keskiviikko 21. marraskuuta 2012

MÄ TAHDON MATKUSTAA POIS JONNEKIN, ENTISESTÄ POIS JUNA VIE

Ribbet collage
 kuvat weheartit.com

Täällä kirjoittelee Kata! En tiiä mistä aloittaisin, mutta pakko avautuu jonnekin kun ahdistaa niin paljon.. Eilisen kamaluuspäivän jälkeen nimittäin uskoin, että toista samanlaista ei voi vähään aikaan tulla. Katsotaanpas vaan, kun nukutaan yön yli. Tervetuloa keskiviikko, kahta kamalampana. Kävele kotiin koulusta ja kotiin päästyäsi kaadu sohvalle ja purskahda itkuun.

Nyt on päällä sellainen ahdistus ja sellainen olo, että en jaksa tällä hetkellä yhtään mitään. Niinkuin kuvista voikin jo päätellä, mä en esimerkiksi yhtään enää jaksaisi kiinnostua koulusta. Jokainen aamu on nykyään sängystä monien torkkujen jälkeen ylös pääsemistä, kouluun kahvin voimin raahautumista ja siellä koko päivän pakolla istumista. Oloa ei helpottaneet tänään palautettavat pari tehtävää englannista ja uskonnosta, kun naaman eteen rävähtää kaksi ei-odotettua tulosta. Silloin muhun iski epätoivo, et musta on tullut huono. Viime kerta, kun jaksoin panostaa oli syksyn ylioppilaskirjoitukset. Onneksi sieltä se yksi E kuitenkin tuli, mutta silti. Ei jaksa, ei kertakaikkiaan jaksa enää kiinnostaa. Uskon, että enemmän kuin pari silmäparia lukee tätä tekstiä ja ajattelee täysin samalla tavalla. Pitäiskö abivuonna jaksaa vielä panostaa? Pitäisi. Jaksaako sitä suurin osa ihmisistä tehdä? Enpä usko. Mä tarvitsisin niin paljon enemmän unta. Miljoonan tunnin yöunet jonka jälkeen sais vaan hengata kotona yöhousuissa ja katella tv-sarjoja. Tuntuu, ettei mulla ole enää aikaa treenatakaan, tehdä sitä ainoaa asiaa mikä pitää mut koulupäivien saralla järjissä.

Toinen päätä pyörittävä juttu on tulevaisuudensuunnitelmat. Häh, pitäiskö nyt jo tietää mihin kouluun hakis keväällä? Missä vaiheessa musta on tullut niin vanha, että pitää itsenäisesti päättää tällaisista suurista asioista. Miksei joku voisi päättää niitä mun puolesta? Oon jo jonkun aikaa halunnut hakea kauppikseen ja se tuntuis sellaiselta oikealta vaihtoehdolta mulle. En vaan luota itteeni tarpeeksi, että kuvittelisin pystymään päästä sinne sisään. Tiedän nyt, etten mielelläni haluaisi pitää välivuotta, että kyllä mun ainakin pitäis yrittää hakea nyt keväällä jonnekin. Alunperin mun unelmana on kyllä ollut tehdä tulevaisuudessa jotain luovaa, esimerkiksi graafista suunnittelua tai valokuvausta, mutta pakko ajatella mun rahallista tilannetta joskus kymmenen vuoden päästä. En nimittäin uskalla ottaa sitä riskiä, että en saisi töitä, hakijoita niillä aloilla kun on niin paljon ja paikkoja vähän. Tiedän, että pitäisi tehdä sitä mitä oikeasti haluaa, mutta en mä pysty lähtee epävarmuuden tielle.

Kolmas asia mikä mulle on jo jonkin aikaa aiheuttanut päänvaivaa on tää paikka missä asun. En kestä tätä elämää täällä, haluun vaihtaa maisemaa. Helsinki, Espoo, joku muu kuin Vantaa. Mä oon nähnyt kaiken täällä ja lievästi sanottuna tää paikka missä asun (tai ei tarkalleen asuinpaikkani, mutta alue jossa kuljen päivittäin) on ällöttävä paikka ja en millään haluaisi katsella tätä enää hirveän pitkään.

Sellaista asiaa tällä kertaa, onko siellä samojen ongelmien kanssa painijoita? Tää on niin ahdistavaa, kun yhtäkkiä pitäis jaksaa tehdä niin paljon suuria juttuja samanaikaisesti, huh huh. Ehkä tää tästä vielä helpottuu.

9 kommenttia:

  1. Mä oon niiiiiiiiiin samaa mieltä sun kanssa! Mä mietin just et millon musta on tullu "näin vanha" ku kukaan ei enää tee mun puolesta asioita :( Haluis muuttaa jo omaan asuntoon poikaystävän kans mut kaikki se lappu rumba sun muu saa mut masentumaan. Töihinki halusin pitkään mut nyt jotenki tuntuu näin koulun keskeyttäneenä et perkele, duuni vieraiden ihmisten keskellä ahdistaa aina ku sinne on menossa, miksei vois vaikka olla vielä ylä-asteella millon kaikki oli oikeesti niin paljon helpompaa ku nyt!


    Tsemii, eiköhän jokaisen tunnelin päässä näy valoa ja kaikki lähtee rullaa :)

    VastaaPoista
  2. ". Alunperin mun unelmana on kyllä ollut tehdä tulevaisuudessa jotain luovaa, esimerkiksi graafista suunnittelua tai valokuvausta, mutta pakko ajatella mun rahallista tilannetta joskus kymmenen vuoden päästä. En nimittäin uskalla ottaa sitä riskiä, että en saisi töitä, hakijoita niillä aloilla kun on niin paljon ja paikkoja vähän."

