En ole kirjoittanut blogiin melkein viikkoon. Se on pitkä aika mulle, kun normaalisti kirjoitan usemman kerran viikossa. Ja ellen kirjoita, otan ainakin kuvia ja suunnittelen postauksia. Useimmiten ajanpuute on syynä postailemattomuuteen, mutta ei tällä kertaa. Tän viikon aikana en ole halunnut uhrata ajatustakaan blogilleni, en ole halunnut koskea kameraani, vaan olen antanut sen lojua huoneen nurkassa kuin mikäkin haiseva kapistus. En ole halunnut avata tietokonetta kuin vain pakollisia koulujuttuja varten. Ja silloinkin vastentahtoisesti. Mulla on kuvia viime viikonlopulta, mutta jo ajatuskin niiden muokkaamisesta pistää mun aivot ylikierroksille. Ei, en halua.
Oikeastaan kaikki blogeihin liittyvä on ahdistanut. En ole jaksanut lukea montaakaan blogipäivitystä, puhumattakaan niihin harvoihin kommentoinnista. Ei vaan ole yksinkertaisesti kiinnostanut ollenkaan ja ensi viikolla koittavan blogigaalan asuakaan en ole jaksanut miettiä. Voisiko tätä sanoa blogiähkyksi.
Mulla tulee aina välillä tämmöisiä kausia, kun haluan vaan eristyä kaikesta tästä. Haluan vaan olla normaali, meikitön, sotkutukkainen salilla ravaava kotihiiri, joka ei jaksa ilmoittaa olemassaolostaan sosiaalisessa mediassa. Älkää käsittäkö väärin - kaikki on hyvin, suorastaan mainiosti, mutta tämä so-si-aa-li-nen media ei ole aina mun juttu. Välillä haluan vaan käpertyä omaan kuoreeni ilman, että kukaan tulee turhaan ulkopuolelle koputtelemaan.
Olen miettinyt tätä asiaa, että miksi bloggaus on välillä hauskaa ja välillä ei. Tottakai on normaalia, ettei aina jaksa panostaa kuvien ottamiseen tai muuhun siihen liittyvään, mutta nykyään mulle ainakin paineita tuo blogien taso nykypäivänä. Silloin kun aloitin bloggaamisen (apua, varmaan joskus 5 vuotta sitten) oli ihan normaalia kuvata asukuvat huonolaatuisella pokkarikameralla. Kuvat oli vähän mitä oli ja teksti oli useimmiten vaan normaalia ajatuksenvirtaa ja silti kommentteja sateli monia kymmeniä. Muistan itsekin kuvanneeni monet monet asukuvat itselaukaisimella, peilin kautta tai käsivaralla kotona olohuoneessa. Oi aikoja. Vaan on nykypäivänä erilaista, kun tuntuu että yhä useammassa blogissa on esillä ammattimaisia asukuvia, tarkkaan harkittuja, leikattuja, hiottuja ja pohdittuja tekstejä. Monilla "on" lähes päivittäin jotain hienoa tekemistä, josta voi kirjoittaa blogiin. Vai kuinka moni teistä on usein saanut lukea jostain blogista, että "Taas kolmas päivä putkeen mennyt sohvalla maaten Breaking Badia katsellen ja herkkuja syöden. Huomenna teen ehkä jotain, mutta nyt vaan nautin tästä kun ei ole mitään järkevää tekemistä ja olen hyödytön"? Kärjistettyä, mutta saatte varmaan pointista kiinni.
Mulla on sellainen mielikuva, että blogien aihepiirit on yhä enemmän rajautuneet siihen, että kerrotaan vaan mitä kaikkea siistiä on päästy tekemään.
Itse tykkään lukea blogeja, joihin voi itse eläytyä ja kirjoittaja on maanläheinen. En jaksa lukea täydellisiä postauksia showroomeilta, macaronseista, vaahtokarkeista ja yksisarvisista. Mä haluan lukea elämää ja sellaista, että tulee fiilis "Ei juma, mä haluan kokea tuon!". Haluan lukea elämää. Ja sitä haluaisin itsekin kuvata tänne. Mutta kun on paineet, enkä aina tiedä mitä tänne kannattaa kirjoittaa ja kuvata.
