sunnuntai 10. helmikuuta 2013

I'M HERE WITHOUT YOU BABY

Heippa, olette paljon toivoneet multa 'inttileski-postausta' ja nyt päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Mietiskelen juuri tässä, että minkäköhänlainen kuuluu olla inttileskipostaus ja aion nyt vaan kertoa joitain ihan perusjuttuja tästä tyhmästä ajasta, jota on kulunut nyt aikalailla tasan kuukausi. Laittakaa laulu soimaan, sitä kuuntelen aina välilläkun siltä tuntuu.
Niinkuin siis osa jo tietääkin, uudet alokkaat astuivat Suomen valtion tarjoaman hupiloman a.k.a armeijan palvelukseen tammikuun alussa. Juuri tätä ennen oltiin poikaystävän kanssa juurikin siellä Lontoossa ja oltiin muutenkin alettu viettää enemmän aikaa yhdessä. En ollut ajatellut koko armeija-asiaa, ennen kuin viimeisenä 'vapaana' aamuna herätessäni murun vierestä karu todellisuus iski. "Se päivä on jo huomenna!" Kyllähän siinä tuli suru puseroon, mutta selkä suorana piti vaan ajatella, että pakko se on kestää.
Ensimmäinen viikko oli huomattavasti pahin. Kun on tottunut olemaan päivittäin yhteydessä, muutos on kyllä suuri. Varsinkin juuri silloin alussa, kun alokkailla ei ollut vielä kunnollisia iltalomia, eikä kännykän katsomiselle ollut hirveästi aikaa. Olin aina iloinen, jos oli yksikin viesti tullut parin päivän sisällä, jee! Tilanne sitten tasoittui siinä ensimmäisen viikon jälkeen ja vaikka yhteydenotto on yhä vähän nihkeetä, tulee sieltä kuulumisia huomattavasti useammin, kuin aluksi.
 Haha, tää on kyllä hyvä kuva! Toinen niin epäilevänä siinä :-D

Nyt ollaan nähty kyllä joka viikonloppu lukuunottamatta ensimmäisiä kahta viikkoa, jolloin poikaystävä oli kiinni ja sama tämän viikonlopun kanssa. Oon jo oikeestaan tosi hyvin tottunut tähän 'leskeilyyn', mutta aina välillä tulee sellaisia hirveitä ikäväkohtauksia. Meillä on kyllä muutenkin ollut silleen, että ei nähdä kuin ehkä kerran viikossa. Eli sen puolesta ei oikeestaan mitään muutosta. Mutta se yhteydenpito on kyllä todella paljon vähentynyt..
 Olen kyllä sen jo huomannut, että yhteistä aikaa arvostaa nyt enemmän, kun viikon kuulumiset vaihdetaan aikalailla vaan just sillon kun nähdään ja se yhteinen aika on enemmän kortilla kuin ennen. Pääosin vaan rentoudutaan yhdessä herran kämpillä ja onhan se ihan ymmärrettävää, että raskaan viikon jälkeen ei jaksa hirveästi touhuta kummempia.
 Kuluvan vuoden aikana oon ollut juhlimassa todella paljon, enemmän kuin ikinä lyhyen ajan kuluessa. Toki siihen voi vaikuttaa lähiaikainen täysi-ikäistymisenikin, mutta myös se, että tekemisen puutteessa ja poikaystävän poissaollessa pitää vaan tehdä jotain hauskaa kavereiden kanssa. Toki tehdään aina välillä muutakin kuin juhlitaan, mutta nyt on tullut todella paljon kivoja juttuja eteen. Ennen saatoin toisinaan missata juhlimiset sen takia, että halusin viettää rauhallista koti-iltaa kullan kanssa. Nyt kun ei ole aina vaihtoehtoja, päätän valita mielummin baari-illan kuin kotona yksin nyhväämisen. Oletteko te huomanneet samaa? Ajattelin tässä juuri, etten yhtään ihmettele miksi tutkimusten mukaan sinkut ryyppää varattuja enemmän.. :-D Toisaalta nyt kun on kirjoitukset käsillä, mulla on ollut aikaa panostaa lukemiseen ja sen ohella sitten myös treenaamiseen. Juhlimista pitää tosin nyt yrittää vähentää, että treeneistä olis huomattavampaa hyötyä.

