Reissumuistelot

Olen jo pidemmän aikaa keskittynyt valokuvaamisessa siihen, etten enää suunnittele yhtä paljon kuin ennen. En halua suunnitella kivan näköisiä lavastuksia ja taltioida feikattuja tilanteita. Ne kuvat on usein visuaalisesti kauniita, mutta niin feikkejä. Saan paljon enemmän irti siitä, että otan kuvia aidoista tilanteista sen seurauksena, että pidän silmäni auki ja inspiroidun ympärilläni tapahtuvista asioista.

Kuvaan nykyään aika paljon vaan puhelimella tai pikkukameralla. Ellei ole kyseessä asiakasduuni, mulle riittää että kuva on taltioitu, eikä sen ottaminen vaadi päivän mittaista kameran mukana raahaamista tai kuvamateriaalin saamisen stressaamisesta. Näin ollen mun pikkukameran sekä puhelimen arkistoihin kertyy jatkuvasti paljon kuvamateriaalia, enkä ehdi jakaa niitä missään. Niin kuin tässä postauksessa näkyy, jopa Thaimaan reissulta on paljon jakamatonta kuvamateriaalia!

Niin kuin olette varmaan huomanneet, kuvat ovat nykyään se mun juttu. Ne ovat aina olleet, mutta ne pelaavat entistä suurempaa roolia mun sisällöntuotossa. Useimmiten mun arki on niin tasaista, ettei siitä synny mitään suurempia ajatuksia tänne blogiin kirjoiteltavaksi. Mä olen äärimmäisen onnellinen, jos ehdin jakamaan mun kuvia tänne aina silloin tällöin, enemmissä tai vähemmissä määrin. Musta on ihana inspiroida muitakin ottamaan kuvia ja olla stressaamatta niistä. Haluan kannustaa kaikkia siihen, että meillä kaikilla on oikeus tuottaa juuri sellaista kuvasisältöä, kuin mikä itsestä hyvältä tuntuu. Ei yritetä jäädä jonkun tietyn muotin sisälle, vaan toteutetaan itseämme hyväksi havaitsemallamme tavalla. Ja tämä toki koskee ihan kaikkia elämän osa-alueita.

 Näitä talvisia matkakuvia katsellessani meinasin jo hetkeksi tulla surulliseksi. "Olisinpa tuolla nyt ja voi kyllä kaikki olisi ihanaa, mikäli tuonne taas pääsisin". Tajusin kuitenkin, että olen äärimmäisen onnellinen voidessani katsoa näitä kuvia tropiikin keskeltä ja sanoa, että mä olen ollut tuolla. Mä olen ottanut tämän kuvan hostellin katolta, jossa me hetkeä myöhemmin joogattiin auringonlaskussa. Mä olen saanut hengittää trooppista ilmaa ja olla niin hiton onnellinen palmupuiden katveessa. Näiden kuvien katseleminen motivoi mua säästämään rahaa, jotta pääsisin uudestaan samankaltaiselle reissulle.

 Tää oli hauska.

Viime viikolla mä rikoin tämän Thaikuista löytyneen ihanan lasipullon. Oltiin menossa tanssitunnille ja jostain syystä pullo lipesi mun käsistä. Siinä oli sitten pukuhuoneen lattia täynnä lasinsiruja ja vettä, pongdangin kohtalo ei ollutkaan kummoinen. Hyvin se palveli mua tähän asti <3

Sunnuntai ajoi mut sellaiseen pisteeseen, jossa aloin selailemaan vanhoja videoklippejä viime vuoden reissuilta (paitsi Kroatian klipit ovat hävinneet?!) ja koostin fiiliksistä pienen videoklipin:

Mitä tykkäätte näistä kuvista? Mun mielestä näissä on aika kivaa fiilistä!

Onko teillä jotain reissuja tiedossa? 

Uusi motivaatio

Heissan!

Kirjoittelinkin parisen viikkoa sitten siitä, kuinka mulla on ollut vähän vaikeuksia motivoida itseäni treenaamaan yksin. Itse treenimotivaatiota löytyy, mutta yksin salille lähteminen on ollut tosi korkean kynnyksen juttu ja olen tosi paljon ruvennut kaipaamaan ryhmässä tekemistä. Crossfitissa totuin siihen, että ryhmän läsnäolo tsemppaa aina ja pikkuhiljaa alkoi tulla ikävä sitä, vaikka tykkäänkin nykyään käydä vaihtelevasti meidän salin ryhmäliikunnoissa yms. 

