Viimeinen päiväni Brightonissa

Joo joo, tiedetään, hävettää vähän. Aina nää mun reissupostaukset jää lojumaan ikuisiksi ajoiksi enkä meinaa saada niitä koskaan tehdyksi. En tiedä mikä siinä oikein on! En jotenkin koskaan jaksa ryhtyä töihin kun tiedän siinä olevan enemmän hommaa kun normipostauksen väsäämisessä. No mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Nyt siis juttua viimeisestä päivästäni Brightonissa.

Edellisessä reissupostauksessani kerroin, että lähdettiin tätä päivää edeltävänä iltana juhlimaan ja meillä oli hirveän hauska ilta. Päästiin nukkumaan siinä aamuyön pikkutunneilla ja mä vannoin olevani ulkona jo kymmeneltä aamulla - halusin nimittäin käyttää kaiken ajan hyödyksi kun vielä pystyin. En todellakaan halunnut tuhlata viimeistä päivää reissussa nukkumiseen tai koomailuun muuten vaan. Ei mun tyylistä ollenkaan! Muiden epäilyistä huolimatta tää tyttö pisti todellakin päänsä ulos ovesta tasan klo 10. Ei ollut edes paha, ainakaan siinä vaiheessa hah.. Ensitöiksi lähdin metsästämään itselleni kunnollista aamupalaa. Englannin aamupalakulttuurin tuntien jouduin tyytymään vähän erilaiseen ateriaan - mua ei nimittäin houkuttaneet papumuhennokset ja pekonit joten otin falafel-halloumisalaatin. Naureskelinkin Instagramissa tästä, että taisi olla koko reissun ainoa terveellisempi ateria tällaisena darra-aamuna. Mikä meni pieleen? :-D Tää salaatti oli ihan sairaan hyvää ja yritin nauttia sen mahdollisimman hitaasti samalla nautiskellen ihanan tunnelmallisesta kahvilasta. 
Kun olin saanut syötyä, lähdin kulkemaan rantaa kohti. Olin halunnut ottaa hienoja kuvia tuhoutuneesta Pieristä sekä nykyisestä Pieristä, mutta tuuli ja tihkusade toivat siihen hommaan omat haasteensa. Lopulta jaksoin ottaa kuvia vaan tuosta vanhasta Pieristä ja lähdin takaisin sisäkaupunkiin samalla kun meikit valuivat pitkin poskiani tuulen ansiosta. Olin varmasti tosi kaunis näky (not).
Tää on vaan niin vaikuttavan näköinen monumentti. Olisin voinut tuijotella tuota vaikka koko loppupäivän. Näyttää siltä, että se kätkisi sisälleen tuhansia tarinoita.
Pääsin tuulta pakoon paikalliseen ostoskeskukseen. Olin jo suurimman osan jutuista saanut ostettua, mutta ajattelin tehdä vielä viime hetken shoppailuja kun siihen oli mahdollisuus. Kun Assi oli päässyt vihdoin ylös sängystä, käytiin yhdessä vielä Primarkissa ja Subissa syömässä. Sen jälkeen hänen täytyi lähteä töihin. Lähdin itse tekemään välikuolemaa kämpille ja sain onneksi torkahdettua ihan hetkeksi. Se on kumma, miten ihan muutamankin minuutin lepo auttaa! Nukahdin kirjaimellisesti vain viideksi minuutiksi ja olin sen jälkeen kuin uudesti syntynyt. Sanomattakin selvää, että mulla oli ollut ihan äärimmäisen heikko olo.. Tän jälkeen näin erästä kaveria ja käytiin moikkaamassa Assia sen työpaikalla. Siellä vietin pari tuntia, jonka jälkeen olikin kello jo niin paljon, että päästiin yhdessä lähtemään pois työpaikalta. Siitä huolimatta, että mun takaraivossa kolkutti aamuherätys klo 5, oltiin me vielä puolen yön jälkeen syömässä nachoja tunnelmallisessa baariravintolassa Lion & The Lobsterissa. Se oli hyvä päätös reissulle! Parin tunnin yöunet kyllä otti veronsa ja olinkin kuin kävelevä ruumis koko matkan kotiin. Kotona sainkin sitten nukkua monen tunnin päikkärit. Sen jälkeen alkoi elämä voittaa!

Sellaista jännää tapahtui Englannissa. Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä, mutta halusin kuitenkin kertoa mahdollisimman tarkasti viimeisestä päivästä! Kertokaa ihmeessä mitä piditte postauksesta :-)