    YOU NEVER KNOW IF YOU DON`T GO!

    Parempi ottaa riski ja epäonnistua, kun selittäää vanhana "niin sillon nuorena minäkin halusin tehdä jotain luovaa, mutta halusin myös taloudellista varmuutta ja musta tulikin kirjanpitäjä.. samalle firmalle painoin duunia 30 vuotta, kasista neljään"

    ok, kärjistetty esimerkki, mutta pointti onkin,että luota itseesi enemmän Kata:)kannattaa poistua omalta mukavuusalueelta näissä jutuissa. Kuka suhun luottaa, jos et sä itse;)

    VastaaPoista
  3. mä niin tiedän ton tunteen ! Viime keväänä mua alko ahdistamaan kaikki, paikka missä asuin, koulu, ihmiset, siis ihan kaikki. En jaksanut tehdä mitään.

    Sitten päätin, että nyt tämä saa riittää ja tein aika radikaalinkin päätöksen, nimittäin lopetin lukion juuri, kun abivuosi olisi kolkutellut oven takana. Keräsin kimpsut ja kampsut ja muutin omilleni 120km päähän entisestä ja päätin uusi elämä alkaa ! Hain uuteen kouluun, pääsin sinne, sain oman kämpän ja uudet naamat ja uudet tuulet. Nyt tykkään koulustani tosi paljon ja uudet ihmiset ovat ihania, elämä loistaa taas ja nyt tuntuu, että on edes syy miksi elää !:)

    Vaikka kaikki onkin sanonu, että oliko tossa nyt mitään järkeä jättää lukio kesken ja alottaa uusi koulu, niin oli oli ja oli ! Toi oli oikeesti mun elämäni paras päätös. En nyt sitten todellakaan tarkota, että sun pitäis lopettaa lukio, ei todellakaan kun oot sen jo melkein suorittanu, mutta oisko jotain muuta radikaalia mitä voisit tehdä, että saisit elämääs jotain uutta? :) Tsemppiä sulle, kyllä se elämän ilo vielä sieltä tulee;)



    VastaaPoista
  4. Voih Kata tsemppii kauheesti! En yritä olla ällö-positiivinen, mutta asioilla on tapana järjestyy, oikeesti :) Kyllä löydät sen sun jutun, elät vaan täysillä ja teet hyviltä tuntuvia valintoja, niin pärjäät varmasti hyvin!

    VastaaPoista
  5. Jos aiot hakea kauppakorkeeseen sun ois pitäny alotttaa jo sinne lukeminen :D kauppakorkeeseen täytyy lukee muistaakseni ainakin 3-5 kirjaa jos nyt oikein muistan ja osa niistä on englanninkielisiä :D ei todellakaan riitä että alkaa lukemaan paria kuukautta aikaisemmin. se vaatii oikeesti aikamoista panostusta. mun kaverin sisko haki 2 vuotta sinne.. ekana vuonna se ei lukenu kun pari kuukautta eikä päässyt.. ja toisena vuonna se alotti lukemisen vuoden aikasemmin melkeein heti kun sai tietää ettei päässyt.Nyt hän viimein pääsi tosin kyllä eri paikkakunnan kauppakorkeeseen !

    VastaaPoista
  6. Vastailen myöhemmin muille mutta tässä viimeiselle anonyymille vastaus: kyllä tiedän, valitettavastihan se on näin:( tiedän jo, etten varmana pääse ensimmäisellä yrittämällä kauppikseen sisään mutta idea oliski myös se, että nään vähän jo etukäteen millanen se koe ja koetilanne on ja osaisin vähän valmistautua paremmin ensi vuoden hakuihin:) näinhän se on, monet hakee monta vuotta ennen kuin pääsee, mutta jotkut superlahjakkaat pääseekin jo ensimmäisellä yrittämällä sisään!

    VastaaPoista
  7. Ihan ku mä olisin kirjottanu ton tekstin (miinus toi asuinpaikkahomma). Epätoivo tosiaan iskenyt, kirjotukset ei menny niin kuin odotin, koeviikko menee ihan päin sanonko mitä. Itku on lähellä täälläkin.

    Eikä tosiaan myöskään harmainta aavistustakaan siitä mihin oon hakemassa. Ei edes mitään opiskelualaa.

    Joten you're not alone! Tsemii meille epätoivoisille.

    VastaaPoista
  8. huh jotain muutakin ahdistaa! ei jaksa ja eikun koeviikkoa pukkaa päälle, tulevaisuudesta ei hajua kun mikään ei oikeen tunnu nappaavan, todennäköisesti välivuosi ja hiukan maailmalle. suosittelen sun tarttuvan johonkin luovaan alaan kun semmonen sua kiinnostaa, ota riski niin ei jää jälkeen päin harmittamaan,toisaalta ei varmankaan päälle pelaamisessa mitään vikaa ole hae vaikka molempiin, tsemppiä!:)

    VastaaPoista
  9. yhdelle anolle, kyllä riittää jos kauppakorkeeseen lukee pari kuukautta. isoveli pääsi kevyesti sisään lukemalla kevään ylppäreiden jälkeen. riippuu ihan sun omasta motivaatiostasi, siitä kuinka paljon jaksat oikeasti tehdä duunia haluamasi asian eteen.

    VastaaPoista