Kävimme pari viikkoa sitten kuvailemassa juuri korkatussa TFW Konalassa. Yhtäkkiä asia johti toiseen ja tällä hetkellä mulla onkin sinne kuukauden treenipassi voimassa. Tänään oli ensimmäinen hurrikaanitreeni ja voi jummi mikä fiilis! Kyseessä on kiertoharjoittelumainen paritreeni, jossa tulee taatusti hiki kaverin tsemppaamisen ohella. Tämä testikuukausi ei voisi tulla parempaan saumaan ja eihän sitä tiedä, vaikka jäisinkin vakkaritreenaajaksi! 

kuvat: Janina

edit: Minä

On se kyllä kumma, miten paljon ryhmähenki tsemppaa eteenpäin. TFW:lla on aina ollut tosi hyvä meno, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. En malta odottaa tulevia treenejä, jolloin pääsen haastamaan itseäni ja kokeilemaan uusia juttuja. 

Yritän paraikaa järkkäillä meille (kyllä, mulle ja sulle!!) jotain kivaa yhteistreeniä kyseiselle salille. Löytyykö sieltä kiinnostuneita? 

Treenikuulumisia

Kevät, ulkoilma ja treeni. Siinäpä on kolme asiaa, joita olen hartaasti tässä viimeiset kuukaudet odotellut.

Alkuvuosi on ollut aikamoista vätystelyä kipeänä olemisen vuoksi ja vihdoin olen päässyt kiinni rutiineihin. Mun rutiineihin kuuluu töissä käyminen, säännöllinen syöminen, huolen pitäminen esimerkiksi proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen tarpeellisesta saamisesta, pitkien yöunien nukkuminen, fiiliksen mukaan liikkuminen ja rentoutuminen kaiken puuhastelun ohella.

On ollut ihan mieletöntä huomata jälleen se liikunnan tuoma energisyys ja itsevarmuus, joka on ollut pitkään kateissa. Uni tulee paremmin iltaisin ja aamulla herää virkeänä uuteen päivään. Työpäivä lentää useimmiten kuin siivillä, kun odottaa illan treenejä. Viikonloppuna on kiva lähteä aamulenkille sohvalla makoilun sijasta (siellä makoillaan vasta lenkin jälkeen, hah!) ja lempparein juttuhan on se, että meikämandoliinin masiina tarvitsee paljon ruokaa ja saa syödä tosi paljon!

Olen niin onnellinen tästä kultaisesta keskitiestä, jonka olen urheilun saralla löytänyt. Se koostuu oikeastaan kokonaan siitä, että teen kaikkea fiiliksen mukaan. Olen viikon sisällä tehnyt paljon juoksutreeniä, vaikken normaalisti tee sitä kuin maksimissaan pari kertaa viikossa. Nyt on ollut sellainen fiilis, että ulkoilma vetää puoleensa ja sen lisäksi haluan kehittyä juoksussa kevään ja kesän mittaan. Olen juossut ulkona tasamaata sekä spurtteja, minkä lisäksi olen tehnyt salilla pari juoksumattotreeniä sekä HIIT- että ylämäkikävelyn muodossa.

Olen mukana Adidas Runners -juoksuryhmässä ja toistaiseksi olen maininnut asiasta vaan Instagramissa (katarinaruusu) sekä Snapchatissa (katasti). Ryhmän idea lyhyesti on se, että kokoonnumme tietyn ydinporukan kesken viikottaisille juoksulenkeille ja tästä eteenpäin yhä useampi juoksulenkki on täysin avoin kaikille teillekin! Lenkit ovat vaihtelevan tasoisia - välillä mäkitreeniä ja välillä tekniikan harjoittelua tai tasamaajuoksua. Jokaiselle lenkille pyritään tekemään vähintään kaksi erilaista juoksryhmää, joissa on mahdollisuus tehdä joko lyhyempää tai pidempää lenkkiä vaihtelevilla vauhdeilla. Tavoitteena on siis, että mahdollisimman moni uskaltautuu mukaan yhteislenkeille ja pitämään hauskaa urheilun parissa. Ennen ja jälkeen juoksulenkin kokoonnutaan Annankadulla sijaitsevassa Why join the navy -baarissa, jossa voi lenkin jälkeen nauttia smoothieta, mehua tai vaikkapa kylmän bissen jos siltä tuntuu.

