Riemuidioottina

Mä sanon woo-o! (Woo-o!), Jee jee jee! (jee jee jee!), mä sanon wuu-utsikabomtsikawauuu! (wuu-utsikabomtsikawauuu!)!!

Me saatiin se kämppä, me saatiin se!! Ihan mieletön fiilis ollut tässä nyt vuorokauden verran, huh huh. Nyt saan ihan luvan kanssa etsiä inspiraatiota pinterestistä ja suunnitella kaikkia sisustusjuttuja. Oon nyt päättänyt että tuosta kämpästä tulee vähän persoonallisempi mitä tää nykynen nyt on, koska ekaa kämppää on vähän hankala sisustaa ihan kaikkien mieltymysten mukaiseksi. Tai sanotaanko niin, että mulla on nyt vasta muotoutunut sellainen oma tyyli jota haluaisin päästä toteuttamaan. Vähän enemmän persoonaa, eikä ihan kaiken tarvis olla Ikeasta hankittu, heh.

Sanoinko jo että oon ihan fiilareissa? Mä oon aina unelmoinut vaatehuoneesta ja hienosta kylpyhuoneesta, nyt mä saan ne. Vaatehuone ei ole iso, mutta sellainen walk-in-closet ja se riittää mulle aivan satavarmana! Kylppärikin on niin vasta rempattu, että siellä roikkuu laput vielä pattereissa. <3

Eilen rakas ystäväni tuli yökylään ja saatiin siskokin seuraksi iltaa viettämään. Avattiin kaikki porukalla shamppanjapullo, joka oltiin saatu yli vuosi sitten lahjaksi tupareissa ja ollaan odotettu sopivaa hetkeä sen avaamiselle. Nyt oli se oikea hetki! Siihen kylkeen vielä vähän jäätelöä ja paljon naurua, meillä oli huippu ilta. Tänään käytiin yhdessä Korjaamon joulumarkkinoilla ja tehtiin muutamia tosi kivoja löytöjä. Suosittelen käymään huomenna jos vaan kynnelle kykenette! Ihanan rentoa puuhaa, vaikkakin oon ollut tänään tosi väsynyt, varmaan kun takana on kaikki univelat ja pieni stressi on ollut päällä. Kohta menenkin nukkumaan ja aion nukkua hyvät unet ennen aamuvuoroa.

kuvat: Assi

Tässä oli yksi pieni jännitysmomentti, kun tajusin hukanneeni meidän kellarin oven avaimen, kun oltiin eilen haettu vieraspatja sieltä tänne ylös. En löytänyt avainta yhtään mistään, tarkistin kaikki taskut ja lattiat ja laukut ynnämuut. Kävin lainaamassa naapureiltamme avaimen kellariin, josko se meidän avain olisi tippunut sinne. Ei ollut. Kävin pimpottelemassa paria ovikelloa ja kyselin, onko kukaan nähnyt avainta. Lopuksi kirjoitin vielä lapun rapun ovelle, että löytäjä vois tuoda avaimen meille pikimmiten. Sitten tulin tihrustamaan itkua tänne kotiin ja mietin vaan sitä kamalaa laskua joka mua odottais jos hävitän tuollaisen avaimen ja lukot pitää uusia ja niin edelleen. Olin ihan masentunut kunnes poikaystävä tuli kotiin ja kertoi, että oli löytänyt avaimen taskustaan?! Eikä mitään hajua kummallakaan, miten se on sinne joutunut. Ai että sitä helpotusta! Olin jo ihan varma, että tässä se oli. Sinne meni ja lasku tulee perässä. Mutta huh heijaa, tää oli kyllä super. Saan mennä rauhallisin mielin nukkumaan :-D

Ja mä oikeesti alan kohta harkitsemaan jotain dementialääkettä, on nimittäin jo toista kertaa hävinnyt mun yksi muistikortti, sitäkään en löydä mistään. Sen etsimisen kyllä luovutin jo, nyt mä aion rentoutua ja olla etsimättä yhtään mitään!