keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Elämää ilman sokerikoukkua

Heippa! Ruoka-aiheisilla postauksilla jatketaan taas ja tällä kertaa ajattelin tulla jakamaan teille fiiliksiä siitä, kun olen jättänyt valkoista sokeria vähemmälle. Ennen kuin avaan asiaa enempää, kelataan hetkeksi taakse päin vanhoihin tottumuksiin.

Nuorempana olin aikamoinen sokerihiiri. Varsinkin yläasteella tuli syötyä karkkeja useasti viikossa ja koska se oli jotenkin niin normi siihen aikaan, en osannut kiinnittää asiaan huomiota. Saatoin napsia karkkia aina kun huvitti ja koska hyvän aineenvaihdunnan vuoksi kroppa ei niihin suuremmin reagoinut, en osannut ajatella sen tavan vähentämistäkään.

Sitten tuli lukio, sali-innostus ja sen sellainen. Pidin karkista, mutta osasin säännöstellä sen syömistä. Pidin karkkipäivän tai pari viikossa ja saatoin kerralla syödä isojakin määriä herkkuja. Karkit olivat ns. palkinto, jonka sai nauttia silloin tällöin. Joskus saatoin olla pitkiäkin aikoja ilman herkkuja, mutta loppujen lopuksi perinteiset karkkipäivät ja överimätöt hiipivät takaisin kuvioihin.

IMG_0004

Pari vuotta sitten kun aloin treenaamaan kunnolla ja miettimään ihan yleisestikin ravitsemuksellisia asioita, jätin karkkipäivän yhteen päivään viikossa. Mentaliteettina oli se, että yhtenä päivänä saa syödä ihan mitä huvittaa ja seuraavana päivänä taas takaisin ruotuun. Välillä saatoin ostaa karkkia vain sen takia, että oli karkkipäivä. Ostin karkkia vaikkei sitä tehnyt välttämättä mielikään. Se toimi ihan hyvin, kunnes tajusin sen olevan huono juttu. Miksi mätän kroppaani päivän ajan ravinneköyhää ja turhaa höttöä? Miksi en voisi herkutella kohtuudella ja nauttia siitä pienestä mielihyvää tuottavasta määrästä? Miksi pitää vetää överiksi? Näitä kysymyksiä miettiessä tutustuin samalla pikkuhiljaa raakaruuan ja -herkkujen maailmaan.

Ensin tuli raakasuklaa ja sen jälkeen muut sokerittomat herkut. Tähän päivään mennessä olen maistanut vaikka mitä tämänkaltaisia herkkuja, eikä paluuta entiseen ole tiedossa. Olen nyt lähiaikoina siis ihan tiedostaen välttänyt kaikenlaisia elintarvikkeita joihin on lisätty sokeria, puhumattakaan sokerisista herkuista, karkeista yms. Tämä sen takia, että ole huomannut huomattavan eron päivittäisessä hyvinvoinnissani kun en syö sokeria tasaisin väliajoin. Sokeri koukuttaa - sitä ei välttämättä huomaa ennen kuin yrittää olla ilman. Se voi koukuttaa yhtä pahasti kuin esimerkiksi tupakka ja alkoholi. Kun kroppa ei saa sitä tietyin aikavälein, alkaa tulla hälytyssignaaleita. Väsymys iskee, voit tuntea itsesi kärttyisäksi, et ole kylläinen vaikka olisit syönyt juuri.. Tämä on juuri se ilmiö, jota en halua kokea. Tunnen itseni paljon energisemmäksi, kun lataan kroppaani ravinnerikkailla raaka-aineilla. Vaikka raakasuklaakin on erittäin energiarikasta, siitä ei voi missään pisteessä tulla samanlaista ällötystä kuin normaaleista karkeista. Niin se vain menee.

