Elämän priorisointi

Olen jo tässä jonkun aikaa kamppaillut erään asian kanssa ja tästä aiheesta olenkin jo aiemmin saattanut postauksissani puhua. Se asia on ajankäyttö ja sen optimoiminen. Kun haluaisi puuhastella kaikkea hauskaa, vaikka vuorokaudessa onkin vain tietty määrä tunteja ja tietty määrä pakollisia velvollisuuksia. Mä olen joutunut nyt priorisoimaan kaikkia osa-alueita mun elämässä ja se on kuulkaas yllättävän hankalaa. 

Ja nyt täytyy vaan ottaa sellainen kortti esiin jonka nimi on itsekkyys. 

Pieni itsekkyys on tervettä ja suotavaa. Aina ei voi nimittäin miellyttää muita ja tehdä kaikkea muiden mieliksi. Täytyy miettiä sitä mikä on itselleen tärkeää ja tehdä lisää niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. 

Esimerkki: Mut tekee todella onnelliseksi se, että näen kavereita suhteellisen usein. Heidän kanssaan on ihana puuhastella vaikka mitä juttuja ja ne antaa mulle energiaa arkena sekä viikonloppuna. Vaikka kuinka sitä rakastankin, niin kuitenkin ykkösprioriteetti on esimerkiksi hyvät yöunet päivittäin. Jos haluaisin nähdä kavereita monena päivänä töiden jälkeen ja käydä niiden lisäksi treeneissäkin, mun yöunet voisivat saada kovan kolauksen ja se taas verottaa mun jokapäiväistä fiilistä ja jaksamista. Edellä mainitut treenitkin ovat mulle todella tärkeitä ja antavat mulle energiaa arkeen. Työpäivät tuntuu kivemmilta kun on innoissaan illan treeneistä tai on käynyt aamulla hikoilemassa boxilla. 

Summa summarum: Nämä kolme jos laittaa järjestykseen, menisi se näin: 1. Työ 2. Harrastus 3. Kaverit. Siinä sivussa täytyisi vielä huoltaa parisuhdetta, jolla on hyvät mahdollisuudet arkipäiväistyä liiaksikin mikäli sitä rupeaa pitämään itsestäänselvyytenä ja näiden lisäksi tarvitsen vielä aikaa ihan itsellenikin. Joo-o.

Olen kuullut, että ihmisen elämään mahtuu vain kolme asiaa joihin hän voi huolellisesti panostaa. Mulle ne olisivat työ, harrastus ja parisuhde+perhe. Tottakai kaverit tulevat heti siinä perässä, mutta mulle tämä on normaali järjestys oman jaksamisen kannalta. Olen yllättävän työorientoitunut ja kunnianhimoinen (kauris...)ja se tuo mulle onnistumisen fiiliksiä useammin kuin monet muut asiat. Tällä hetkellä olen myös todella innoissani crossfitista ja haluan panostaa siihen parhaani mukaan. Kun työpäivän jälkeen menee treeneihin, ei siinä hirveästi muulle aikaa jää. 

Onneksi viikonloput ovat hyvää aikaa huoltaa ystävyyssuhteita. Silloin on pääosin todella hyvin aikaa sopia tapaamisia ja olla muutenkin rennommin. Jotenkin se on vaan niin hankala hyväksyä ja sisäistää, että mulle on liian raskasta sopia liikaa menoa työpäivien lisäksi. Tällä hetkellä olen yrittänyt saada mahdollisimman paljon kuvauskeikkaa, jotta saan elämäni rahoitettua, heh. Eli nekin vievät vapaa-aikaani, mutta se on kyllä onneksi tosi mieluista puuhaa että ei siinä mitään. Mun vaa täytyy opetella se taito, etten sovi liikaa juttuja viikolle. Ei ole helppoa sopia tapaamisia sellaisten kavereiden kanssa joilla on arkipäivät suhteellisen tyhjiä ja itselle tulee vaan sellainen fiilis että nyt mä oon se joka ei koskaan pysty tapaamaan. Mutta kyllä se vaan niin on, että ei mun täydy koko ajan huidella jossain jos en halua. Niin se vaan menee.

Tällä hetkellä mä tosissaan haluan panostaa mun harrastuksiin ja tiedän saavani niistä paljon energiaa. Enkä mä mitään paineita tietenkään koe ystävien tapaamisesta, mutta ymmärrättekö mun pointin? On vaan vähän hankalaa hyväksyä se että on aikuinen eikä kaikelle haluamalleen vaan löydy aikaa, heh. Oikeastaan odotan sitä että syksyllä alkaa taas koulu ja on ainakin muutama kuukausi aikaa elää ei-niin-aikataulutettua elämää ja toteuttaa itseään monella eri tapaa. Sitten mä voin varmasti nähdä ystäviä useammin ja järkkäillä kuvaustreffejä monesti viikossa silti treenejä ja parisuhdetta unohtamatta. 

kuvat: Liisa Kivi

muokkaus: Minä

Mainitakseni vielä sellaisen jutun, että mä kaipaan todella paljon myös omaa aikaa ihan vaan olemiselle ja rauhoittumiselle. Mua ahdistaa liika aikataulutus ja kiire, joka voi johtaa siihen etten osaa enää nauttia mistään täysillä. Ne jutut mitä päädyn tekemään, ne haluan tehdä täydellä tunteella ja rauhassa, liikaa kiireitä takaraivossa miettimättä. Mutta näissäkin asioissa harjoitus tekee mestarin, I guess. 

Johan tuli avautuminen. Jakaako joku mun kanssa samoja fiiliksiä?