Mä yritän huudella näistä tulevista avoimista lenkeistä parhaani mukaan, joten olkaahan kuulolla :)!

Asia, jonka olen itse tässä lyhyen elämäni aikana oppinut, on se, että väkisin ei tapahdu mitään hyvää. If you force it, it's probably shit. Etenkin liikunnan suhteen mulla toimii se, että treenaan ainoastaan silloin, kun mieli tekee. Tottakai välillä saattaa olla sellainen "äh, jaksankohan mä mennä" fiilis, jonka tullen kannattaa punnita, onko kyseessä vaan laiskuus vai väsymys. Mikäli vähän vaan laiskottaa, päätän useimmiten treenata, mutta jos oikeasti väsyttää tai ei tee yhtään mieli, menen kotiin.

Suosittelen myös panostamaan niihin lajeihin, jotka oikeasti tuovat nautintoa elämään. Kuntosaliharjoittelu ei ole todellakaan ainoa laji maailmassa, eikä kannata masentua, jos sitä ei osaa fiilistellä. Lähde ystävien kanssa trampoliinipuistoon, seinäkiipeilemään, kokeilemaan uutta tanssilajia (me mennään ensi viikolla duunikavereiden kanssa testaamaan dancehallia), kävele luonnossa, kokeile koiran kanssa agilitya, mene mukaan kaiken maailman ilmaistreeneihin, tee Youtubesta treenivideoita... Mahdollisuuksia on niin paljon, että kaikille varmasti löytyy joku mieleinen laji!

kuvat: Janina Pohja
lokaatio: TFW Konala
treenivaatteet saatu Adidakselta

Tärkeintä treenaamisessa on pitää hauskaa. Liikunta antaa meille iloa, endorfiineja ja mahdollisuuden nollata ajatukset arjen pyörityksen keskellä. Miksi ei siis otettaisi siitä kaikkea iloa irti? Heilutetaan pyllyä, kun kuullaan hyvä biisi radiosta, seistään käsillä vaikka julkisilla paikoilla, leikitään koiran kanssa ja hullutellaan, kun mieli tekee.

Ai pirumaakari kun on hyvä fiilis! Aurinko paistaa, perjantai ei ole aiemmin tuntunut näin vapauttavalta ja huomenna on vielä Tallinnan reissukin edessä. Toivottavasti teilläkin on hyvä fiilis ja vietätte mukavan pääsiäisen! Syökää paljon suklaamunia ja nauttikaa. <3

Se on enemmän kuin okei

Heippa!

Lähiaikoina mulla on ollut vähän erakoitunut olo. En ole nähnyt kavereita pitkiin aikoihin, vaikkakin osittain se johtuu ihan vaan aikataulujen ristiin menemisestä. Suurimmaksi osaksi se johtuu kyllä siitä, että lähiaikoina mun ei ole tehnyt mieli nähdä ketään. Ei ole tehnyt mieli sopia ylimääräisiä menoja, liihottaa kaupungilla pimeän tuloon asti, olla koko ajan stressaantunut aikatauluista ja tajuta jossain vaiheessa, että olen ahdistunut liian vähäisestä omasta ajasta. Ja ihan tiedoksi: mä tarvitsen paljon omaa aikaa.

Tämä ei ole missään nimessä mikään negatiivinen asia. Olen nauttinut siitä, ettei tarvitse koko ajan tuijottaa kalenteria ja miettiä, missä pitäisi olla ja mihin aikaan. Mulla saattaa mennä töissä välillä paljon myöhempään kuin pitäisi ja sovitut menot illalle vaan ahdistaa takaraivossa, kun ei ole saanut pakollisia töitäkään hoidettua. On ihanaa hoitaa päivän velvollisuudet ja tehdä sen jälkeen ihan mitä vaan huvittaa. Mennä salille ja tehdä siellä pitkä treeni kelloa vilkaisematta, sopia ekstempore reissu mökille, valmistaa ruokaa pitkän kaavan mukaan, lukea kirjaa ja hengailla sängyssä tuntikaupalla ennen nukkumaanmenoa.. Innostuin tuossa viikonloppuna maalailemaankin ja se muistutti mua tän kaiken itsensä kanssa hengailun tärkeydestä. 