IMG_0003

Viime viikolla mun teki ihan hirveästi mieli irtokarkkeja. Mulla oli piiitkästä aikaa sellainen himohimo, että pakko saada irttareita. Niitä lähdin sitten hakemaan kaupasta, söin ne ja tunsin hyvää oloa. Niistä tuli sellainen energiapiikki, että vaikka olin puoli tuntia sitten maannut koomassa sohvalla, olin taas hetkessä ylienergisenä kaverin ovella tanssimassa Major Lazeria. Sitten tuli seuraava päivä. Olin taas väsynyt ja poikki. Kun en ollut päässyt urheilemaan pääkipuni vuoksi, kaikki tai ei mitään ihmisenä päätin taas herkutella. Ostin vain pienen suklaapatukan, mutta silti ärsytti. Ärsytti tieto siitä, että tämän suklaapatukan syötyäni olen taas pirteämpi sokerin ansiosta. Ja sen suklaapatukan jälkeen päätin, että nyt saa riittää. En halua olla koukussa mihinkään mitä kroppani ei tarvitse, mistä se saa turhaa energiaa, aineeseen joka hallitsee mieltäni ja hyvinvointiani.

Sain taas pienen muistutuksen, joka mun pitäisi pitää aina mielessä. En tarvitse sokeria. Sokerin syönti on vain iskostettu monien meidän mieliin ja sitä tekee mieli vaikkei tekisi mieli. Tekee mieli vain napostella ja herkutella. Jos jaksan nähdä hieman vaivaa ja leivon itselleni raakaherkkuja, saan niistä 100x paremman mielen ja sen kaupanpäällisenä ei tule koskaan huonoa oloa tai morkkista. Olen edelleen hämmentynyt siitä, kuinka voimme mielikuvituksemme avulla kehittää oikeastaan mistä vain perinteisistä herkuista terveellisemmät versiot. Vain taivas on rajana ja jos vain haluamme, voimme nauttia niistä samalla mitalla kuin muistakin herkuista.

IMG_0006

Kaikesta tästä paasauksesta huolimatta myös minä syön välillä ihan oikeitakin herkkuja. Pointtina vaan on se, ettei niiden nauttiminen olisi säännöllistä puuhaa. Pointtina se, ettei herkkupäivä tarkoita nimikkeenä enää järkyttäviä energiapiikkejä irtokarkkipussillisesta karkkia. Haluan voida hyvin ja saada arjestani kaiken hyvän irti. Haluan jaksaa päiväni aamusta iltaan ilman sellaista illan väsymystä, joka vaatii suklaapatukan tai pari. Olen iloinen, että olen oivaltanut tämän asian. Kun jotain oivaltaa ja päättää tehdä asian eteen jotain, on jo puoliksi onnistunut. Mä koen, että olen jo voittaja joka oppii jatkuvasti jotain uutta.

Kuvissa esiintyvät raakasnicker- patukat ovat yksi hyvä esimerkki nykyajan sokerittomista herkuista. Niihin löytyy ohje täältä, suosittelen jokaista kokeilemaan. Pieni huomio: Näihin ihastui jopa poikaystäväni, joka ei ole vielä yhdestäkään raakaherkustani välittänyt. Että niin. Jopa skeptisimmät tyypit, kokeilkaahan ;-)

IMG_0002

Nyt olen suuni puhtaaksi puhunut. Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Mielellään kuulisin teidän kokemuksia aiheesta!

16 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus! Otin heti ohjeen ylös. ;-)

    aliinakallio.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Tein just eilen näitä raakasnickersejä ja oli aivan hullun hyviä! Harmi vaan että aika paljon joutui näkemään vaivaa ja turhan paljon menee kalliita raaka-aineita.. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, eikö olekin sika hyviä?! Ja niin, onhan se totta että raaka-aineet näissä on kalliimpia kuin perinteisten herkkujen ja siksi ei voi kamalan useasti leipoa tämmösiä. Mutta ite ainakin haluan panostaa hyvään oloon niin se onkin sitten sen arvoista :-)

      Poista
  3. Tää oli todella hyvä postaus!
    Mulla oli ihan samanlainen suhtautuminen karkkiin kun olin yläasteella. Vasta lukion puolessa välissä terveellisempi ruokavalio alkoi kiinnostamaan ja nyt Australiaan muuton jälkeen karkkeja ei ole tullut syötyä ollenkaan. Korkeintaan keksejä. Ja fiilikset pilvissä! Kiitos ohjeesta, tätä täytyy kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, mukava kuulla :)! Niinhän se on, ettei niitä sitten kaipaa kun kerran oppii olemaan ilman. Kiva kuulla että oot voinut sen jälkeen hyvin:-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, mä tykkään näistä itekin :-)!

