tiistai 1. marraskuuta 2016

Miten menee?

Tiistainen aamu, herään seitsemältä. Olen tyytyväinen kellojen siirtämisen vaikutuksiin, eli oman unirytmin muuttamiseen. Tässä syksyn aikana mulle on tullut paha tapa valvoa, sillä useimmiten aamut ovat vapaita. En kuitenkaan pidä siitä, että valvon pisteeseen x ja silti herään samaan aikaan kuin minä tahansa muunakin päivänä, eli viimeistään kello kahdeksan. Nyt kellojen siirtämisen jälkeen olen ollut väsynyt jo reilusti ennen kymmentä ja aamulla herään seitsemän pintaan. Jes jes jes! 

Tiedoksi uusille lukijoille: Olen aina ollut aamuvirkku ja kyllä, nautin siitä (en tosin aina, biletys-illan jälkeen olisi kiva välillä nukkua vähän yhdeksää pidempään) ja olen iloinen tästä ryhtiliikkeestä! 
Mitäs tänne muuten kuuluu? Muutto sujui mukavasti, mutta olihan se piru vie rankkaa. Perjantaina roudattiin kamoja 10 tuntia, jonka välissä lähdettiin pahimpaan ruuhka-aikaan hakemaan peräkärryä Vantaalta. Kiva istua ruuhkassa tietäen, että olisi paljon muutakin tekemistä :-D Mutta ei sille mitään mahda, onneksi ei ollut sinänsä kiire mihinkään. Irtaimiston roudaus meni aika leppoisasti, kun meillä oli todella hyvin muuttoapua! 

Lauantaina vuorostaan oli edessä vanhan asunnon loppusiivous, joka vedettiin kunnialla loppuun Nylon Beatin sekä Gimmelin tahdittamana (snapchatissa @katasti näkyi upeita näytteitä). Kylläpä siinäkin vierähti tovi jos toinenkin, ja yllättävän paljon tavaraa tuli kannettua ulos vielä viimeiselläkin reissulla. Päivät olivat pitkiä ja kaikessa hötäkässä unohdettiin syödä mitään kunnollista. Ihan hävettää miettiä omia ruokataukoja noina päivinä, sillä normaalisti olen tottunut syömään ihan maksimissaan neljän tunnin välein. Ei myöskään jaksettu tehdä kämpillä mitään ruokaa, kun kamat olivat vielä ties missä laatikoissa, joten ekana iltana tilattiin pitsat ja tokana iltana nepalilaiset. Oli kyllä hyviä molemmat ja mun mielestä muuttoviikonloppu ei ole mitään ilman noutoruokia, heh!
Tällä hetkellä ollaan saatu kamoja purettua sen verran, että kaikki käyttötavarat on jo kaapeissa nätisti omilla paikoillaan. Kummasti kuitenkin kaikki ei-niin-tärkeät tavarat ovat jääneet laatikkoihin lojumaan, kuten esimerkiksi kirjat, vieraspeitot, lakanat ja siivouskaapin 167 994 627 pikkukrääsää.. Niiden lisäksi pitäisi vielä verhoja ripustella ja kattolamppuja asennella, mutta kyllä täällä jo mielellään arkeaan elää, vaikkei täydellisen siistiä olekaan. 
En malta odottaa, että saadaan asunto sen näköiseksi, että sitä haluaa muille esitellä. Olen jo suunnitellut tekeväni video+kuvapostauksen valmiista asunnosta, miltä se kuulostaisi? Välillä kuvien avulla on vaikeaa näyttää kokonaisuutta ja harvemmin lukija hahmottaa tilaa realistisesti. Sen vuoksi video voisi olla hauska toteuttaa. 
kuvat: Liisa Kivi (takki hänen)

Nyt vaan täytyy opetella elämään arkea täällä uudessa kotikolossa. Ensivaikutelma täällä asustelusta on täysi kymppi - on vähän siistiä muuttaa muutama vuosi sitten rakennettuun asuntoon, kun aiempi oli valmistunut vuosikymmeniä sitten ja sisälsi pienen pieniä ärsyttäviä ominaisuuksia. Täällä kaikki on toimivaa ja siistiä - tykkään.

Tänään on marraskuun ensimmäinen päivä, mitä teille kuuluu? Olette olleet mukavan aktiivisia kommentoijia lähipäivinä, jatketaanko samaan malliin? Musta on ihana olla teidän kanssanne vuorovaikutuksessa <3

Mukavaa päivää just sulle!

3 kommenttia:

  1. Joo, kaikki asuntojutut kiinnostaa kyllä! :)

    VastaaPoista
  2. en kestä miten ihana takki!!

    VastaaPoista