Mut ku mä haluun.

Haluan tuntea kevyen tuulenvireen kasvoillani kun kävelen kohti uusia kokemuksia.

Haluan tutustua ihmisiin joiden kanssa jaan yhteisen intohimon ja kiinnostuksen asioihin, joiden seurassa inspiroidun yhä uudelleen ja uudelleen.

Haluan hypätä lätäkköön välittämättä seurauksista, koska märät sukat voi aina vaihtaa pois ja kokeilla hyppäämistä uudestaan. Lätäkkö on vähän niin kuin elämä muutenkin noin yleisesti ottaen. Sä hyppäät, katot mitä tapahtuu, astut pois ja katsot milloin tulee seuraava lätäkkö jota haluat päästä läiskyttämään. Ei se sen kummepaa ole.

Haluan viisastua. Aiheuttaa ihmisissä reaktion "Oho, mistä muija tän tietää?".

Haluan olla murehtimatta turhista. Minun tulee muistaa se, että kaikille tulee eteen vastoinkäymisiä. Niitä voi jäädä joko vatvomaan päiväkausiksi tai voi vaan jättää ongelmaisen palapelin lattialle ja läksiä menemään.

Haluan ihan oikeasti elää hetkessä, olla miettimättä sitä seuraavaa duunipäivää joka saattaa mennä väsyneissä merkeissä edeltävän illan valvomisen takia. Syödä paketillisen jäätelöä jos ihan oikeasti tekee mieli. Juosta vesisateessa vaikka just olisin meikannut. Haluan syödä paljon sellaista ruokaa, josta tulee sellainen reaktio, että sydänsilmäemojit pinkoilee silmistä ja korvista ulos, sellainen reaktio joka pistää sukat pyörimään jaloissa.

Haluan nauttia elämästä eri vuodenaikojen armoilla. Haluan hikoilla kesäöissä ja tuskailla sängyssä unettomuutta, kuin myös lämmitellä pakkasessa kipristelevää nenääni. Herätä aamuun raikkaalla pakkasaamun kävelylenkillä. Tuntea lumihiutaleiden satavan ympärilläni. Kuulla puista tippuneiden lehtien rapisevan allani.

Haluan nauraa niin paljon, etten meinaa saada henkeä, ilon kyyneliä pidätellen.

K U V A T: PAULA 

Haluan kokea onnistumisen hetkiä, sellaisia joissa huomaan kehittyneeni, oppineeni jotain uutta. 

Haluan halata rakkaitani mahdollisimman usein, levittää rakkautta.

Haluan auttaa vähäosaisempia ja muistaa kuinka onnekas olen itse omassa asemassani.

Haluan. Onks se liikaa pyydetty?