sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kiitos ei ole kirosana

Pff.. Avaudun taas. Koittakaa kestää.

Mua on jo pitkään kyrsinyt eräs ilmiö täällä rakkaan koto-Suomen kamaralla. Okei, kaikki tietää ettei me olla kansana sitä vilkaspuheisinta tai ulospäinsuuntautuneisinta, eikä täällä helposti puhuta tuntemattomille. Se on mulle ihan fine, enhän itsekään liiemmin pidä siitä jos tuntemattomat tulee mulle hölöttämään ihan outoja juttuja bussia odotellessa. Eli tämä nyt vaan on ihan perus suomalaisen arkea - puhutaan niille ketkä tunnetaan ja sillä sipuli. Vai?

"Miks on niin helvetin vaikeeta katsoo silmiin
 tai sanoa moi"

Yksi asia on kuitenkin sellainen jota en millään ymmärrä. Kuvitelkaa tilanne, jossa kävelette vahingossa jotain ihmistä päin ja olkapäänne osuu kevyehkösti tai jopa ei niin kevyesti toisiinne. Voisi sanoa jopa että törmäätte kadulla. Mitä minä teen automaattisesti? Käännyn ja huikkaan 'Anteeksi!". Mitä tekee vastapuoli? Kävelee eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Miksi ihmeessä, onko se niin vaikeaa edes huikata kädellä asian olevan kunnossa tai tehdä jotain ihan hirveää - avata suu sanoakseen "Anteeksi". Jos joku on esimerkiksi koskaan käynyt Englannissa (ja vielä tarkemmin ottaen ainakin Lontoossa), tiedätte miten ihmiset käyttäytyy siellä päin maailmaa. Metrossa yksikin hipaisu tuntemattoman kylkeen tuottaa puhetulvan "Sorry, sorry, sorry" ja sen lisäksi joskus vielä jopa fyysisen kosketuksen olkapäälle. Näin ne toimii (suurin osa) siellä ja mielestäni suomalaisilla olisi tässä paljon opittavaa. Tulisi niin paljon parempi mieli, jos useammat ihmiset osaisivat pahoitella näitä arkipäivän pieniä mokia. Tämä törmäystilanne tapahtui mulle tänään Helsingin Rautatieasemalla ja siitä sain inspiraation tähän tekstiin.

"Ja varo ettet hymyile kellekään, 
  koska se voi tarttua"

Toinen juttu on näin asiakaspalvelijan kannalta tosi suuressa roolissa jokaista duunipäivää. Voisinpa sanoa, että liian moni tulee kassalle tervehtimättä ja sen lisäksi lähtee kiittämättä. Täähän on jo siis tosi perus, en kiinnitä siihen mitään huomiota, mutta olen vaan miettinyt asiaa aina välillä. Kuinka vaikeaa on avata suu ja osoittaa vaikka ihan pieni huomio sille, että kassalla on mukava asiakaspalvelija, joka parhaan mukaan yrittää täyttää asiakkaan toiveita? Se on kummallista tällaisen näkökulmasta, joka yrittää tervehtiä, kiittää ja hyvästellä aina kun vaan on mahdollisuus. Kiitos ei vaadi paljoa missään muussakaan tilanteessa, mutta sillä on suuri merkitys vastapuolelle. Tiedän, että tätä asiaa ei ehkä tule pelkän asiakkaan näkökulmasta ajatelleeksi, joten toivottavasti olen avartanut jonkun teistä näkemystä asiasta!


Itse uskon kuitenkin karman lakiin. Yritän aina mahdollisimman hyvin toimia mukavana asiakkaana, tuottaa iloa tuntemattomillekin arkipäiväisten asioiden yhteydessä ja muuten vaan estää synnyttämästä pahaa mieltä kellekään, varsinkaan niille ketkä sitä ei millään tapaa ansaitse. Eilen maksoin erään miehen bussimatkan, kun hänen bussikorttinsa ei toiminut. Ei ollut mulle iso vaiva, mutta olisi ollut hänelle huonompi juttu jos tarkastajat olisivat päättääneet tulla visiitille. Näin haluaisin itsellenikin tapahtuvan, jos tiukka tilanne sattuu. Vaikka mulla olisi kuinka huono päivä, yritän hymyillä kaupan myyjälle, etten välittäisi negatiivista energiaa eteenpäin. Se ei todellakaan vaadi paljoa, jos edes kiitos muistaisi sanoa.

Rakastan asua Suomessa ja täällä on kaikki hyvin, mutta liian usein törmää ihmisten ahdasmielisyyteen ja huonoihin käytöstapoihin. Mutta niitä ihmisiä löytyy valitettavasti joka puolelta maailmaa. Yritetään jooko omalla käyttäytymisellämme tuoda edes pieni ripaus parempaa arkea myös meidän päiviin kuuluville ihmisille?

Tässä vielä Haloo Helsingin hieno biisi Kiitos Ei Ole Kirosana.

