Kevät, ulkoilma ja treeni. Siinäpä on kolme asiaa, joita olen hartaasti tässä viimeiset kuukaudet odotellut.
Alkuvuosi on ollut aikamoista vätystelyä kipeänä olemisen vuoksi ja vihdoin olen päässyt kiinni rutiineihin. Mun rutiineihin kuuluu töissä käyminen, säännöllinen syöminen, huolen pitäminen esimerkiksi proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen tarpeellisesta saamisesta, pitkien yöunien nukkuminen, fiiliksen mukaan liikkuminen ja rentoutuminen kaiken puuhastelun ohella.
On ollut ihan mieletöntä huomata jälleen se liikunnan tuoma energisyys ja itsevarmuus, joka on ollut pitkään kateissa. Uni tulee paremmin iltaisin ja aamulla herää virkeänä uuteen päivään. Työpäivä lentää useimmiten kuin siivillä, kun odottaa illan treenejä. Viikonloppuna on kiva lähteä aamulenkille sohvalla makoilun sijasta (siellä makoillaan vasta lenkin jälkeen, hah!) ja lempparein juttuhan on se, että meikämandoliinin masiina tarvitsee paljon ruokaa ja saa syödä tosi paljon!
Olen niin onnellinen tästä kultaisesta keskitiestä, jonka olen urheilun saralla löytänyt. Se koostuu oikeastaan kokonaan siitä, että teen kaikkea fiiliksen mukaan. Olen viikon sisällä tehnyt paljon juoksutreeniä, vaikken normaalisti tee sitä kuin maksimissaan pari kertaa viikossa. Nyt on ollut sellainen fiilis, että ulkoilma vetää puoleensa ja sen lisäksi haluan kehittyä juoksussa kevään ja kesän mittaan. Olen juossut ulkona tasamaata sekä spurtteja, minkä lisäksi olen tehnyt salilla pari juoksumattotreeniä sekä HIIT- että ylämäkikävelyn muodossa.
Olen mukana Adidas Runners -juoksuryhmässä ja toistaiseksi olen maininnut asiasta vaan Instagramissa (katarinaruusu) sekä Snapchatissa (katasti). Ryhmän idea lyhyesti on se, että kokoonnumme tietyn ydinporukan kesken viikottaisille juoksulenkeille ja tästä eteenpäin yhä useampi juoksulenkki on täysin avoin kaikille teillekin! Lenkit ovat vaihtelevan tasoisia - välillä mäkitreeniä ja välillä tekniikan harjoittelua tai tasamaajuoksua. Jokaiselle lenkille pyritään tekemään vähintään kaksi erilaista juoksryhmää, joissa on mahdollisuus tehdä joko lyhyempää tai pidempää lenkkiä vaihtelevilla vauhdeilla. Tavoitteena on siis, että mahdollisimman moni uskaltautuu mukaan yhteislenkeille ja pitämään hauskaa urheilun parissa. Ennen ja jälkeen juoksulenkin kokoonnutaan Annankadulla sijaitsevassa Why join the navy -baarissa, jossa voi lenkin jälkeen nauttia smoothieta, mehua tai vaikkapa kylmän bissen jos siltä tuntuu.
Mä yritän huudella näistä tulevista avoimista lenkeistä parhaani mukaan, joten olkaahan kuulolla :)!
Asia, jonka olen itse tässä lyhyen elämäni aikana oppinut, on se, että väkisin ei tapahdu mitään hyvää. If you force it, it's probably shit. Etenkin liikunnan suhteen mulla toimii se, että treenaan ainoastaan silloin, kun mieli tekee. Tottakai välillä saattaa olla sellainen "äh, jaksankohan mä mennä" fiilis, jonka tullen kannattaa punnita, onko kyseessä vaan laiskuus vai väsymys. Mikäli vähän vaan laiskottaa, päätän useimmiten treenata, mutta jos oikeasti väsyttää tai ei tee yhtään mieli, menen kotiin.
Suosittelen myös panostamaan niihin lajeihin, jotka oikeasti tuovat nautintoa elämään. Kuntosaliharjoittelu ei ole todellakaan ainoa laji maailmassa, eikä kannata masentua, jos sitä ei osaa fiilistellä. Lähde ystävien kanssa trampoliinipuistoon, seinäkiipeilemään, kokeilemaan uutta tanssilajia (me mennään ensi viikolla duunikavereiden kanssa testaamaan dancehallia), kävele luonnossa, kokeile koiran kanssa agilitya, mene mukaan kaiken maailman ilmaistreeneihin, tee Youtubesta treenivideoita... Mahdollisuuksia on niin paljon, että kaikille varmasti löytyy joku mieleinen laji!
kuvat: Janina Pohjalokaatio: TFW Konala
treenivaatteet saatu Adidakselta
Tärkeintä treenaamisessa on pitää hauskaa. Liikunta antaa meille iloa, endorfiineja ja mahdollisuuden nollata ajatukset arjen pyörityksen keskellä. Miksi ei siis otettaisi siitä kaikkea iloa irti? Heilutetaan pyllyä, kun kuullaan hyvä biisi radiosta, seistään käsillä vaikka julkisilla paikoilla, leikitään koiran kanssa ja hullutellaan, kun mieli tekee.
Ai pirumaakari kun on hyvä fiilis! Aurinko paistaa, perjantai ei ole aiemmin tuntunut näin vapauttavalta ja huomenna on vielä Tallinnan reissukin edessä. Toivottavasti teilläkin on hyvä fiilis ja vietätte mukavan pääsiäisen! Syökää paljon suklaamunia ja nauttikaa. <3
























Jo pidemmän aikaa salitreeni on tuntunut hieman pakkopullalta.
Olen kyllä ollut treenin jälkeen aina hyvillä fiiliksillä, mutta se palo ja innostuneisuus harrastusta kohtaan on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Siinä missä vielä puoli vuotta sitten en malttanut odottaa seuraavaa salitreeniä, nykyään joudun miettimään pääni puhki kun en meinaa keksiä mitä siellä salilla sitten oikein tekisi. Ja vieläpä yksin pitää treenata, plääh. Sen takia olenkin mielummin urheillut kaverin kanssa uiden, lenkkeillen tai ryhmäliikuntatunneilla jumppaillen. Jotenkin se yksin napit korvilla treenaaminen ei vaan enää iske.
Olen myös tämän asian kanssa ollut hieman hukassa ja oon vaan miettinyt, että mikäs se mun oma laji sitten voisi olla jos tämä kuntosaleilu ei enää oikein nappaa?
Onhan se hieman ruvennut ahdistamaankin, kun niin pitkään olen ollut tottuneena tietynlaisiin treenirutiineihin ja yhtäkkiä huomaan niiden kadonneen kuin tuhka tuuleen. Onhan siellä salilla tullut kuitenkin käytyä jostain 14 -vuotiaasta lähtien, onhan tuo aika jo pieni ikuisuus!





Nykyään mun treeniviikot saattaa näyttää keskenään todella erilaisilta. Ajattelin laittaa tähän pari esimerkkiä, joiden kautta saatte vähän havaintoa meikäläisen touhuiluista.
Hyvä fiilis vie mua nykyään eteenpäin. Olen päättänyt sen, etten todellakaan tee yhtään mitään mitä ei huvita tehdä. En pakota itseäni salille, jos tunnen itseni väsyneeksi ja koen lepopäivän olevan treeniä parempi vaihtoehto. Olen todella onnellinen, että olen vihdoin ymmärtänyt sen, mistä liikkumisessa ja elämässä yleensäkin on kyse - nauttimisesta. Ei ole mitään järkeä urheilla koska on pakko.



