"Jokainen tarvitsee elämäänsä niitä kuuluisia kylmiä väreitä, ohgoshilovemylife -hetkiä. Jollekin sen voi aiheuttaa onnistunut resepti keittiössä tai onnistuminen vaativassa sudokussa, kun taas toinen voi saada fiilarit tajunnan räjäyttävästä hyvästä musiikista tai liikunnan aiheuttamasta endorfiiniryöpystä. Oli se sitten mikä tahansa syy tai tilanne, kaikki meistä tarvitsee sitä. Fiilistä, joka muistuttaa kuinka ihanaa on olla elossa. Fiilistä, joka nostaa päätä edes hitusen lisää kohti unelmia ja tavoitteita, auttaa pienen tuulenvireen vasten kasvoja tuntumaan entistä elinvoimaisemmalta ja sitä näkymätöntä persuksille läppäisijää, joka iskee silmää ja sanoo, että elämä on tässä ja nyt."
Tämä teksti löytyi muistikirjastani, epäselvällä käsialalla kirjoitettuna (ja jokseenkin tulkinnanvaraisena), eräänä iltana bussissa kirjoitettuna.
Tuon kyseisen päivän aamuna muistan kävelleeni bussipysäkille kuunnellen hyvää musiikkia. Biisi saattoi olla tämä, tämä tai tämä tai joku ihan muu. Ääni kuulokkeistani kuului ehkä kovempaa kuin se saisi, mutta en välittänyt siitä. Halusin kuulla basson parhaimmillaan, jammailla hyvän musiikin tahtiin. Kylmät väreet ihollani kuljin lumen narskuessa jalkojeni alla, kaulahuiviini hautautuneena. Mulla oli niin hyvä fiilis, että teki mieli halata jokaista vastaantulevaa ihmistä.
Hyvä musiikki.
Kulinaristiset kokemukset, jotka saa kihelmöimään jokaisessa mielen sopukassa.
Aito onni läheisten kasvoilla.
Kummitustarinat.
Se hetki, kun tajuaa ylittäneensä itsensä.
Yllättävät, onnelliset tilanteet.
Ainakin nämä antaa mulle kylmiä väreitä.
Eilen istuin bussissa ja kuuntelin Pyhimyksen uusinta albumia. Lauttasaaren sillan kohdalla nostin katseeni puhelimesta ja aurinko paistoi suoraan silmiini. Kuulokkeista soi "Me oltiin päästä varpaisiin rakkaudesta sekaisin niin". Silmäni kostuivat ja suu kääntyi leveään hymyyn. Ihan vaan aurinko häikäisi ja elämä ilahdutti. Suljin silmät ja jatkoin hymyilyä.
Dumdada wauwauwauwau dumdada. Niin ne lauloi ja mä halusin laulaa mukana.
Olen oppinut ottamaan kiinni onnesta. Niistä pienistä elementeistä, jotka mulle sitä suo. Oppinut muistamaan ne asiat, jotka tuo mulle kylmiä väreitä ja muistuttaa miksi mä rakastan niin hitsin paljon tätä elämäksi kutsuttua hommaa. Annan aikaa niille asioille jotka on just mulle tärkeitä ja ympäröin itseni ihmisillä, jotka antaa mulle energiaa ja iloa.
Ihanasti kirjoitettu teksti<3 Tuli itsellekin ihan kylmät väreet, kun muistelin omia ihania hetkiä lukiessani tätä.
VastaaPoistaIhana teksti ja täyttä asiaa <3 Mun hyvä mieli sen kun kasvoi tätä lukiessa, ja oi toi lauttasaaren silta sillon kun aurinko hymyilee, niin kaunista että tekis mieli revetä!! Eilen ja tänään on kyllä ollut pitkästä aikaa meikäläiselläkin valoisampi olo, just kotiin tultaessa bussissa kuuntelin lemppari biisejä ja suljin silmät auringon lämmössä. Ehkä se on se kevät tai sitten vain elämä ja sen onnelliset hetket <3
VastaaPoista