13 kommenttia:

  1. Tää postaus on niin totta! Pyörittelen ite asiakaspalvelijana jokaikinen duunipäivä noita samoja juttuja mielessäni, miks ihmeessä mun pitäis olla kiva kassaneiti tai asiakaspalvelija, kun asiakas ei a) osaa tervehtiä b) ota mun moikkausta kuuleviin korviinsa tai c) kiitä. Mä en vaan ymmärrä, miten jotkut edes viitsii olla niin negatiivisia ja kurjia muita kohtaan - itellä tulee väkisinkin aina hymyiltyä sekä moikattua, pyydettyä anteeksi jos just törmään johonkin vahingossa ja todellakin kiitettyä ihan pienimmistäkin asioista :-) Huh, tulipas taas itekkin avauduttua, pitäis varmaan perustaa joku asiakaspalvelijoiden mietintämesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan samoja juttuja mäki oon aina miettinyt, kaipa se on vaan joillekin kauheen vaikeeta:D Eiköhän semmonen ryhmä jostain Facesta löydy hahaa!

      Poista
    2. Mä todellakin liityn tähän asiakaspalvelijoiden mietintämestaan!! :D Muutaman kerran pitänyt mennä työpaikalla takahuoneeseen hetkeks puhisemaan itekseni, kun tapaa sellasia kitiseviä, epäkohteliaita ja ärtyneitä aikuisiakin asiakkaita.. Vaikuttaa, että heillä olisi omassa elämässä asiat tosi huonosti. Musta on myös tosi tärkeetä yrittää ihan pienillä jutuilla, ovien auki pitämisellä, hymyillä ja katsekontaktilla luoda hyvää mieltä omaan ja muiden arkeen. Tosi ihana postaus! <3

      Poista
    3. Natalia mä niin fiilaan sua! Välillä tulee miettineeksi, että miten aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä niin kamalan töykeästi! Onneksi oma asenne merkitsee paljon ja täytyy koittaa muistaa pysyä positiivisena idiooteista huolimatta :D Tervetuloa kerhoon haha!

      Poista
  2. Tosi hyvä teksti! Tykkään muutenkin blogistasi paljon, mutta omaan silmään sitä on hiukan hankala lukea, kun teksti on noin vaalea, ei erotu taustasta kovin hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hyvä kun mainitsit, itse en ole tuota huomannut (ainakaan ei ole ollut vaikeuksia), täytyy muokata vähän fonttia että olis helpompilukuista :-)

      Poista
  3. samoja juttuja itsekin ihmetellyt! pari vuotta olin postin kassalla ja muutamia tuli vastaan jotka ei sanonut yhtään mitään. Teki mieli vetää paketti takaisin ja sanoa että mitä sanotaan? Sen takia itse aina kauppaan mennessäni olen iloinen ja tervehdin ja kiitän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä vaan! Ite postiärrällä kans töissä nii tota tekis mieli niin usein tehdä :-D Karu totuus vaan on että sellasia ne monet on..

      Poista
  4. Lontoossa minä meinasin kävellä vahingossa jonkun päälle. Suomalainen olisi mulkaissut, britti pyyteli anteeksi ja minä suomalaiseen kulttuuriin tottuneena yritin änkyttää, että ei kun sehän oli minun moka.

    En kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat kassalle tervehtimättä ja kiittämättä. Itseltä se tulee niin selkärangasta. Myös bussissa huikkaan aina kuljettajalle kiitokset, kun hyppää kyydistä.

    Hyvät käytöstavat eivät maksa mitään! Toivottavasti levittämäsi hyvä mieli satelee keijupölynä sinulle takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kohteliaisuus ei ole keneltäkään pois, se pitäisi meidän kaikkien muistaa! Mullakin kiitokset yms tulee ihan jo sieltä kotikasvatuksesta joten jos jollekin ei ole sitä koskaan opetettu, voi se varmasti olla hankala muistaa. Toivotaan näin, kiitos :-)

      Poista
  5. Eräs mummo ihmetteli kaupassa, kun neljä vuotias kummipoikani huikkasi anteeksipyynnöt osuessaan ohimennessä mummon kassiin, että kuinka voikin olla noin hyvä käytöksinen poika. Se on toisaalta aika surullista, koska niinhän perus anteekskiitosolehyvät pitäisi tulla kaikilta taaperosta mummoon automaattisesti eikä siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä :D mutta me kai tässä ollaan nuorina niitä, jotka voi pienin askelin lähteä viemään tätä kulttuuria uuteen suuntaan :)

    Hyvää vuoden alkua ja kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onhan se vähän surullista joo ettei tuo ole kaikille peruskäytöstä. Itse ainakin aion lapsilleni opettaa selkärankaan jokaisen anteeksiolehyväkiitoksen :-D Kiitos samoin ja kiva kun tykkäät blogistani:)

      Poista
  6. ...ja sit kummastellaan kun "jotkut täykeät asiakaspalvelijat ovat päätyneet vissii vähän väärälle alalle". Asiakkaiden käytös toisinaan tarttuu vaikka ei saisi. Ollaan kuitenki meki vaa ihmisiä, jolla on myös tunteet. Kyllä jos päivästä toiseen, asiakkaita asiakkaiden perään tulee töykeinä siihe kassalle, ni eihä sitä kukaan jaksa loputtomiin. Tiedän kyllä niitäkin asiakaspalvelijoita, jotka vaan muuten osaavat olla melko tylyn olosia. Itse yritän aina kohdella asiakasta samalla tavoin kuin asiakas minua - "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", eiks näin. Mutta joo, sanottakoon että siinäkin kuitenkin rajansa, asiakkaan hyväksi kun kaikki kuitenkin pannaan eikä meillä myyjillä ole siihen vaikuttamista.

    VastaaPoista