maanantai 6. huhtikuuta 2015

Miksi urheilu ja terveelliset elämäntavat?

Moi! Olen pitkään halunnut kirjoittaa tänne aiheesta, joka tuntuu olevan nykypäivänä pinnalla koko ajan. En puhu fitneksestä, sillä en henkilökohtaisesti pidä siitä harrastuksesta/alasta ollenkaan (siitäkin voisi jo kokonaisen postauksen rustata), vaan terveellisistä elämäntavoista ja urheilullisesta arjesta. Miksi valitsen mielummin illat kuntosalilla kuin parin huurteisen ystävien kanssa tai vaihtoehtoiseksi miksi en halua maata viikonloppuaamuja jäätävässä krapulassa/herkkuähkyssä kun voin sen sijaan herätä aikaisin tekemään jotain mistä saan energiaa ja hyvää mieltä?

Ajattelin aluksi vähän pohjustaa tätä mun urheilutaustaa. En ole todellakaan "syntynyt lenkkarit jalassa", niin kuin monet nykypäivän urheilijat saattaa lapsuudesta asti alkanutta urheilullisuuttaan kuvata. En todellakaan ole ollut se urheilullisin lapsi ala-asteen liikuntatunneilla ja monet kerrat epämieluisat liikuntalajit on skipattu kuvitteellisen päänsäryn tai mahakivun vuoksi. Meillä oli yläasteella aina 1500 metrin juoksutestit ja muistan vielä kuin eilisen päivän, kun ensimmäistä kertaa juoksin sen täysin rapakuntoisena, liian lujaa, ilman kenkiä (miksi??) ja lopuksi meinasi oksennus lentää kun ei ollut mitään hajua miten se matka olisi pitänyt juosta. Nykyään jos mietin tuota matkaa, eihän se ole matka eikä mikään. Ihan vaan sen takia, kun tajusin silloin että mun on pakko parantaa omaa kuntoa ja pikkuhiljaa se on tässä vuosien varrella onneksi parantunutkin.
Untitled
Yläasteen aikana kuvioihin tuli erilaiset tanssiharrastukset (jazz- nyky- ja disco-oriental-tanssit) ja aloin muistaakseni vähän lenkkeilemään ja harjoittelemaan kestävyysurheilua. Tällöinkin lenkit oli sitä että juoksin puoli tuntia ihan henkihievereissä ja toivoin sekunti sekunnilta yhä enemmän sen tuskan päättyvän mahdollisimman pian ja lenkin jälkeen "oli niin hyvä fiilis". Mä vaan luulin, että siltä sen juoksemisen kuuluukin tuntua, kunnes opin oikeasti harjoittelemaan itselleni sopivaa tekniikkaa ja tahtia. Joskus ysiluokalla taisin aloittaa salilla käymisen Tikkurilan kuntoilu- ja liikuntakeskuksessa, mutta se oli sellaista, että saatoin salin jälkeen käydä hyvällä omalla tunnolla mäkin tai kebabin kautta syömässä "ansaitut ruuat". Eli eipä siitä huhkimisesta tainnut kamalasti hyötyä olla :-D Yläasteen aikana tuli muutenkin syötyä kamalan epäterveellisesti, kun välitunnilla haettiin kaupasta karkkia ja keksiä välipalaksi. Untitled
Lukion aikana aloin käymään sitten vähän tavoitteellisemmin salilla - olin huomannut että mahaa oli vähän kertynyt kesän aikana ja halusin muutenkin muuttaa ruokailutottumuksiani parempaan suuntaan. Herkut taisi ennen sitä löytää tien suuhuni monia kertoja viikossa. Aloin käymään meidän lähellä sijaitsevalla naisten salilla, jossa tulikin ravattua aika ahkerasti. Jahka ensimmäiset tulokset (mahan pienentyminen ja pienet lihakset käsivarsissa) alkoi ilmetä, sain lisää buustia terveellisiin elämäntapoihin. Se oli hauskaa, kun työn tulos oli nähtävissä ja jopa kavereilta tuli kehuja, että hyvältä näyttää. Siinä tietenkin motivaatio kasvoi ja parin vuoden aikana sitten tietämys kuntosalilla käynnistä kasvoi tasaisesti ja vaihtelinkin vähän eri kuntosalien välillä. Olin löytänyt sen oman harrastuksen, nimittäin rautojen kolistelun. Jumppatunneilla kävin satunnaisesti, mutta kyllä se kuntosali oli ihan mun juttu ja tein sitä oman hyvinvoinnin, enkä muille todistelun vuoksi. Ja sille tielle ollaan jääty. Nykyään käyn itsepalvelusali Evolla, jossa ei ole ryhmäliikuntatunteja laisinkaan, en nimittäin ollut käynyt niillä johonkin puoleen vuoteen kun vielä Elixian jäsenenä olin. Tää sopii mulle tosi hyvin, sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Untitled
Cardio (2013) vs. Weights (+ eka belfie ;D) 