      Poista
  5. Kiva et kirjotit tästä, oon miettiny et pitäis ite kokeilla ihan samaa! T. Ystäväsi churrojen luvatusta maasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni hyvä Hena, kokeile ihmeessä :)

      Poista
  6. Tosi hyvä postaus! Oon ite miettiny viime aikoina, että pitäis kokeilla elämistä ilman sokeria, koska itelläki on pahana tapana sitä karkkia syödä liiiiian usein! Harvoin tulee kommentoitua mihinkään blogiin mutta nyt oli pakko, koska sulla on ihania ja monipuolisia postauksia ja aina kun niitä lukee susta tulee tosi positiivinen kuva! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, olo paranee varmasti huomattavasti:) Ja kerran ku kokeilet nii huomaat että se oli hyvä kokeilu! Voi kiitos paljon, sait kyllä ison hymyn tämän tytön huulille - kiitos kommentista <3

      Poista
  7. Hyvä postaus ja hyviä huomioita. Ite pääsen aina sokerikoukusta eroon ja menee hyvin (korvaten sokeriherkut kuivatuilla hedelmillä/marjoilla, tummalla suklaalla yms (tiedän että onhan näissäkin sokereita, mutta huomattavasti vähemmän ja eri muodossa) joskus pitempään, joskus ei niin pitkään. Sitten tulee taas ostettua jotain ja hetki menee kun huomaan taas joka päivä, samaan kellonaikaan himoitsevani sokeria.
    Mua kiinnostaa, miten onnistuu tämä raakailu, kun sun poikaystävä ei (käsittääkseni) syö raakaruokaa. Teettekö omat ruoat vai miten? Mites rahapolitiikka sen suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, siihen jää yllättävän nopeasti koukkuun kun kerran pikkusormen antaa. Siksi pyrinkin karsimaan sokereita mahdollisimman paljon! Ja oikeessa oot, poikaystävä ei näistä mun kasvisruuista välitä. Meillä on yhteinen ruokatili josta ostetaan kaikki ruuat ja aika lailla tasan se menee kun poikaystävä käyttää enemmän maitotuotteita ja ostaa lihaa siitä, joten mä ostan kasvisruuat kans :-). Tietty sit jos teen herkkuja ja muutenkin vähän erikoisempia juttuja niin maksan omista rahoista. Ja siis syödään ihan omia ruokia, mutta meille se ei oo ollu ollenkaan ongelma - meillä on aika erilaiset ruokailurytmit niin syödään joka tapauksessa melkeen aina eri aikaan. Aika tylsää kyllä, mutta aina ei voi voittaa :-D.

      Kiitos kommenista!

      Poista
    2. Meillä vähän sama juttu. Itsekin siis kasvissyöjä (lähes vegaani) ja poikaystäväni syö lihaa. Mutta eipä se meillekään ongelma ole ollut. Potut/riisi jne tehdään yhteiseksi ja kumpikin tekee oman lisukkeen. Joskus suostuu kyllä syömään munkin ruokia, mutta useimmiten omat ruoan. Monet aina ihmettelee, miten se onnistuu, mutta ei tämä mustakaan vaikeaa ole. Aina ollut näin, niin ei osaa uneksia helpommasta. Heh :D

      Poista
    3. Joo vähän sama meillä! Kyllä mua aluks mietitytti että miten saadaan homma rullaamaan mut ihan helposti on tähänkin asti mennyt :-). Se on vaan niin että jos jotain päättää niin kyllä se siitä sitten jossain vaiheessa lutviutuu! :)

      Poista