Kun mulla on paljon aikaa, jolloin mun ei tarvitse tehdä mitään, mä teen oikeastaan hirveästi niitä asioita, joista mä saan energiaa ja kiksejä kerta toisensa jälkeen. Voin tehdä niitä asioita, joiden parissa uppoudun täysin omaan maailmaan - kuuntelen klassista musiikkia ja syön purkillisen jäätelöä, hemmottelen itseäni vartalokuorinnalla sekä hyvän tuoksuisilla kasvorasvoilla ja vietän poikaystävän kanssa leffailtaa nepalilaista ruokaa syöden. Laitan saunan päälle jos mieli tekee, lähden lenkille hetken mielijohteesta, kirjoitan postauksia tai editoin videota... Nämä kaikki asiat ovat sellaisia, joita en ehdi kiireen keskellä tekemään ja silti näitä asioita kaipaan jatkuvasti elämääni. Haluan olla spontaani ja tehdä niitä asioita, joita mun milläkin hetkellä tekee mieli tehdä. Jos mulla on fiilistä lähteä metsään vaeltelemaan, mä en todellakaan halua olla missään tapahtumassa juomassa cocktaileja tai toistepäin. You got the point? 

On vaikea löytää tasapainoa näiden kaikkien asioiden välillä. Ollapa sosiaalinen, muttei kuitenkaan stressaantunut. Ollapa jatkuvasti zen modessa hääräävä pieni ihminen, mutta kuitenkin aikaansaava ja aktiivinen. Myönnettäköön, että mä olen oikeastaan aina ollut kaikki tai ei mitään -ihminen. Joko relataan tai sitten hötkötetään ympäriinsä päivästä toiseen. Kultainen keskitie on sellainen tie Roomaan, jota mä en ole vielä koskaan onnistunut löytämään - ainakaan ajankäytöllisestä näkökulmasta. 

Tällä hetkellä mä olen kuitenkin onnellinen omaan tilanteeseeni. Näen ystäviä välillä, mutta en koko ajan. Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että olen löytänyt ympärilleni sellaisia tyyppejä, jotka eivät katoa mihinkään, vaikkei nähtäisikään hirveän usein. Pidetään yhteyttä muilla tavoilla: jutellaan whatsapp -keskusteluissa, soitellaan työpäivän jälkeen, lähetellään urpoja snäppejä tai ollaan ihan vaan toistemme ajatuksissa (ystävät, kiitos, että olette). Mä uskon, että meillä kaikilla on välillä tällaisia kausia, kun ei jaksa olla mikään älyttömän sosiaalinen ihmisolento, ja tiedättekö mitä?

Se on ihan okei. Itseasiassa se on ihan älyttömän okei. 

Endorfiinit hukassa

Moi!

Jos olette mun juttuja tiiviimmin seurailleet, tiedättekin mun olleen alkuvuodesta paljon kipeänä. Thaimaan reissun jälkeen oli ihan hyvä rako terveenä puuhastelua, mutta sen jälkeen stressi on pistänyt kropan koville ja tuonut jälkimainingeissaan kaksi erittäin sitkeää flunssapirulaista. Tällä hetkellä olen taas vihdoin terve - puolestani voinkin olla koko loppuvuoden täysissä voimissani!

 Koko alkuvuoden ajan olen päässyt urheilemaan vain satunnaisesti ja rutiineista ei ole ollut tietoakaan. Kipeilyn ja pitkien treenitaukojen jälkeen on ollut todella vaikeaa päästä siihen rytmiin, mitä on aiemmin tottunut pitämään yllä. Olen jo miltei unohtanut sen parhaan fiiliksen, joka treenin jälkeen tulee, sillä sen saavuttamisesta on niin pitkä aika. 

Juuri ennen tätä edellistä flunssaa kävin vetämässä jalkatreenin ja olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Kappas, kaikki tuntui menevän mönkään - vaatteet eivät tuntuneet hyviltä, en mukamas enää osannut liikkeitä, en keksinyt treenilleni hyvää rakennetta ja kaikki vaan ärsytti kaikin puolin. Ei vaan yksinkertaisesti lähtenyt. Lähdin kotiin harmissani siitä, että mulla ei ollut enää mitään tatsia salilla treenaamiseen. 