Nykyään mulla on salilla kolmijakoinen treeniohjelma, jonka personal trainerina työskentelevä ystäväni on teettänyt mulle toiveitteni mukaan. Tavoitteena on treenata kovaa ja saada lisää lihaksia. Sen lisäksi pyrin kerran viikossa käymään lenkillä/joogassa/uimassa ja mikäli energiaa ja aikaa riittää, on mulle laadittu myös yksi koko kropan treenikerta. Ennen saatoin treenata kuusikin kertaa viikossa, mutta nykyään se olisi ihan liikaa. Kroppa tarvitsee lepoa ja mulla varsinkin pysyy mielenkiinto hommassa, jos salia pääsee välillä ikävöimäänkin. 

Mikä tärkeintä, mä en stressaa mun salilla käynneistä. Ei ala henkee ahdistaa, jos yksi treenikerta uupuu tai jos lepopäiviä tulee useampi peräkkäin. Tärkeintä on se mitä itse tuntee ja ajattelee. Jos mua ei huvita treenata viikkoon, niin mä en myöskään treenaa. Jos joku homma on pakkopullaa, niin sitten kannattaa miettiä, olisiko tarjolla jotain parempaa vaihtoehtoa sille tekemiselle. Tiedän, ettei kaikille sovi painojen kolistelu, mutta esimerkiksi mä en saisi mitään irti ohjatuista ryhmäliikuntatunneista. Satunnaisesti ehkä joo, mutta pääsääntöisesti en. Jollekin taas tää on paljon parempi vaihtoehto ja se on enemmän kuin jees! Mulle kuntosali on sellainen paikka, missä voi jatkuvasti haastaa itseään ja ihan paras fiilis on, kun huomaa että maastaveto meneekin isommilla painoilla kuin viime kerralla tai että ohjelmaa aloittaessa verenmaku suussa tehty ojentajien supersetti ei enää olekaan niin paha nakki. Mulle tärkeintä on se hyvä ja jaksava fiilis, eikä ne treenikerrat. 
Untitled
Joidenkin on välillä ollut vaikeaa ymmärtää sitä, miksi en aina lähde mukaan baariin joka ikisistä kissanristiäisistä, joita voi parhaimmassa tapauksessa olla monta kertaa kuukaudessa. Ensinnä alkoholi ei ole mikään iso juttu mulle, juon kerran pari kahdessa kuukaudessa jos tekee mieli. En koskaan lähde väkisin baariin, koska muut haluu.

Toiseksi siinä leikissä saa aika paljon rahaa kulumaan ja se jos mikä mua ärsyttää. Mä säästän pitkän pennin, kun en lähde usein yöelämään ja varsinkin jos Helsingin keskustaan lähtee, moniin paikkoihin menee jo pelkästään sisäänpääsyyn yli 10 euroa. Mielummin käytän sen rahan vaikka kivassa kahvilassa kahvitellen ja syöpötellen!

kolmas syy on se, että mulla menee ihan pasmat sekaisin siitä hullusta valvomisesta. Koko seuraava päivä menee kuin koomassa saamatta mitään aikaiseksi ja jos jokin asia, niin pelkkä makoilu saa mut ahdistumaan ja ärsyyntymään. Siinä menee arvokasta viikonloppua hukkaan, se on mun mielipide.

