvää salaattia. Rundi tehty, nyt kassalle. Ja sitten taas tarpomaan kotia kohti.
Pieni virkistys taattu ja kotona asetan keltaiset tulppaanit keittiön pöydälle. Jos tähän harmaaseen arkeen saataisiin edes jotain väriä.
Kivan erilainen postaus, tällaset arkiset jutut on mun mielestä just parhaita. Toivottavasti paranet pian :-)
VastaaPoistaTosi kiva kuulla että pidit tästä, kiitokset :-)! Ja pikaista paranemista toivon itsekin, tää alkaa jo vähän käymään tylsän päälle!
PoistaTää oli oikeesti hyvä postaus! ihanan aito kaikessa harmaassa arkisuudessaan!ja varmasti moni ruudun takaa pystyy samaistumaan suhun.
VastaaPoistaKiitos kovasti, uskon kyllä että moni osaa samaistua tähän - valitettavasti tähän aikaan vuodesta arki taitaa olla itse kullakin samantyylistä..:-D
PoistaOlipa kivasti kirjotettu :)
VastaaPoistahttp://diaryofjuuli.blogspot.com
Kiitos paljon:))
Poistaolipas kiva postaus! :> ja muutenkin, sulla on aina kivoja kuvia ja oot nätti ! :--)
VastaaPoistaKiva kuulla, kiitokset :-))!
PoistaLisää tällasia postauksia! Tykkäsin :-)
VastaaPoistaJes söör ;-)
Poista