Lähipäivien aikana olen suunnitellut salilla käymistä. Työt venyy usein niin myöhään, etten ehdi hyvin meidän ryhmäliikuntatunneille, joten kuntosali on ollut ainoa vaihtoehto. Kynnys sinne lähtemisestä on ollut ihan super korkea, koska itseluottamus sen suhteen on niin alhainen. Tuntuu siltä, kuin en enää kuuluisi sinne, vaikka joskus olen nauttinut siitä enemmän kuin mistään muusta! Yli puoli vuotta tuli harrastettua crossfittia, jossa treenit ohjattiin kerta toisensa jälkeen, joten siitä pois totuttelu on vaatinut harjoittelua. 

Tänään sitten menin pitkästä aikaa yksin salille. Pitkä ja kiireinen päivä takana, enkä olisi käytännössä jaksanut lähteä yhtään minnekään. Pidin kuitenkin pääni ja menin suunnitellusti treenailemaan. Päätin, että teen kaikkea mitä mieli tekee ja tiedättekö mitä? Pitkästä aikaa tunsin taas sen, kuinka salitreeni on vaan maailman parasta. Tein juoksumatolla intervallitreeniä, rinnalle vetoja sekä etukyykkyjä, penkkiä ja vähän vatsoja sekä olkapäitä. En miettinyt liikoja, tein vaan. Kuulokkeissa pauhasi suomirap ja fiilis oli katossa. Ai että, kun mä oon ikävöinyt tätä fiilistä! Kun tulin kotiin, olisi vain tehnyt mieli tanssia ja heilua ympäriinsä onnistuneen treenin jälkeen. 

kuvat: Sara Vanninen

edit: Minä

vaatteet: Lorna Jane

Halusin kertoa tämän teille siksi, että muistatte meidän kaikkien olevan vaan ja ainoastaan ihmisiä. Kaikilla on huonoja päiviä, viikkoja ja kuukausia. Hyvällä asenteella ja itsensä motivoimisella pääsee tosi pitkälle, oli kyse sitten treenaamisesta tai ihan mistä muusta tahansa. Mua on turhauttanut todella paljon mun huono ruokavalio ja flunssa yhdistettynä kiireeseen ja stressiin, mutta nyt on taas aika ottaa itseä niskasta kiinni niiden asioiden puolesta, joihin voin itse vaikuttaa. 

Tästä se taas lähtee, hyvä olo vuodelle 2017! Ootteko mukana? 

3x visuaalinen kirjavinkki

Rakastan erilaisia ruoka- sekä muita inspiraatiokirjoja, vaikka hyvin harvoin niistä tulee mitään konkreettista hyötyä otettua irti. Ruokakirjoissa on ihanaa selailla kauniita kuvia, esillepanoja ja ammentaa inspiraatiota tulevaisuuden varalle. En oikeastaan ikinä ota ruokakirjasta mitään suoraa reseptiä ruuanlaittoa varten, vaan esimerkiksi inspiroidun kokeilemaan jotain vastaavaa kaapista löytyvien raaka-aineiden mukaan. 

Nykypäivänä kirjan ulkonäkö tuntuu olevan vähintäänkin yhtä isossa roolissa verrattuna sen sisältöön, oli kyse sitten mistä tahansa kirjasta. Allekirjoitan tämän myös itse, sillä minäkin kiinnitän ensimmäisenä huomiota esteettisesti kauniisiin kansiin ja esimerkiksi fontteihin. Pitkälle ollaan tultu siitä, kun reseptikirjat olivat ainoastaan itsessään reseptejä varten. Mä esimerkiksi haluan hyödyntää niitä myös sisustuksessa piristävinä elementteinä! 

Näissä kuvissa näkyy kolme lempparikirjaa, joita voisin selailla päivästä toiseen, niin sisällön kuin kansienkin vuoksi:

Virpi Mikkonen ja Tuulia Talvio: Hyvän olon jäätelökirja

Kirja täynnä toistaan herkullisemman näköisiä jäätelöreseptejä ilman valkoista sokeria, maitoa ja gluteenia. Rakastan molempien supernaisten tyyliä kuvata asioita yksinkertaisesti, mutta mielettömän kauniisti! Ah, silmä lepää. 

Virpi Mikkonen: Kiitos Hyvää

Tämä menee samaan kastiin kuin aiempi kirja, mutta keskittyen myös muihin herkkuihin ilman sokeria, maitotuotteita, hiivaa ja gluteenia. Tämän sain joskus lahjaksi ja siitä asti se on tuottanut mulle paljon iloa! 