Tottakai käyn välillä ulkona ja se onkin ihan jees, mutta mä saan paljon enemmän iloa siitä, että tuun suhteellisen ajoissa kotiin ja pääsen ihmisten aikoihin nukkumaan. Aamulla herään virkeänä, käyn ehkä salilla tai lähden kaupungille ystävän kanssa tai sitten voin vaan rentoutua katsomalla jotain hyvää telkkarisarjaa mutta ilman pahaa oloa. En tunne että oon jäänyt mistään paitsi, kun en ole lähtenyt heilumaan baareihin ja tuhlaamaan rahaa. Mutta tämähän on vaan mun mielipide, joku saattaa kokea että oon ihan mummo kun oon jo parikymppisenä kyllästynyt koko touhuun. Ehkä mä vähän mummo oonkin, mutta ylpeä siitä :-D
Untitled
Kun urheilen ja syön terveellisesti, satunnaista herkuttelua unohtamatta, voin paremmin kuin koskaan. Ennen saatoin olla epävarma omasta kropastani enkä viihtynyt siinä alkuunkaan, mutta vahva olo tuo myös itsevarmuutta. Ja sitä tulisi jokaisella naisella olla, sanon minä! Olen myös huomannut, että salilla käynti on auttanut mua töissä kun välillä joutuu kanniskelemaan tosi raskaitakin paketteja. Kerran oli voittajafiilis, kun ojensin asiakkaalle erään vaatepaketin yhdellä kadellä kantaen ja asiakas sitten otti myös vaan yhdellä kädellä kiinni. Ei ollutkaan kauheen kevyt tälle henkilölle, kun paketti lämähti suoraan lattialle. Sanoi vaan naurahtaen, että "Oho, se olikin painavampi miltä näytti!" :-D Eli ihan arkisessa elämässäkin oon huomannut tosta olevan hyötyä, kun vaikkapa kauppakassien kantaminen ei ole yhtä tuskallista kuin lihaksettomana. Myös portaat  ja bussipysäkille juoksu on kuin pala kakkua, eikä mitään hirveetä irvistelyä niin kuin mulla joskus aiemmin. Untitled
2012 vs. 2015

Mä oon aika lailla sellainen "kaikki tai ei mitään"- tyyppi ja jos en urheilisi, en usko että mulla pysyisi mielenkiintoa ylläpitää terveellistä ruokavaliota. Säännöllinen urheilu motivoi mua älyttömästi syömään puhdasta ja ravinnerikasta ruokaa, sillä tiedän sen tukevan lihaksen kasvua ja yleistä jaksamista. Tottakai myös minulla siintää aina vähän silmissä ne ulkonäölliset muutokset, mutta olen tullut siihen pisteeseen, että nykyään saan enemmän mielihyvää uudesta enkasta salin puolella kuin hienoisesta muutoksesta pukuhuoneen peilistä katsoessa. Haaveenani on urheilullisen näköinen kroppa ja uskon, että se siinä samassa tulee kun teen töitä toiminnallisten tavoitteideni eteen. Eli pyrin aina parempaan ja kyllä mä vielä sen yhden leuanvedonkin joku kaunis päivä tulen saamaan. 

Pienenä tiivistyksenä voisin sanoa, että terveellisempi elämäntapa tuo mulle tosi paljon iloa arkeen. Kun on tietyt tavoitteet arkipäiville, eikä ainoa haave ole siellä viikonlopun bailaamisessa tai muussa vastaavassa, on arki mukavampaa. Vaikka mäkään en todellakaan aina jaksaisi lähteä salille, eikä treenit aina suju niin kuin olisin toivonut, tulee siitä aina niin hyvä fiilis, etten halua väliinkään jättää. Huono koulupäivä unohtuu samantien, kun treeni alkaa luistaa. Myös muut erinäiset murheet saa unohtua, kun lähden vaikkapa pitkälle kävelylenkille mukanani vain omat ajatukseni. Nyt olen taas ollut sellaisessa räkäflunssassa muutaman päivän, että tän postauksen kirjoittaminen oikein sattuu sydämeen. Pakko päästä jo tuulettumaan haha! 

