Hiton yhteiskunta

Arvon naiset ja herrat, te olette mahtavia.

Te olette niin mahtavia ja upeita tyyppejä, että oksat pois. Teissä on niin paljon hienoa ja ootte niin hyviä just sellasina kuin ootte. Kai te tiedätte sen?

Miksi ei siis oltaisi rohkeasti just sellaisia kuin ollaan? Isoja, pieniä, hiljaisia, äänekkäitä, herkkiä, suojelevia, temperamenttisia, ujoja, räiskyviä ja kaikkea siltä väliltä. Miksi meitä kiinnostaisi se, mitä muut meistä ajattelee? Mun mielestä on vaan parempi olla kelaamatta liikaa ja antaa palaa vaan. 

Miellän itseni hieman oudoksi. Heitän huonoa läppää ja nauran omille vitseilleni etc. Ja jotenkin aina outous liitetään negatiiviseksi piirteeksi. Ja mikä edes on outo? Eikö meidän kaikkien pitäisi olla omalla tavallamme outoja? Miettikää nyt jos kaikki maailman ihmiset olisivat samanlaisia, eihän täällä olisi siistiä ollenkaan. Kaikki värit ja hauskuus poistuisivat samantien.

Yhteiskunta asettaa meille ihan liikaa paineita ihan kaiken suhteen ja tiedättekö, se tulee aina tekemään niin. Sillä ei ole väliä oletko omasta mielestä suoriutunut todella hyvin puolivuotisesta duuniputkesta tai olet kirjoittanut itsesi ulos hyvästä koulusta, koska yhteiskunta kyllä tulee sun luo ja kertoo sulle aina mitä sä voisit tehdä paremmin ja tehokkaammin. Se pirulainen tykkää vähän arvostella ja tuomita meidän päätöksiä, eikä se välttämättä aina hyväksy meitä sellaisina kuin ollaan. Yhteiskunta saattaa vieroksua massasta poikkeavia ihmisiä, vaikka oikeasti se on maailman hienoin asia, että me kaikki ollaan tosi erilaisia. Se voi välillä sylkäistä sun naamaan, repiä hiuksista ja huutaa perään ihan vain siksi, että se haluaa tehdä niin. 

Hiton yhteiskunta.

Olen itsekin aiemmin sortunut siihen, että kuuntelen liikaa yhteiskunnan tyhmiä mielipiteitä. Pitäis olla sellainen ja tällainen, hivenen tuollainen ja sitten on hyvä. Nykyään olen kuitenkin sisäistänyt sen, että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jos mä en olisi mä niin kuka hitto mä muka haluaisin olla? Öö, en kukaan. Tykkään itestäni tällaisena ja olen ylpeä erilaisista luonteenpiirteistäni. Olen myös ylpeä sopivasti kurvikkaasta vartalostani, vaikka täällä Espanjassa sitä tunteekin olevansa väärän kokoinen kun edes kauppojen suurikokoisimmat farkkusortsit eivät mahdu reisistä ylöspäin. 

Että siinähän pitävät sortsinsa. 

kuvat: Laura Laukka

muokkaus: Minä

Erotu seinästä tai piiloudu siihen, ole äänekäs tai huoneen hiljaisin tyyppi, pysy tunteellisena tai ole hieman viileämpi, nauti olostasi siinä vartalossa jossa sun on hyvä olla. Mikä tärkeintä - mieti mikä on itsellesi parasta. Pukeudu mustaan jos se tuntuu hyvältä tai heitä päälle koko sateenkaaren värien kirjo.

Mä jatkan huonon läpän heittämistä ja itselleni nauramista. Mistä piirteestä sä olet itsessäsi ylpeä?