Olen sellainen ihminen, joka kyllästyy helposti ja kaipaa aina jotain uutta ja jännittävää, eikä se ominaisuus ole ihan paras blogin kannalta. Aina haluaisi olla kokeilemassa jotain uutta kuvauspaikkaa, kameraa, kuvaustyylejä ja vaikka mitä muuta. Harmi vaan se on aika haasteellista, kun mulla on vaan muutama kaveri keiden kanssa voin lähteä kuvailemaan ja aikataulujen yhteenlyöttäminen on yllättävän haastavaa. Kuvaile siinä yksin sitten. (Eli kuvausseuraa otetaan mielellään vastaan). Rakastan valokuvaamista, mutta into lopahtaa aina siihen että siihen liittyvien suunnitelmien toteuttaminen on niin hankalaa!
Tässä nyt vähän tämänhetkisiä ajatuksia! Tuntui hyvältä kirjoittaa ajatuksia auki, kun haluan kuitenkin pitää teidät ajantasalla. Tää fiilis saattaa olla tiessään jo vaikka huomenna tai sitten saattaa kestää vielä toisenkin viikon, mutta en halua ottaa stressiä. Tän homman tulisi olla kivaa ja mielenkiintoista, ei sitkeää pakkopullaa.
Onko kellään samanlaisia fiiliksiä tällä hetkellä? Ootteko huomannut samaa ilmiötä nykyblogeissa?
Ihanasti kirjotettu! Kiva, että tulit purkamaan ajatuksia ja ihan varmasti monilla (myös mulla) on pyöriny samat jutut mielessä. Parasta mun mielestä tässä hommassa on, että jokaisen blogi on heidän omansa, eikä kukaan määrää tai painosta postaaman jos ei huvita, tai laittamaan hienoja kuvia. Toki on paineita - kyllä mäkin oon sitä mieltä, että blogit on lähes ammattitasoa suurin osa - mutta pitäisi muistaa, miksi tätä hommaa on alunperin lähtenyt tekemään. Tottakai tulee kausia kun ei kiinnosta tai huvita, varsinkin jos blogin kirjoittaminen on ollut elämässä jo pitkään mukana. Älä siis huoli, on ihanaa et pystyt jakamaan ajatuksia ja avoimesti ottamaan tän asian esille! Pus, oot ihana<3
VastaaPoistaKiitos muru <3 Ihan tottahan toi on että pitäis muistaa miksi on koko hommaan ryhtynyt, mutta välillä tulee näitä epätoivonkin hetkiä :-D Sinäkin olet ihana, kiitos kommentista! xx
PoistaOi miten paljon pystynkään samaistumaan tähän tekstiin, tosi hyvin kirjoitettu. Tässä mä oon päivätpitkät pohtinu oman blogin kohtaloa, joka on taukoa vedellyt jo parisen kuukautta. Haluan jatkaa ja postauskin olisi jo valmiiksi kirjoitettuna, mutta kun ne kuvat (ja myönnettäkööt turhan usein se tekstikin) ja niiden myötä se katoava motivaatio. Tiedän että niiden kanssa tulee taas ongelmia, kun ei oo kun pari kaveria, jotka niitä asuja voi sinne muistikortille tallentaa ja kun jalustan kanssa ei kovin paljon houkuttaisi tuonne kadunkulmaan lähteä hengailemaan. Ja juurikin ne paineet, kun välillä vaan haluaisi olla ajattelematta sitä blogia. Juujuu, ei mun blogilla ole kun lähemmäs parisataa lukijaa, mutta tuleehan ne paineet siitä huolimatta. Aina vaan pyrin siihen etten stressaa blogista, se on harrastus kaiken sivussa ja mun ehdoilla mennään. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja yllätyksekseni oon huomannut, että se vaikka kirjoittelis vaan viikon välein, mutta laadukkaasti on paljon parempi vaihtoehto kun koittaa väkisin vaikkei kiinnostaisi. Omalla kohdallani se lukijakato iskee aina jos yritän liikaa, mutta jos harvemmin ja "laadukkaammin" niin ei ne lukijat minnekään katoa :)
VastaaPoistaTsemppiä sullekin motivaation etsintään, ehkä me se vielä löydetään :D Ja jos muuten kuvausseura kiinnostaa niin täälläkin suunnilla ollaan sen tarpeessa eli voisin ihan ilomielin lähteä josku jolosti messiin! :-)
Ihanaa kuulla, etten ole ainoa! Nimenomaan, toi on kyllä aina niin suuri haaste, ettei kuvausseuraa löydy - ellei halua aina turvautua hienoihin maisemakuviin tai käsivaralla otettuihin taideteoksiin ;) Mullakin on se ongelmana, että haluan tietysti tuottaa mahdollisimman laadukasta sisältöä, mutta edellämainittu ongelma tekee siitä tosi hankalaa. Mäkin tässä odottelen, että milloin se postausinto tekisi paluuta, mutta odottelen ihan rauhassa!
