torstai 30. kesäkuuta 2016

Kuulumisia boxilta

Moi! Nyt on tullut kuukauden päivät käytyä crossfit-boxilla ja ajattelin nyt rustailla hieman kuulumisia sieltä. Vähän että mikä on yllättänyt, mikä on ollut kivaa ja onko joku ollut mälsää. Eli jos sellaiset jutut kiinnostelee niin jatka ihmeessä lukemista!
Mä oon tykännyt crossfitista ihan älyttömästi. Ehkä kaikista paras juttu siinä on ollut se, että koskaan ei tarvitse treenata yksin. Voi astella treeneihin täysin väsyneenä joko aamulla klo 6.30 tai kiireisen työpäivän jälkeen ja luvassa on silti kunnon treeni. Mulla oli ennen ongelmana juurikin se, että kun välillä ei meinannut ajatus kulkea hyvän treenin aikaansaamiseksi niin sitä sitten tuli tehtyä vähän sitä sun tätä.. Oon tykännyt tosi paljon aamutreeneistä ennen töitä, koska silloin varisee väsymys pois alta aikayksikön ja päivä on startannut hyvissä merkeissä. 
Ekoilla tunneilla oli kyllä vähän sellainen noviisi -olo. Ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla ja kaikkiko täällä on jotain ammattilaisia paitsi minä. Pyh pah! Joka tuntia ennen käydään liikkeet läpi, eikä kenenkään oleteta tietävän kaikkia juttuja ulkoa. Neuvoja saa ja pitää kysyä, eikä se ole yhtään noloa jos ei jotain liikettä täysin osaa. Mäkin olen monta kertaa pyytänyt koutsia katsomaan mun liikeradat läpi ja he tekevät sen tosi mielellään. 

Tunneilla on myös tosi eri tasoisia tyyppejä ja mahtavaa onkin se, että jokainen voi osallistua haluamallaan tyylillä. Mulla ei ole mahdollisuuttakaan saada mitään muscle upeja, joten mä aloitan niiden harjoittelemisen ruohonjuuritasolta kaikista helpoimmasta skaalauksesta, eli kevennetystä versiosta. Kyllä välillä on meinannut tulla ihan luuseri fiilis, kun ei ole joku juttu meinannut ollenkaan luonnistua, mutta sitten oon muistanut että kaikki aloittaa jostain. Kaikki täällä on aloittaneet joskus samasta ja mä en kehity jos mä en harjoittele. Ja sit mä teen entistä päättäväisemmin niitä tääonniinperseestä -liikkeitä, jotta joskus nekin olis niitä tääonniinsiistiä -liikkeitä. Täytyy vaan karistaa se epäuskoinen kakkiainen pois olkapäältä, joka sanoo ettet sä tuu koskaan onnnistumaan tässä. Koska, ihan vaan tiedoks, kyllä mä tulen onnistumaan tässä ja mä rökitän ne kaikki epäluuloiset kakkiaiset mun harteilta! Niih. 
Kun olen käynyt sekä aamu- että iltatunneilla, olen treenannut paljon eri ihmisten kanssa. Muutamaan olen ehtinyt tutustumaan hieman paremminkin ja musta on tosi huippua että kerrankin treenaaminen on sosiaalista! Ennen mun päivän paras hetki oli yksin treenaaminen jytät korvilla, mutta tällä hetkellä sen tyylinen treeni ei kiinnosta mua pätkän vertaa. Ja se positiivinen, tsemppaava ja avoin ilmapiiri - kyllä kiitos?!! Kukaan ei ole ainakaan toistaiseksi kattonut mun nenänvartta pitkin vaan kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. 
kuvat: Laura Laukka
muokkaus: Minä

Olen ollut positiivisesti yllättynyt tuntien rakenteesta. Mulla oli treeneistä aiemmin sellainen mielikuva, että joka tunti on hullua rääkkitreeniä sykkeet sata lasissa. Tottakai treenit ovat joka kerta omalla tasollaan haastavia, mutta ei liian. Välillä hiotaan puolet tunnista säntillisesti jotain vaikeampaa tekniikkaa ja lopuksi vedetään kovempi sykkeinen wod (workout of the day). Välillä taas koko voimatreeni on sellaista hikoilua, että wodina toimii vaikkapa 500 metrin soutu aikaa vastaan. Treenit ovat todella vaihtelevan tyylisiä ja vaikka suurinpiirtein tietäisi mitä on tulossa, ei kuitenkaan koskaan tiedä mitä on tulossa.

Parasta on ollut itsensä haastaminen. Joka päivä saa haastaa omia taitojaan ja mentaalista sekä fyysistä puolta itsessään. Onko mun kroppa jo poikki vai sanooko mun pää vaan etten mä jaksa enää näitä vikoja toistoja? Enkö mä ole ennen jaksanut näillä painoilla ja vaan sen takia jarruttelen kiekkojen lisäämisessä? Tähän mennessä yksi isoimmista kamppailuista mun pään sisällä oli wod, jossa piti tehdä 75 boksihyppyä aikaa vastaan. Tämä tehtiin heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina, kun jengi (minä mukaan lukien) oli vielä hieman hapoilla juhannuksen juhlinnasta. Ei meinannut jalka nousta, mutta sain kuin sainkin hypyt tehtyä ja vieläpä ihan hyvään aikaan. Että kyllä se on tosi paljon päästä kiinni koko homma. 

Jos nyt tiivistetään tämänhetkinen fiilis, niin se on vahvempi, energisempi ja itsevarmempi. Ihan kokonaisvaltaisesti. Olen jo nyt tehnyt paljon asioita joihin en aiemmin uskonut pystyväni ja tästäkin suunta on vain ylöspäin. En malta odottaa mitä tuleva tuo tullessaan! 

2 kommenttia: