keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Positiivisuuskoulutusta

Moi! Luitteko tämän postauksen tästä talvesta ja siihen suhtautumisesta? Jos et, suosittelen tsekkaamaan sen ennen tämän postauksen lukemista, sillä nyt tulee jatkoa aiemmille höpöttelyille. 

Eilen mulla meni kotimatkaan treeneistä aika tarkalleen kaksi tuntia. Normaalisti matka taittuu reilusti alle tunnissa, joten arvaattekin varmaan mikä oli homman jujuna. Juna ei kulje, reittiopas ei ehdota mitään busseja, en osaa käyttää reittiopasta puhelimella niin hyvin, että löytäisin bussien tarkemmat aikataulutiedot, etsin summamutikassa bussia jolla pääsisin edes lähelle kotia ja lopulta pääsen matkaamaan kotia kohti (long story short).
Ympärilläni juoksee ärsyyntyneen näköisiä ihmisiä, jotka tuskissaan etsivät itselleen uutta kulkuneuvoa, naama mutrulla yrittävät löytää vaihtoehto B:n tähän tilanteeseen. Vaikka tuollaisessa tilanteessa ihan varmasti jokaista meistä alkaa ärsyttää enemmän tai vähemmän, mulla oli todella hyvä tilaisuus miettiä omia sanojani talvesta ja siitä turhanpäiväisestä valittelusta. Hengitin syvään ja kumma kyllä, mua ei ärsyttänyt. "Auttaako se mitään jos ärsyynnyn? Onko minulla muka johonkin kiire? Pääsenkö nopeammin kotiin jos hyppään lumihankeen mököttämään?" Vastasin näihin kaikkiin kysymyksiin mielessäni "Ei" ja etsin itselleni bussin, jolla pääsin kotiin.
Tämänkaltaisissa tilanteissa on hyvä kouluttaa itseään. Kun ne ei-toivotut piirteet, kuten tässä mun tapauksessa kärsimättömyys ja ärtyneisyys meinaavat nostaa päätään, aion jatkossakin miettiä millainen ihminen haluan olla ja minkälaisia piirteitä haluan itsessäni vaalia. En halua saastuttaa fiilistäni turhanpäiväisellä valittamisella tai minusta riippumattomista asioista ärsyyntymisellä. Sen sijaan haluan keskittyä tulevaan ja ongelmatilanteissa päästä mahdollisimman kätevästi ja vaivatta pois mielipahavyöhykkeeltä. 
Eilen ajattelin mielessäni, että "Ihan oikeasti Kata, muista mitä sä just kirjotit sinne sun blogiin kaiken kansan näkyville. Sä kirjoitit siitä kuinka haluat pitää hyvän fiiliksen yllä, vaikkei kaikki ihan putkeen menisikään. Sä haluat nauttia talvesta, vaikka ne junat eivät aina kuljekaan ajallaan. Älä luovuta nyt heti ekassa testissä, koska muistamalla sun arvot ja tavoitteet sä jatkat koko illan paremmalla fiiliksellä"
Ja sit mä hyppäsin bussiin, söin pari inkiväärikarkkia ja kuuntelin musiikkia. Kotona tein iiiison annoksen riisipuuroa ja taatelitahnaa, söin ne antaumuksella ja olin onnellinen, että pääsin vihdoin kotiin. Vaikeuksien kautta voittoon, eikä yksikään Kata vahingoittunut tässä äksidentissä. Happy ending. 
kuvat: Minna Somero

Kun me ei jaksettais olla aina niitä parempia versioita itsestämme, niin yritetään kuitenkin vielä hetken aikaa. Pienellä asenteen muutoksella on yllättävän paljon voimaa! Tästä lähin aion kouluttaa itseäni vastaavanlaisissa tilanteissa - en masennu tai ärsyynny turhaan, vaan pyrin selviämään tilanteesta positiivisella asenteella. 

.... Ja vaikka joskus pyllähtäiskin lumihankeen mököttämään, voi sen jälkeen vetää positiivisuuspipon päähän ja rokata ongelmat pois näköpiiristä.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! 

4 kommenttia:

  1. Tämä sun blogi on yksi mun suosikki luettavista, ihania kuvia ja inspiroivaa tekstiä! Muutenkin vaikutat niin symppikseltä ja aidolta persoonalta! Hyvää talven jatkoa sulle sinne Suomen maalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kommenti lämmitti sydäntä <3 Ihanaa talven jatkoa myös sulle Mari! :)

      Poista
  2. Oon lukenut sun blogia oikeastaan sen alkuajoista asti tai siis silloin aikanaa kun aloitit bloggaamisen ja mun täytyy kyllä sanoa, että oot niin ihanan positiivinen! <3 Tommoisia ihmisiä tarvittais enemmän tähän maailmaan ja etenkin tänne Suomeen näiden pimeiden aikojen keskelle.

    Itsellä oli kanssa hermot koetuksella, kun venasin bussia 20 minuuttia. Menin vielä reilu viisi minuuttia ennen pysäkille, kun ajattelin että keleistä johtuen edellinen bussi voi olla myöhässä ja ehdin jo siihen.. EI! Jotenkin siinäkin tilanteessa sain kuitenkin pidettyä mielen positiivisena, kun lunta satoi hiljalleen. <3 Tommosissa tilanteissa pitäis just katsoa edes niitä pieniä iloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et arvaakaan, kuinka tää kommentti piristi tätä aamupäivää! :) Mukava kuulla, että oot pysynyt mukana näinkin kauan ja toivottavasti tykkäät edelleen lukea mun juttuja!

      Kyllähän tää talvi välillä koettelee hermoja, mutta oikealla asenteella se ei tunnu ihan niin pahalta (juuri tuollaisina hetkinä..). Pidetään lippu korkealla ja nautitaan <3

      Kiitos kommentista ihana Anonyymi!

      Poista