We are grains of sand

Olen lähiaikoina oivaltanut itsestäni paljon. Olen oivaltanut sellaisia asioita, joita en ole ennen edes tullut ajatelleeksi. Nämä asiat liittyvät niin arjen pieniin asioihin kuin ihan yleiseen elämänkatsomukseenkin. Olen miettinyt millainen ihminen haluan olla, millaisia tavoitteita minulta löytyy, kuinka haluan niitä toteuttaa ja olenpahan miettinyt suuria haaveitanikin.

Pitkään on ollut kysymysmerkin alla uravalintani, jotka ovat tuntuneet heilahtelevan suuntaan jos toiseenkin lähiaikoina. Vielä keväällä mulla oli todella huono mieli nykyisessä opinahjossani ja suunnittelin jo kokonaan alanvaihdosta ja ensi keväänä piti odottaa lukuruljanssi uuteen kouluun. Pidin sen mielessä vielä alkusyksyyn saakka, kunnes ymmärsin miten erilaisia mahdollisuuksia mulla on nykyisen kouluni saralla. Ymmärsin, ettei mun tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun voin ainoastaan kehittää itseäni ja taitojani tällä alalla mitä opiskelen. Mulla on monen vuoden ajan ollut yksi haaveammatti ja olen ymmärtänyt, että sen voin tavoittaa jos vain teen töitä sen eteen. Hitto se tuntui hyvältä, kun tämän oivalsin. Viisi kiveä tippui hartioilta kun ymmärsin, ettei mun tarvitse vain haahuilla jatkuvasti. Nyt kun tiedän mitä haluan ja mitkä ovat mielenkiinnon kohteeni, alan vain puskea eteenpäin niitä kohti.
Keskusteltiin viikonloppuna kavereiden kanssa aiheesta ja mietittiin sitä, kuinka meille monelle on iskostettu päähän ajatus tietynlaisesta opiskelusta. Ensin yläasteelta lukioon ja lukiosta sitten yliopistoon. Piste. Mulla on onneksi ollut kotona kannustava meininki ja olen saanut mennä siihen kouluun mihin vain olen halunnut, mutta tiedän ettei kaikilla näin ole. Jotenkin oletetaan, että yliopistoon mennään, vaikkei välttämättä sieltä löytyvät alat kiinnostaisi. Itse olen ollut hieman katkerana yläasteeni opinto-ohjaajalle, sillä sieltä päästä ei tosiaan tullut muita vaihtoehtoja kuin lukio ja jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valita jonkin ammattipohjaisen luovan alan. Tätä olen kelaillut, mutta nyt en olisi tässä jos niin olisi käynyt. Elämä ohjaa kyllä siihen suuntaan mihin pitääkin. Voin joko jäädä jossittelemaan tai käyttää niit eväitä mitkä mulla on jo käytössä. Tällä hetkellä mulla on todella hyvä fiilis. Olen lähiaikoina saanut tutustua moniin inspiroiviin tyyppeihin ja esimerkiksi tämä viikonloppuinen keskustelu vahvisti mielipiteitäni vielä entisestään. Mä voin ihan oikeasti tehdä sitä mitä mä haluan. Mun vaan täytyy päättää, milloin ja miten. Vaikka se ei heti ensimmäisellä kerralla onnistuisi, virheistä oppii ja seuraavalla kerralla ollaan jo viisaampia ja toivottavasti onnekkaampia. Helpottaa vaan huomattavasti, kun päättää mitä haluaa. Päättää niin, että kyllä mä pystyn siihen jos vain tarpeeksi sitä haluan.

Inspiroivaa ja aurinkoista maanantaita kaikille <3