PoistaKiitos samoin! Ja hei ei kuulostais yhtään pahalta, voitaisiin järkätä joku päivä kuvaustreffit :-)
Mä niin pystyn samaistumaan tähän tekstiin - ja ihan tajuttoman hyvä juttu, että uskallat ottaa asian näinkin avoimesti esille! Itelläkin on jäänyt bloggaaminen viime viikkojen aikana vähän taka-alalle, eikä se just johdu ajan puutteesta vaan ihan ja ainoastaan mun omasta halustani. Jotenkin sitä on tullut vuosien aikana kokoajan vaan kriittisemmäksi ja kriittisemmäksi, eikä asiaa auta yhtään suuremmat blogit, joiden kirjoittajat pääsevät matkustelemaan ja tekemään kaikkea siistiä suhteellisen usein. Taso on ihan järjettömän kova, ja jotenkin mäkin kaipaan sitä sellaista "huoletonta" otetta tosi paljon! Mut ei tosiaan kannata väkisin kirjoittaa, ainakin omalla kohdalla postaukset syntyy parhaiten silloin kun sen tekee halusta ja omasta tahdosta :-) ♥
VastaaPoistaOii ihana kuulla sielunsiskojen fiiliksiä tästä aiheesta! Juurikin toi, että kaikki tuntuu jatkuvasti olevan jossain ulkomailla mistä saa upeita kuvia ja tarinoita ja sit on minä ja mun puurolautanen harmaassa kotosuomessa :-D Joo sama juttu, väkisin en lähde mitään tekemään, en myöskään tätä hommaa. :)
Poistatykkään sun blogista juuri tällaisena<3
VastaaPoistaI don't know who you are, but I will find you and i will hug you <3 Kiitos ihana!
PoistaTotta totta - blogiähky on hyvä sana! Mulla ei sinällään oo koskaan tullu sellasta, ettenkö tätä haluais tehdä.. Haluaisin tehdä jotenkin tällaista työkseni, MUTTA niin, että ns esillä olisi joku muu kuin minä :D Tavallaan, että joku muu kirjottais blogia ja mää vaan hoitasin kuvaukset ja juttujen suunnittelut ja asut yms, ilman että pitäis stressata siitä kuinka paljon itteä ja läheisiä ihmisiään yms tuo esille. Tai sitten voisin kyllä esiintyä asukuvissa :D Että joku tällainen haave olis.... Että joo, jos löytyy mimmiä tai miksei jätkääkin, joka kaipaa blogiassaria ja maksaa siitä palkkaa niin sähköpostia voi laittaa :''DDD
VastaaPoistaMusta on tervettä vaan, että välillä tulee tollasia blogiähkyjä :) Otat vaan sillon rennosti ja nautit siitä kaikesta muusta! Kyllä tänne ehtii kirjottelemaan myöhemminkin ja tän pitäis kuitenkin olla vaan kiva ja rentouttava harrastus! :D
Sulla on aina niin ihania ajatuksia, jotka on oikeesti niin fiksuja! Olis niin siistiä kirjottaa blogia jollekin toiselle just miettimättä mitään henkilökohtasia juttuja, mitä pukea tänää, miten meikata tänään, mitä uskallan kirjoittaa omasta elämästä.. Mutta tällä hetkellä kun omasta elämästä kirjoittaa niin täytyy tyytyä tähän ;D Ja hei niinpä, nyt oon pikkuhiljaa pääsemässä yli tästä ähkystä joten porskutetaanpa taas täysillä eteenpäin;-)!
PoistaVeit sanat suusta! Blogiähky - Sitä minäkin taidan elää parhaillaan. :D Helpottavaa kuulla, etten oo ainut!
VastaaPoistaJoo et näköjään ole ainut - päinvastoin:-)!
Poista