Aamulla herätessäni pelästyin, olenko nukkunut herätykseni ohi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että moneltako pitää olla ja missä. Tuleeko kiire, ehdinkö syödä aamupalaa ja olikohan mun tukkakin likainen. Murto-osahetken panikoinnin jälkeen muistin, että nyt on sunnuntai, joka tarkoittaa mun kohdalla sitä, että ei tänään. Tänään en kiirehdi yhtään mihinkään, mulla on mahdollisuus nukkua myöhään (joo joo kyllä mä heräsin jo ennen seiskaa, perus) ja saan tällä viikolla ensimmäistä kertaa syödä aamupalan rauhassa kotisohvalla istuskellen.
Tällä viikolla on poikkeuksellisesti ollut paljon aikaisia herätyksiä, joiden lisäksi päiviin on mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Lääkärikäyntiä, pressitapahtumaa, bloggaajailtaa, työkeikkaa, omia kuvauksia, koulujuttujen työstämistä ja nyt viimeisimpänä eiliset tiimikisat meidän omalla boxilla. Kävinpähän eilen hakemassa itselleni myös rinkan lainaan reissua varten! Tuntuu, että ennen lähtöä on vielä tuhat sata asiaa hoidettavana, yritän niitä yksi kerrallaan hoitaa pois alta..
Eilisistä kisoista vielä sen verran, että tulipahan mentyä ja koettua! Oli ihan huippua päästä kokemaan ihka ensimmäiset crossfit -kisat ja olla osana ihanaa tiimiä. Kisojen rakenne koostui siten, että kaikki 18 tiimiä osallistuivat kolmeen eri lajiin päivän aikana ja parhaat kahdeksan joukkuetta pääsivät finaaliin. Me ei päästy finaaliin, sillä taso oli todellakin ihan älyttömän kova ja voin vaan haaveilla olevani yhtä hyvä jonain päivänä >:D
Ensimmäiseen lajiin kuului seuraavia tehtäviä pareittain: soutua, boksi burpeita, tuplahyppyjä narulla ja sen jälkeen koko joukkue juoksi 800 metriä kantaen yhtä 40kg säkkiä ja 15kg levyä. Mulla oli tehtävänä handlata boksihypyt, joiden aikana hyydyin yllättävän paljon. Maitohapot alkoivat kertyä ja mun piti pitää pää kasassa, että jaksan puskea hypyt tasaiseen tahtiin loppuun asti. Se tuntui tosi pahalta, mutta onneksi joukkue kannusti vieressä! Hyppyjen jälkeen mulla oli noin minuutti aikaa levätä, jonka jälkeen lähdettiin heti juoksemaan tuota 800 metriä levypainoa tyttöjen kesken vaihdellen samalla kun kundit hoitivat säkin kannon. Tuo juoksu oli yksi elämäni haastavimmista. Niiden boksihyppyjen jälkeen portaissa sekä loivassa ylämäessä juoksu tuntuu aika ylivoimaiselta, ja se fiilis kun juoksin maaliin sen saakelin levypainon kanssa oli aika huikea. We made it!
Toinen laji sisälsi niin paljon kaikkea, etten valitettavasti enää muista niitä kertoa. Me kun tehtiin joukkueena montaa eri lajia samanaikaisesti ja itse tein wall balleja erään toisen joukkuelaisen kanssa. Tämä oli iisein laji ja se meni meillä aika hyvin. Muut tekivät ainakin thrustereita, muscle upeja, hand stand push upeja ja pull upeja.
Kolmannessa ja meille viimeisessä lajissa tehtiin cleaneja, eli rinnallevetoja. Jokaisen tuli löytää itselleen ykkösmaksimi, joista sitten laskettiin yhteissumma loppupisteitä varten. Tää oli mulle kyllä rankin, en ollut nimittäin koskaan vielä tehnyt cleanien maksimeita, ainoastaan joko tekniikkaa tai pidempää sarjaa kevyemmillä painoilla. Tässä vaiheessa mulla alkoi ilmaantua sellaista epämiellyttävää jännitystä, enkä olisi halunnut oikeasti edes osallistua. Lämmitellessä mulla nousi helposti 45 kg power cleanina ja voimaa olisi ollut vielä isompiinkin painoihin. Mulla on aina ollut ongelmana se, etten uskalla mennä tangon alle, vaikka kuinka haluaisin. Jotenkin mulle iskee aina hirveä ramppikuume ja pää ei anna periksi. Ehkä johtunee siitä, etten ole sitä vielä isoilla painoilla harjoitellut ja en ole vielä satavarma tekniikasta ja liikeradoista. Lämppäilyn jälkeen yritin sitten ajatella muita asioita ja mennä sitten kilpailukentälle avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti.
Surullisesti mulla kuitenkin kävi niin, että pääkopasta jäi kiinni ne isommat painot. Se 45 kg meni iisisti, mutta kun lisättiin vielä viisi kiloa, ei vaan onnistunut. Tässä vaiheessa mun otsasta kasvoi kaks metrinen kyllä te tiedätte mikä, ja olin niin pettynyt itseeni. En vain joukkueeni takia, sillä tiiminähän tässä pelataan ja kaikki ovat eritasoisia, mutta eniten ärsytti itseni takia. Ehkä pahin fiilis ikinä on se, että on henkisesti pettänyt itsensä. Tahtoa ja lujuutta löytyy, mutta se ei välity tekoihin asti. Tietää pystyvänsä parempaan, mutta ei sitten kuitenkaan. Mua harmitti tää vielä illallakin kun pääsin kotiin, vaikka tiedän että noi kisat oli vaan tuollaiset millä ei ole suuremmassa mittakaavassa mitään merkitystä. Silti se oli jotenkin kova isku mulle itselleni.
Kaiken kaikkiaan mulla jäi kyllä todella hyvä fiilis kisoista ja olen ehdottomasti ylpeä itsestäni, kun uskalsin lähteä mukaan! Välillä mulla tuli fiilis, että oonko mä kaikista huonoin täällä, mutta hei, kaikki aloittaa jostain. Tässä tuli haastettua itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tämän jälkeen perus arkitreenit ei tunnu missään (okei, ehkä vähän). On tosi motivoivaa nähdä ympärillään huippukuntoisia tyyppejä, jotka antaa myös itselleen motivaatiota tulla entistä paremmaksi. Meni monta kertaa kylmät väreet, kun yli sata tyyppiä kannustaa samaan aikaan yhtä henkilöä, joka yrittää tehdä uutta maksimia! Ihan sairaan siistiä.
Hups, kisarapostista tulikin suunniteltua pidempi! Tänään on lihakset juntturassa ja aion pyhittää tämän päivän ainoastaan palautumiselle - luvassa on siis systemaattista sohvalla makoilua ja isoja annoksia hyvää ruokaa.
Mukavaa sunnuntaita kaikille, se onkin marraskuun viimeinen sellainen!
