keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Salaisuus kuvien takana

Seuraavaksi pieni tarina näiden kuvien takaa, por favor. 

Hamuiltiin meille jotain raffimpaa kuvauslokaatiota ja ekana mieleen tuli Kruunuvuoren hylätyt huvilat. Ella oli kuullut, että ne on purettu, mutta meidän oli pakko käydä katsastamassa josko niitä olisi vielä pystyssä - just in case. Ajettiin Laajasalon perukoille pitkän tien päähän ja parkkeerattiin auto kääntöpaikalle. Mietin, etä ollaankohan me oikeassa paikassa, kun alueella oli näkymät kovasti muuttuneet rakennustyömaiden vuoksi. Löysimme erään metsäpolun, joka näytti mielestäni tutulta ja lähdettiin kulkemaan sitä pitkin. Ilmeisesti tuo tie oli työmaa-aluetta, mutta kiellosta huolimatta käveltiin metsän siimekseen, koska noh, me ei haluttu luovuttaa meidän vision suhteen.
Käveltiin hetki, kunnes kuulimme edestämme traktorin ääntä. "Ei saakeli, tuolta tulee joku" ja epämääräistä hötiköimistä viereisen rämeikön suuntaan. Hypättiin sinne piiloon ja esitettiin ottavamme kuvia rämeiköstä. Naurettiin lähes vedet silmissä sille, kuinka hölmöiksi me itsemme tunsimme - samalla traktori porhalsi ohitsemme sen suurempaa huomiota kiinnittämättä.
Kävelimme eteenpäin metsässä, jonka polku ei vaikuttanut yhtään tutulta. Kävelimme kuitenkin eteenpäin, sillä talot oli löydettävä hinnalla millä hyvänsä. Lopulta saavuimme tien päähän, jossa kuvauslokaatiomme nökötti kaikessa siinä karmivuudessaan: autiotalo täynnä graffiteja, ränsistyneitä ovenkarmeja, kirkkoveneitä seinällä jos toisella ja selkäpiitä karmivaa hiljaisuutta. Jep, tää on niin meidän mesta.
Mentiin sisään ja tsekattiin huoneet: all clear (eli ei yhtäkään juoppoa tai murhaajaa yllättämässä meitä). Sitten aloimme kuvaamaan ja ihan kivojahan niistä tuli, ei vaan oikein löydetty sitä hakemaamme fiilistä. Tiedättekö, ihan kivoja kuvia, mutta jokin niistä puuttui. Jossain vaiheessa ehdotin Ellalle, että hän voisi potkia lattialla olevaa kiveä ja roskaa ja mä räpsisin siitä kuvia. Siitä ei tullut yhtään mitään luovan kaunista, mutta sen sivutuotteena huomasimme roskan pöllyävän ilmassa auringonvaloa vasten. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin.
Malli: Ella Elers

Lopputuloksena yhdet mageimmista kuvista ever. Ja me molemmat pompittiin tasajalkaa, kun oltiin niin tyytyväisiä niihin. 

Kyllä oli kaiken vaivan arvoista, vai mitä mieltä olette?

7 kommenttia:

  1. VAU, mielettömän upeita kuvia!! :O <3

    -Pauliina / All The Little Royals

    VastaaPoista
  2. On kyllä makeet kuvat!! Mietinkin mitä tuossa on,mut ihan hiekkapöllyä vaan :D

    VastaaPoista
  3. Tuo kolmas kuva on ihan yks lemppareita mitä on vähään aikaan nähny!

    VastaaPoista
  4. Wwau mielettömiä otoksia ja tunnelma näissä kuvissa ! 👌🏼

    VastaaPoista
  5. Ihan huippuhienoja kuvia, vaude!!!! Upeita! Kunpa sitä itekin joskus vielä innostuis taas tarttumaan kameraan. :D

    VastaaPoista
  6. Todella upeita kuvia! Autiotaloissa on vaan sitä jotakin :)

    VastaaPoista