Tasapainon löytäminen

Oletteko miettineet koskaan sitä, mitä sana tasapaino merkitsee? Mä tulen miettineeksi sitä aika ajoin ja lähiaikoina olenkin ymmärtänyt entistä paremmin tasapainon merkityksen omassa elämässäni.

Jos nyt lähdetään vaikka ihan perusasioista, mulle ja varmasti monelle muulle elämän balanssi koostuu säännöllisistä rutiineista, liittyi ne sitten kouluun, työhön, urheiluun tai ihan mihin tahansa muuhun asiaan. Peruspilarit ovatkin ne tärkeimmät osat tasapainon rakentamisessa ja mikäli retuperällä ovat nämä kaikista alkeellisimmat jutut (tai edes yksi niistä), niin eräänlainen tasapainon syventäminen voi olla vaikeaa. Itselleni tasapainon peruspilarit koostuu juurikin työssä/koulussa käynnistä, säännöllisistä ruoka-ajoista, sosiaalisesta elämästä ja hyvistä ihmissuhteista. Jos jokin näistä osa-alueista reistailee niin se saattaa vaikuttaa paljon kaikkeen muuhun.
Pitkään mulla on ollut nämä peruspilarit jo kondiksessa - välivuonna ei tullut löysäiltyä vaan kävin aktiivisesti töissä sekä sen jälkeen aloitin koulun, jonka parissa arkipäivät ovat kuluneet. Poikkeuksena eräs ajanjakso viime syksynä, kun kouluhommia oli todella vähän ja töitäkään ei juuri ollut, mulla oli vapaa-aikaa ihan liikaa. Onhan se jees nähdä kavereita kun huvittaa, päättää milloin menee nukkumaan ja herää kun jaksaa, keksii arkipäiville kaikkea tekemistä. Helpommin sanottu kuin tehty. Useimmiten se meni niin, että saatoin käydä salilla aamupäivästä ja loppupäivän kulutin tekemällä jotain turhaa, esimerkiksi katsomalla tuotantokausia Netflixistä. Siinä kohtaa tuli sellainen olo ettei ole hyödyksi ollenkaan ja olisin mieluusti ollut vaikka töissä vapaa-ajalla ja tienannut rahaa. Eli vaikka ihmissuhteet, ruokarytmi ja kaikki muut arjen rutiinit olivat ok, niin tää toimettomuus vaikutti suuresti mun mielialaan.

Mä oon myös tosi tunteellinen ihminen ja muhun vaikuttaa suuresti, jos jokin ihmissuhde voi huonosti. Oon tosi huono riitelemään, sillä haluan sopia riidat aina samantien, mutta väistämättä välillä tulee tilanteita jossa ollaan jonkun kanssa nihkeissä väleissä tietyn aikaa. Oli kyse sitten parisuhteesta, perheestä tai ystävistä, on se aivan sama juttu kaikkien kanssa. Mietin erimielisyyksiä vapaa-ajalla, en välttämättä pysty keskittymään nautintoa tuottaviin asioihin normaalisti ja tunnen syyllisyyttä tapahtuneesta X. Siinä toinen esimerkki, miksi peruspilarit on iso osa kokonaisvaltaista tasapainoa.
Niin kuin aiemmin mainitsin, ovat nämä osa-alueet olleet jo pitkään hyvässä jamassa. Onneksi ihminen on oppivainen olento ja aina tulee opittua itsestään jotain uutta. Itse olen oppinut lähiaikoina paljon siitä, kuinka voin yhä enemmän vaikuttaa hyvään oloon ja tuntemaan itseni tasapainoiseksi. Olen esimerkiksi oppinut olemaan itselleni armollinen - maailma ei kaadu siihen, vaikka syön herkkuja enemmän kuin olin aiemmin suunnitellut. Se ei myöskään kaadu siihen, jos en noudata orjallisesti tiettyä treeniohjelmaa ja skippaan salitreenejä ja korvaan ne esimerkiksi kävelylenkeillä. Olen löytänyt hyvän tasapainon urheilun ja syömisten kanssa ja tiedän nykyään kuinka saan pidettyä yllä hyvää oloa. Välillä se vaatii överin herkkupäivän ja liikaa Milkan Oreosuklaata ja sen jälkeen mieli ja keho ovat valmiita jatkamaan normaalia arkea.

Toinen asia on itsensä hyväksyminen. Liian moni meistä tavoittelee jatkuvasti täydellisyyttä, mutta mitä se täydellinen edes on? Me ollaan kyllä hyviä just tällaisena. Vertaan nyt kaikkea urheiluun, sillä se on mulle käytännönläheinen aihe. Kun urheilee säännöllisesti ja huomaa sitä seuraavan hyvän olon, tulee itselleen entistä kriittisemmäksi ja karsii edelleen ruokavaliotaan, lisää treenejä ja perspektiivi muuttuu koko ajan. Mulla se saattaa mennä juurikin tuollaiseen virheajatteluun aika ajoin ja silloin pistän itseni miettimään; muistele aikoja jolloin et liikkunut ollenkaan. Muistele niitä aikoja, kun herkuttelit karkkipussilla useita kertoja viikossa. Jos et pääse urheilemaan kuin vain kerran viikossa, muista sen olevan aina kotiin päin hyvää oloa tavoitellessa. Tämä on ehkä suurin oivallukseni lähiaikoina, älä ole niin kriittinen itsellesi. Olet päässyt pitkän matkan eteenpäin, älä pilaa sitä tavoittelemalla liikoja.
Viimeinen oivallukseni on asia, jonka olisin halunnut tajuta jo paljon aiemmin. Älä tuhlaa aikaasi huonoihin ihmissuhteisiin. Haluan panostaa niihin ystävyyssuhteisiin, jotka merkitsevät minulle muutakin kuin satunnaista pinnallista löpinää, enkä halua käyttää (usein vähäistä) vapaa-aikaani väärien ihmisten kanssa säätämiseen. Olen kuluttanut liikaa aikaa sellaisiin ihmisiin, joita ei loppujen lopuksi kiinnosta edes tavata minua ja hyväuskoisena ihmisenä olen aina toivonut seuraavasta kerrasta parempaa. Mutta ei niin ei. Tällä hetkellä panostan rakkaiden ystävieni näkemiseen ja kuulumisten vaihtoon, enkä tuhlaa aikaani vääriin ihmisiin. Kuulostaa karulta, mutta niin se vain menee. Tämän ikäisenä kaikilla alkaa olemaan jo oma elämä, velvollisuudet ja kiireet, joten tapaamisten sovittaminen on toisinaan todella hankalaa. Mielummin sovitan tapaamiseni sellaisten kanssa, jotka ovat aidosti kiinnostuneet seurastani. Tällä tavoin vältyn mielipahalta ja saa ntilalle rakkautta ja ihanien ystävien seuraa!

Sellaisia ovat mun tasapainon peruspilarit. Mitä ajatuksia teksti teissä herättää? Olisi kiva kuulla asioita, jotka tuovat teidän elämään tasapainoa. :-)