sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ainoa varma asia elämässä on muutos

Olen lähiaikoina miettinyt paljon sitä, miksi en enää kirjoita. Entinen pakottava tarve purkaa ajatuksia näyttäytyy täällä harvoin, jos koskaan. Olen miettinyt, miksi minua ei enää kiinnosta se samalla tavalla - enkä ole löytänyt vastausta.

Mielenkiinnon kohteet tuppaa vaihtua ja lähiaikoina olen kanavoinut aiemmin blogiin heijastuneen energian muihin asioihin: sisustamiseen, ihmisten valokuvaamiseen ja kuvien editointiin, joka edelleen vie flown tavoin mennessään, ulkona seikkailuun, urheiluun, musiikin kuunteluun sekä itseni toteuttamiseen erinäisillä tavoilla. Koen, että sekä minä että kaikki muut saavat tekemisistäni eniten irti, kun laitan 100% siihen, minkä koen tärkeimmäksi. Tällä hetkellä on tietysti paljon vähemmän aikaa kaikelle somehommalle ja vaikka päivitysten tiheys on harvemmassa, se ei tarkoita kiinnostuksen puutetta. Päin vastoin - rakastan sitä. 


Välillä on sellainen fiilis, että haluaisi kirjoittaa kuvien yhteyteen jotain. Tässä nyt on nää kivat kengät, joista voisi repiä jotain inspiraatiohöpinää. Miten mä nää yhdistäisin eri asujen kanssa. Kuinka ne on juuri sen täydellisen vaaleanpunaisen sävyiset kengät, jotka kruunaa asun kuin asun. 

Mutta se ei ole enää mua, ainakaan tällä hetkellä. En halua kertoa pintapuolisia ajatuksia, joita luultavasti moni ei edes jaksa lukea. Jos kirjoitan, haluan sillä olevan merkitystä. 

En ole halunnut listata viikon kivoja asioita tai suunnitelmia kesäksi. Haluan kirjoittaa sellaisia tekstejä, joista edes yksi ihminen kokee ahaa-, inspiroitumis- tai pohdinta -elämyksen. Toki näistä aiemmankin kaltaisista saattaa niin käydä, mutta itse en saa niistä mitään irti. Jos päiväkirja huutaa tekstiä, niin sitten mä kirjoitan.

edit: minä

Eiliset muutamat viinilasit kuivaa suuta hieman, kävin pitkässä ja kuumassa suihkussa, laitoin paljon hopeashampoota, joka kuivattaa hiukset korpuksi, heitin päähän superkosteuttavan naamion, kuorin ihon, lauloin kovaa ja nuotin vierestä, heitin turbaanin päähän, laitoin musiikit täysille, keitin kahvia, lauloin edelleen kovaa ja ehkä vähemmän nuotin vierestä, laitoin musiikkia kovemmalle ja laitoin aamupalaa. Kiteytetysti se, mistä elämässä tällä hetkellä nautin - perus jutuista höystettynä asennemusiikilla ja vapaudella. 

Tällä tekstillä ei liene punaista lankaa, olette sen varmaan huomanneet. Tulipahan vaan pitkästä aikaa fiilis, että voisin kirjoittaa jotain. Sekavat aivoni yrittävät ilmeisesti viestiä sitä, että ei ole oikein ollut fiilistä kirjoittaa. Olen äärimmäisen iloinen, että te olette siellä yhä. Jaksatte seurata mun juttuja, vaikka ne vaihtavatkin vähän muotoaan. Jaksatte kommentoida mun päivityksiä ja jutella mun kanssa somessa - se on mulle äärimmäisen tärkeää ja voimaannuttavaa. Tässä blogien kiiltokuva-aikakaudella tuntuu välillä siltä, että oma tekeminen ei kiinnosta ketään, kun tarjontaa on niin paljon ja sitä tulee joka tuutista. 

Mutta hitto vie, tää on mun oma juttu, enkä haluakaan tehdä mitään muuta. 

Mä oon mä, en kukaan muu.

Viettäkää ihana sunnuntai, niin mäkin aion tehdä. <3

4 kommenttia: