tiistai 6. joulukuuta 2016

Eilinen tunnemyrsky

Kävelin eilen illalla Kaivopuiston rannassa. Kaikkialla oli pimeää ja hiljaista, ympärilläni ainoastaan aaltojen vaimea kohina ja muutama katulamppu. Normaalisti kuuntelisin musiikkia kulkiessani paikasta a paikkaan b, mutta en tällä kertaa. Halusin vain nauttia tuosta koko mielen valtaavasta, jokseenkin ihanasta melankoliasta ja rauhallisuudesta. Kuinka Kaivopuistosta voikaan saada erilaisia viboja vuodenajasta riippuen - en olisi heti uskonut sen rannan olevan kesäisin yksi suosikkipaikoistani. Tuolloin se oli vain pimeä, musta ranta, joka sai vain pienen valonpilkahduksen kuun loisteesta. 
 Istuin bussissa ja kuuntelin tätä biisiä. Mieleen palaa muistot kesäisistä Flow meiningeistä, kun Sia veti tämän biisin akustisena. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin samalla, kun elokuinen aurinko oli jo painunut mailleen. Lavalla oli maagisen kauniisti tanssiva nainen, johon katseeni oli lukkiutunut. Tuolloin kuuntelin laulun sanoja ensimmäistä kertaa ja siitä lähtien nuo sanat ovat olleet mulle todella tärkeitä. "Shoot me down but I won't fall, I am titanium", hän laulaa. Myös eilen silmäni kostuivat, kun tää laulu, etenkin tämä cover, koskettaa niin syvälle. Huh. 

Illalla istuin sohvalla pitkän, kuvausten täyteisen päivän jälkeen. Telkkarista tuli Pirkan mainos, jossa ollaan ihanasti joulupöydässä ja joulufiilis on käsinkosketeltava. Mainoksen jälkeen mulla alkoi kyyneleet valumaan valtoimenaan, kun en ole tänä vuonna kokemassa suomalaista joulua rakkaiden ihmisten kanssa. Kun olin vähän rauhoittunut, seuraavaksi tuli mainos, jossa vanha pappa kertoo, että vuoden päästä tähän aikaan haluaisi olla löytänyt elämänsä rakkauden. Sillekin mä aloin itkemään ihan hulluna ja siinä vaiheessa itkun seasta aloin nauraa, että jumalauta mikä mua vaivaa, miksi mä itken koko ajan. Sitten kysyin poikaystävältä, että huomaatko kun mulla on nyt herkin aika kuukaudesta ja hän vastaa: "No sitä mä olin just kysymässä, että nytkö se alkoi" :-D Eilisen itkusaldo: 3. Eilisen herkkyyslevel: 100.
kuvauspaikka: Lavli Living Room
lainavaatteet: Lorna Jane

Sain tänne blogiin kommentin, jossa kysyttiin, enkö tule ikävöimään poikaystävääni tulevan reissun aikana. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, että mitenköhän paljon sitä ikävää tulee loman aikana podettua. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elämä on tässä ja nyt ja asioita täytyy tehdä yksin tai yhdessä. Nyt kun meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä yhdessä reissuun, lähden sinne Lauran kanssa. Ja loppujen lopuksi kuukausi on niin lyhyt aika, että ollaan kyllä aiemminkin selvitty. Elettiinhän neljä vuotta siten, että näimme toisiamme maksimissaan kerran viikossa välimatkan takia. Tuntuu pahalta olla joulu pois Suomesta, mutta onneksi aina tulee uusi vuosi ja uusi joulu. Yksi mun unelmista on juuri toteutumassa, kun pääsen vihdoin reissaamaan hyvän ystävän kanssa, ja poikaystävän kanssa tehdään myöhemmin muita reissuja :) Elämä täällä Suomessa odottaa kyllä, enkä mä en ole ikuisesti nuori - näin mä pyrin koko ajan ajattelemaan. En todellakaan sano ettei tulisi ikävä, mutta kyllä siitä selvitään.

Eilinen oli aika tunteikas, ettenkö sanoisi! Tänään on paljon hommia tehtävänä ja sen lisäksi juhlimme siskoni valmistujaisia. Vielä muutamat hankinnat tulisi tehdä ennen rinkan pakkaamista ja to do -lista hupenee hupenemistaan. Kohta on pitkään odotettu loma, mutta sitä ennen nautitaan Suomen itsenäisyyspäivästä - onnea Suomi! 

2 kommenttia:

  1. Mikä nyyhyttely aikakausi on meneillään. Mulla kävi toi viikko sitten et pillitin joka asiasta oli joku biisi tai sit Ellen Degeneres haastattelua kattoessa :D... Joulu melankolisuus
    -Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww ihana! No välillä näitä tulee, sit vaan pillitetään :D!

      Poista