Siinäpä muutama ajatus aiheesta. Mitä mieltä olitte postauksesta? Onko teillä samanlaisia fiiliksiä tai kenties jotain eriäviä mielipiteitä? Sana on vapaa.

11 kommenttia:

  1. Tää oli asiallinen, rohkea ja hyvä kirjoitus. :) Sulla on kyllä hyvä asenne koko tuota touhua kohtaan!

    Itte näin ex-urheilijana ei enää halua reenata ja elää enää tietyn suunnitelman mukaan, vaan ihan käyä lenkillä ja rääkkäämässä itteään miten huvittaan. Ja samallahan siinä tulee huolehittua itestäki nii fyysisesti ko henkisestikki. Elämästä tuntuu saavan paremmin irti ko on terveenä ja hyvässä kunnossa, varsinki ko siihen voi itekki vaikuttaa :)

    Ja ei siinä, täällä toinen parikymppinen joka kyllästyny jo heti alkuunsa baareissa hillumiseen ja bilettämiseen...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Pistinkin paljon ajatusta tähän postauksen kirjoittamiseen, niin on kiva kuulla että on onnistunut :)

      Uskon ton ettei halua enää elää kurinalaista urheilijan elämää, jos sellaista on jo tullut elettyä ja toi sun nykyinen tyylikin kuulostaa tosi hyvältä! Fiiliksen mukaan ja omaa oloa tutkiskellen se paras tyyli onkin:) haha, ihana kuulla etten ole ainoa ;D

      Poista
  2. Aamen ! Mä voin niin 110% samaistua tähän sun tekstiin :) tää oli ihan mielettömän hyvä teksti :) ja oot kyllä niin upeen näköinenkin että :)

    Kiitos ihanasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan paljon kiitoksia, kiva että tykkäsit! :-)<3

      Poista
  3. Huippu postaus :-) Sulla on ihailtava asenne urheilluun! Vaikka liikunta on minulle terapeuttista, on se välillä vähän pakkomielteistäkin..Eiköhän tasapaino ajan kanssa löydy :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Niin kuin kirjoitinkin, on tässä jo muutama vuosi ton urheilun kanssa elelty ja vasta nyt lähiaikoina todellinen tasapaino on löytynyt. Eli kyllä se sieltä pikku hiljaa tulee, kun malttaa harjoitella :)!

      Poista
  4. Voi että! Mun ajatukset tästä asiasta on melkein täysin samat kuin sun, ja samoja piirteitäkin löytyy vaikka kuinka paljon! :D ja hei ihan pakko sanoo tohon baareissa käymiseen, että ite oon 18 eikä mullakaan oo mitään hirveetä hinkua siihen nimenomaan sen valvomisen, rahan tuhlauksen ja seuraavan päivän väsymyksen takia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, kiva että löytyy sielunkumppaneita tässäkin aiheessa!:-D

      Poista
  5. Mun mummeli <3

    t. Snapkamu etelästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiii tääl mä oon mummoja edustamassa :D

      Poista
  6. Amen for that!! koko tää postaus oli ihanku suoraan mun elämästä! Mäkään en todellakaan syntyny lenkkarit jalassa koska varsinki pienenä kun kasvoin pituutta niin nopeasti ei kroppa pysyny siinä täysin mukana ja olin todella kömpelö ja kaikennäköinen liikunta oli mulle pakkopullaa... Vanhemmiten oon kans löytänyt kuntosalin ja sille tielle oon jääny!! Ja hei, mummoutuminen on iha jees ;-) terveisin toinen joka haluaa mielummin aiemmin nukkumaan kun huurteisen baari-illan!! Ps. Oot ihan huippu, jatka samaan malliin!! :-)

    VastaaPoista