lauantai 11. kesäkuuta 2016

Valokuvan voima

Mitä valokuvaamiseen tulee, olen aina tykännyt kuvata ihmisiä. Olen aina tykännyt kuvata myös kaikkea muuta, mutta kaikista eniten erilaisia ihmisiä. Tilanteita, kohtaamisia, iloa, surua, onnea, pettymystä, ujoutta, fiilistä. Mä olen niin onnellinen, jos saan kuvaan taltioitua jonkun tietyn tunteen ja ikäänkuin vangitsen kuvattavasta jotain mitä hän ei välttämättä osaisi tietoisesti näyttää. Sen takia tilannekuvat ovat parhaita, tai sanotaanko vahinkokuvat. Useimmiten ihan mun lempparikuvia kaikista ovat sellaiset otokset, jotka on otettu vähän 'siinä sivussa' - hiuksia laittaen, naurahtaen, pelleillen tai muuten vaan. Tottakai hyviä kuvia tulee myös poseeraamalla, mutta useimmiten mun lemppareita ovat juurikin nämä aidot kuvat. 
Tämä Lauran upea kuva tuli napattua juuri sellaisessa tilanteessa, jossa hän tarrasi puusta kiinni ja meni ns. vaan käymään tuossa asennossa. Sain napattua siitä tilanteesta kuvan ja tästä tuli yksi mun lempparikuvista ikinä. 
Muotokuvat kertoo niin paljon tarinoita. Mä voisin tätäkin kuvaa tuijottaa tuntikausia vaan miettien mitä Jenniferin silmät mulle haluaa kertoa. Jotenkin niin maagista, katsokaa nyt! 
Yksi lempiasioistani on aito onnellisuus kuvissa. Ei feikkiä, vaan ihan aitoa. Välillä täytyy vähän feikata naurua tai hymyä, se nyt on selvää, mutta ihan parhaista kuvista näkyy se aito onni ja aito silmien loiste. Tässä mun mielestä yksi hyvä esimerkki. Ella <3
Mun haaveena on pitkään ollut sellainen, että oikeasti lähtisi kameran kanssa kadulle kuvaamaan ihmisiä. Pysäyttäisi heidät, pyytäisi kertomaan jonkun tarinan elämästään ja lopuksi kuvaisi henkilön just niin aitona ja rehellisenä kun hän vaan haluaa siinä kuvassa esiintyä. Inspiraation olen saanut Facebookista, käykää katsomassa. Ihan mielettömiä tarinoita ja musta mahtavinta on se, että ne kuvat täydentää kertomukset ja kokemukset. Välillä ihmisillä on ollut todella rankkoja kokemuksia ja heti tarinan luettua heidän silmiään katsoo eri perspektiivistä. Huh huh. Ehkä mäkin vielä joskus toteutan tämän, täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni. 


Monesti multa kysytään, että mitä mä kuvaan. Vastaan, että oikeastaan ihan kaikkea. Koskaan multa ei ole vielä kysytty, että mitä mä kaikista mieluiten kuvaan. No vastaus siihen on ihmiset. Varsinkin jos kuvaa uusien tyyppien kanssa, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja millainen henkilö on kameran edessä. Ja vaikka kuvaisikin tuttujen tyyppien kanssa jotka osaa heittäytyä ja eläytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen niin voi aina yllättyä. Maailman paras fiilis on, kun bondaa kuvattavan kanssa ihan satasella. Kun molemmat tietää mitä toinen hakee ja teidän välillä on joku näkymätön yhteys. Se on jotain ihan älytöntä välillä, ei pahemmin sanoja tarvitse kun yhteistyö on niin saumatonta. Lauran ja Ellan kanssa ollaan monesti vaan ihmetelty sitä, että miten molemmilla voi olla niin samat visiot ja fiilikset kuvien suhteen. Ja jälki on aina molemminpuolin mieluista. Parasta <3 

Muutama sana siitä tilanteesta kun olen itse kuvattavana. Usein haluan antaa kuvaajalle vapaat kädet kuvien suhteen, etten liikaa neuvoisi. Neuvoja tulee nimittäin annettua niin paljon sellaisille, jotka niitä erikseen pyytävät jos valokuvaus ei ole sitä ominta alaa - ja se on tietenkin tosi ok! Musta on vaan niin ihanaa heittäytyä kameran eteen ja sanoa tee mitä lystäät, katotaan tykkäänkö. Ja aina oon tykännyt! Useimmiten kuvaaja on sitten valinnut jotain tosi omanlaisia perspektiivejä mitä en olisi itse keksinyt ja sitä kautta tänne blogiinkin tulee vähän vaihtelevampaa sisältöä.

Sellaisia ajatuksia, hieman erilaista tähän lauantaiaamuun. Millaisia fiiliksiä aihe teissä herättää? Olisi ihana kuulla :) 

Ja pieni info tähän loppuun, mä mieluusti ikuistaisin myös sun tai tuttavasi kasvot/hetket mikäli tarve vaatii, kohtuullista korvausta vastaan. Mun nettisivuilta sekä Facebookista löytyy lisää kuvia sekä yhteydenottolomake. Myös mun Instagramissa (@katarinaruusu) ja snäpissä (@katasti) voi tulla rohkeasti juttelemaan. Pus! 

3 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia!! Itselle henkilökuvaus on todella vierasta, mutta otin juuri yhdestä bloggaajasta jopa ihan onnistuneet kuvat :)

    Inspiroidun kameran kanssa eniten, kun kohde liikkuu. Toisin sanoen kuvaan jalkapalloa eniten ja kaikista mieluiten :) Pitäisi kyllä kuvata enemmän juuri ihmisiä, jotta oppisi senkin osa-alueen paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kyllä se siitä lähtee, harjoittelemalla oppii. Rohkeasti vain kokeilemaan, ulos mukavuusalueelta :)

      Poista
  2. On kyllä hienoja kuvia! Haluaisin itekin harjotella enemmän ihmisten kuvaamista, ihmiset vaan tahtoo aina olla vähän haluttomia kameran eteen..:D

    Elämää tangolla ja sen ympärillä

    VastaaPoista