Nyt otin tähän kirjoittamiseen vähän rennomman ja hieman henkilökohtaisemmankin otteen, koska ajattelin, että teistä olisi kiva kuulla kohtalontoverienkin aitoja kokemuksia. Oliko tässä sellaisia juttuja, mitä olitte toivoneet? Toki lisääkin saa kysyä, vastaan mielelläni. Kertokaa myös ihmeessä omia kokemuksianne :-)

11 kommenttia:

  1. mulla takana inttileskeyttä n.7kk :) poikaystävällä tj 0 on kesäkuussa :)
    Aluks oli kanssa tosi hankalaa kun ei ollut ketään tukemassa jos oli vaikka ollut huono päivä tms. mutta nyt sitä omaa aikaa on oppinut arvostamaan ja on kiva kun on jotain mitä odottaa :-D ! mutta kyllä mä sitä kotiutumispäivää venailen aikalailla! :D

    VastaaPoista
  2. Voi ei, ei olis pitänyt kuunnella tota biisiä, mua rupes samassa tilanteessa ihan itkettämään kun lueskelin tota tekstiä musa taustalla :( Tosi kiva siis kuulla kokemuksia! Pahinta on kyllä ne viikonloput, kun poikaystävä on kiinni, mulla kohta luvassa 18 päivän piina... Ja ihan sama fiilis, aina kun ykskin viesti on tullut, on ihan superilonen! Aikooko sun poikaystävä selvitä puolessa vuodessa? Omani haki onneks just puolen vuoden pestejä, pidän peukkuja pystyssä :D

    VastaaPoista
  3. annika: no hyvä ettei oo enää kauaa jäljellä! joo oon kans huomannut ton et jos on huono päivä niin pakko vaan purra hammasta ja tietysti kavereillekin voi purkaa mutta aina se ei ole sama asia :) Kyllä se tj 0 sieltä tulee!

    Katariina: No mullakin kyllä oli aika lähellä.. Voih, mutta kaikki siitä on selvinnyt niin kyllä mekin selvitään! Tää yks kyllä hakee vissiin sellaseen mikä kestää vuoden.. Ja vieläpä jonnekkin Haminaan, jee.. :-D Pidetään peukkuja ja katotaan miten menee!

    VastaaPoista
  4. mulla inttileskeys vasta edessä, mutta jo nyt hiukan pelottaa, kun välillä niin kova ikävä, vaikka näkiskin useemmin, kun sen kerran viikossa :s mutta kaikesta kyllä selvitään ja varmasti oppii arvostamaan sitä yhteistä aikaa enemmän! :)

    VastaaPoista
  5. Mun poikaystävä pääsee ens kuussa pois. Ei voi uskoa, että sekin päivä on jo ihan kohta<3 Lppupeleissä toi aika on mennyt huisin nopeesti, varsinkin nyt 3 viimeisen kuukauden ajan, kun olen viettänyt vuorokaudesta enemmän aikaa töissä kuin kotona... :D

    VastaaPoista
  6. Mulla inttileskeyttä takana kans kuukaus! Jotenki tosi hämmentävää aina ja joka viikonloppu huomata, mite nopeesti menee aika perjantaista sunnuntaihin verrattuna esimerkiks maanantaista keskiviikkoon... Hyi että.

