keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kroppa sanoo "Stop" ja mieli sanoo "Run Forrest, run"

Hei murut, tiedättekö mitä? Lähiaikoina mulla on ollut sellainen pieni dilemma nimeltään väsymys ja heiluminen. Ai mitä se meinaa? No sehän meinaa tietysti sitä, että mulla on koko ajan sellainen fiilis että haluaisin olla heilumassa koko ajan ja joka puolella, kaikkien kanssa ja yksinäni, mutta kroppa laahaa perässä ja mieli tulee köyden kanssa vetäen. Eli suomeksi mun tekisi mieli tehdä ja puuhastella, mutta kroppa tarvitsee enemmän lepoa kuin mitä mä malttaisin sille antaa. 

Viime viikolla täräytin mun rakkaalle kropalleni vähän liian ison kakkupalan syötäväksi, kun aloin päivittäin pyöräillä 20 kilometriä työmatkojen vuoksi ja siinä sivussa aloitin myös crossfitin ja hengailin kavereiden kanssa kun vapaa-aikaa löytyi. Loppuviikosta askel alkoi painaa ja tajusin menneeni pikkuisen liian lujaa. Eräänä päivänä sitten jätin pyörän kiltisti kotiin ja menin bussilla töihin. Teki muuten pirun hyvää se. 

Tällä viikolla en ole mennyt vielä kertaakaan pyörällä töihin - säälläkin on tietenkin ollut vaikutusta, mutta kroppa sanoo vielä ettei se ole ihan vielä valmis niihin matkoihin. Hittolainen, olisi pitänyt aloittaa vähän iisimmin. Anteeksi kroppa rakas, ei ollut tarkoitus rasittaa sua liikaa, mä vaan niin kovasti tykkään siitä pyöräilystä. 

Mulla on vaan ollut niin kamalan menevä fiilis ja haluaisin sopia joka päivälle jotain kivaa puuhaa. Täytyy vaan malttaa rauhoittua ja ottaa ihan iisisti. Täytyy malttaa tulla kotiin rakkaaseen kainaloon ja katsoa pari jaksoa hyvää sarjaa samalla kun murustaa rinnuksilleen maailman parhaita gluteenittomia näkkäreitä. Ei tarvitse koko ajan mennä älyttömällä höökillä eteenpäin vaan voi ottaa ihan iisisti myös. 

muokkaus: Minä

No positiivistahan kuitenkin on se, että mielenkiintoa ja energiaa riitäisi. Mutta välillä näin päin, että täytyy hetken aikaa jarrutella ja sitten taas jaksaa painaa täydellä teholla. Mulla on tälle loppuviikolle missio: En tee mitään fyysisesti tai mentaalisesti raskasta ellei mun tee mieli tai mä en jaksa. Päiviin sisältyy kolme On Rampin vikaa kertaa ja ne ovat todennäköisesti ainoat treenit tälle viikolle - eiköhän niissäkin saa jo ihan tarpeeksi hikoiltua. Muutoin aion vaan latailla akkuja, järjestää brunssia ja nauttia auringosta jos se vaan sattuu taivaalta pilkahtelemaan.

Tarinan opetus? Kuunnellaan meidän mieltä ja kroppaa. Eikä vaan kuunnella, vaan myös totellaan sitä mitä ne haluaa meille kertoa. Ne voi suuttua pahasti, jos lähetään hyppimään niiden nenille pahemman kerran - been there done that. 

Huomenna on jo torstai, jee! Mahtia loppuviikkoa jokaiselle <3

5 kommenttia:

  1. Siis AMEN SISTER. ihanku olisin päiväkirjaa lukenu! Ja miten superihania kuvia,oot niin kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy osata rauhoittua, kokeillaan yhdessä! :) Kiitos Laura <3

      Poista
  2. Ihana neulepaita! Mistä se on? :)

    VastaaPoista
  3. Sun postaukset on aina niin mukaansatempaavia, et pitää lukea ihan ekasta sanasta viimeiseen :--D ♥ kirjotat kivasti ja kuvat on kauniita!! Ja ihana asu muuten täs postauksessa xx

    VastaaPoista