Aimee Song: Capture your style

Tästä kirjasta olen aiemminkin teille kertonut, mutta kertaushan on opintojen äiti. Tämä kirja on omiaan Instagramiin hurahtaneille, kuten minulle. Aimee song on bloggaaja, jolla on älyttömän hyvä visuaalinen silmä ja näin ollen kertoo kirjassaan kaikki omakohtaiset vinkit oman Instagramin kehittämiseen ja suunnittelemiseen. 

 Näitä kirjoja tulee selattua välillä moniakin kertoja viikossa ihan vaan huvin vuoksi. En jaksa enää roikkua netissä samoja määriä kuin ennen, joten tämäntyylinen puuhastelu on tullut mulle kyllä tarpeen. Kaikki visuaalisesti kauniit kirjat ajavat mielestäni hyvin Pinterestin asemaa - paljon kuvia, inspiraatiota, uusia ideoita ja mahdollisuus monituntisella haaveilulle. 

Mikä on sun suosikki kauniista sekä sisällöltään laadukkaista kirjoista? Mielelläni kuulen vinkkejä myös muista kirjoista!

Mukavaa sunnuntaita jokaiselle!

Ollapa korvapuusti

Kun herätessä tunnet pienen viiman jalkapohjassasi ja vedät koko kropan tiukasti lämpimän untuvapeiton ja pellavalakanoiden syleilyyn. Omit halityynyn toisen nukkuvan tyypin kainalosta ja kääräiset itsesi mahdollisimman mukavaan asentoon. Olo on kuin isolla korvapuustilla, joka hautuu uunissa ja hymyilee maailmalle siinä kaikessa lämmössä ja autuudessaan. Ulkona humisee tuuli, mutta muuten on hiljaista. Ja niin, yksi tuhisee viekussa (<3). 

Kun on aika nousta, pyöräytät nilkat ympäri ja teet selälle oikein pitkän ja voimaannuttavan venytyksen. Aamun lahja on jääkylmä vesi, jolla herätät kroppasi eloon pitkän yön jälkeen. Menet keittiöön ja hapuilet uutta suodatinpussia ja sekoitat itsellesi suosikki aamukahvikombon - tummapaahtoa sekä hasselpähkinää. Lattia on viileä, mutta jollain tapaa vilpoinen tunne varpaissa kiehtoo enemmän, kuin villasukkien hakeminen makuuhuoneesta. 

Aamupalaksi jotain tavallista ja helppoa, kananmunia ja riisikakkuja. Parhaita ruokia ovat ne tavalliset, joita tehdessä voit vain keskittyä tekemiseen, ja joita tehdessä aivotoiminnaltasi ei vaadita ihmeitä aamuvarhain. Kahvi porisee. Haet villatakin ja korvapuustiolo jatkuu siihen kääriytyessä. Haluat olla sellainen korvapuusti, joka on pehmeä ja lämmin sekä täynnä mausteita ja yllättäviä vivahteita. Ollapa korvapuusti. 

Yksi parhaimmista tunteista on se,  kun voi hyvällä omalla tunnolla keittää kahvia yhden kupin liikaa ja santsata sitä täysin omassa rauhassa. Kun ei ole kiire mihinkään ja mieli on avoin. Lauantait ovat yleensä todella maagisia. Viikonloput ovat oikeasti tosi maagisia. 

Korvapuusti kuittaa ja lähtee nauttimaan viikonlopusta. Aurinkoa teidänkin loppuviikkoon!

Valokuva on valokuva

Valokuva. 

Vaikka se on taltioitu sekunnissa, se voi kertoa miljoonia sanoja.

Kätkeä sisäänsä tuhansia eri tunteita,

muistoja,

hajuja, makuja, ääniä.

Se voi muistuttaa meitä menneistä

tai antaa toivoa tulevasta.

Se voi auttaa meitä muistamaan onnea vuosien takaa

ja yleensä se kertoo, kuinka ihminen on kauneimmillaan

kun se nauraa,

itkee,

on yllättynyt,

liikuttunut,

tai kaikkea siltä väliltä. 

Valokuva on valokuva.

Joillekin enemmän, joillekin vähemmän.

Minulle se on identiteetti,

inspiraatio, henkireikä.

Kyky kommunikoida, sanoa jotain,

vaikka ei olisi mitään sanottavaa.