    VastaaPoista
  7. Ei tää inttileskeys kyllä mitään herkkua ole! Poikaystävällä on takana inttiä sen melkein 8 kk, heinäkuun alussa sinne viipotti. Mutta se ei helpota yhtään asiaa, että kun miekkoseni pääsee lomille, niin ei silloinkaan aina nähdä koska yhteistä aikaa on vaikee sovittaa mm. 900 km välimatkan takia (Sodankylässä se palloilee, mää itse Tampereella....). Kyllä tähän tottunut on koska välimatkan takia ei muutenkaan hirvein usein nähty ennen inttiäkään, mutta ai että mää odotan sitä juhannusta kun se pääsee sieltä pois. Huh.

    Ekat viikot oli kyllä pahimpia, koska yhteydenpito oli heikkoa mutta nyt ollaan pystytty soittamaan ihan joka ilta jostain elokuusta lähtien. :--) Kyllä soitollekkin saa sen vaikka 3 minuuttisen tai 3 tuntisen ängettyä ja karsittua vaikka unenmäärästä kerran viikossa, koska aina se on sen arvosta :--)

    Voivoi, tekisi mieli purkautuu tästä aiheesta vaikka kuinka mutta ehkä ne jorinat voin säästää muitten kuultavaksi. :--D

    VastaaPoista
  8. Vilkku: Joo, toi yhteisen ajan arvostaminen on kyllä tullut jo näinkin lyhyen ajan sisällä huomattua :)

    Anonyymi: Ihanaa, onnea! No joo mullakin kyllä arkena niin paljon puuhaa nykyään, että en sitten tiedä vaikuttaako se intti loppupeleissä ihan hirveesti siihen..

    ensimmäinen: Jep kyllä! On se kumma, että arkipäivät menee niin paljon hitaammin.

    VastaaPoista
  9. heh, mä tuun pilaamaan kaiken ja kerron, että inttileskeksi jouduin heinäkuussa ja erosin marraskuussa. :D

    mutta meillä ei jutut menny ihan yhtä ruusuisesti. jo ennen inttiä meillä oli vähän nihkeyttä suhteessa ja pikkuhiljaa se nihkeys vain alko lisääntymään. me ei nähty enää juuri ollenkaan viikonloppuisin, vaikka hän oli oikeastaan aina lomilla. tämä ei ollut siis mun aiheuttamaa, poikaystävällä vaan veti nuo baarit jotenki niin paljon puoleensa... :(
    kaks ja puoli vuotta me kuitenkin kerittiin yhdessä olemaan, niin olihan se päätös aika vaikea. mutta positiivisena juttuna on se, että se päätös oli todellakin hyvä! nyt muutaman kuukauden jälkeen oon huomannu, et oon paljon onnellisempi :)

    en halua viestilläni maalata piruja seinille tai sanoa että kaikki jätkät muuttuu samanlaisiksi - päinvastoin! ihanaa että näette joka viikonloppu ja teillä suhde kuulostaa muutenkin toimivan. vaikutatte oikein suloiselta parilta, paljon jaksuja inttileskelle ja myöskin inttipojalle :---)

    VastaaPoista
  10. Mites pitkään poikaystäväs joutuu olemaan intissä?:) ite sain viime viikolla tietää et oma poikaystävä pääsee jo kesällä pois (meni inttiin nyt tammikuussa) vaikka ne monta viikkoa yritti sitä väkisin saada sinne vuodeks. Oli ihana yllätys ku rakas tuleekin jo ihan kohta kotiin ku itekkin ehin jo asennoitua vuoden kestävään lesken rooliin...


    http://strawberrycream-j.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Jenna: Vuoden, vuoden.. Hän meni nimittäin tonne Aliupseerikouluun ja ne on tietääkseni poikkeuksetta niitä vuoden kestäviä. Onhan se ihan syvältä, mutta tulevaisuutta ajatellen poikaystävän kannalta ihan mielettömän iso etu :-) Ihanaa, että sulla ei ole enää edes kauaa jäljellä! Tsemppiä <3

    VastaaPoista