Asiat tärkeysjärjestykseen

Koko pienen elämäni ajan olen yrittänyt opetella yhden sanan merkitystä: priorisointi. Se on yllättävän hankala juttu se. Lähipäivinä olen, niin kuin olen täällä kertonutkin, ollut erittäin kiireinen, väsynyt sekä stressaantunut. Olen päivittäin laittanut uutta kämppäämme asumiskelvolliseksi, tehnyt duunia, hakenut huonekaluja, nähnyt läheisiä ja siinä välissä koittanut myös rentoutua edes jollain tapaa. Vaikka kaikki tämä on ollut ihanaa pikkupuuhaa, on meinannut kiire ohittaa oman hyvinvoinnin rajat ja stressi on ottanut valtaa. Olen esimerkiksi purskahtanut vuolaaseen itkuun keskellä Aleksanterinkatua kun kaikki tekemiset meni sillä hetkellä päin persettä.

Tämän tyylisissä tilanteissa on jostain pakko karsia ja ne on valitettavasti ne kaikista mieluisimmat jutut - mulle ne sattuu olemaan salilla käyminen ja sellainen perus päivän jälkeinen kotona löhöily ja nauttiminen kynttilänvalosta sekä hyvästä ruuasta. En ole nyt moneen päivään päässyt käymään kuntosalilla ja ruokailutkin ovat olleet vähän kyseenalaisia kaiken kiireen ja laatikoissa olevien astioiden sekä ruokien keskellä. Kaikki ylimääräinen aika on mennyt joko a) nukkuessa tai b) kodin pystyyn asettamisessa. Tänään oli oikeastaan viimeinen sellainen hektinen päivä ja huomisesta eteenpäin on toivottavasti arki taas vähän rauhallisempaa. Eli te kaikki ystäväni siellä ruutujen toisella puolen, älkää ihmetelkö jos musta ei kuulu vähään aikaan mitään. Oon todennäköisesti kotona vaan vällyjen välissä nauttimassa uudesta kämpästä tai treenaamassa kahta kauheammin tauon jälkeen, hah.
Välillä täytyy laittaa asiat sellaiseen järjestykseen, että säästyy itse mahdollisimman pahoilta vaurioilta. Tässä tilanteessa en olisi voinut kuvitellakaan viettäväni iltoja kuntosalilla kun kotonakin riittäisi miljoona tehtävää asiaa. Mä oon juuri sellainen tyyppi, joka ei halua jättää mitään asioita roikkumaan ja yski sellainen asia on myös nämä pahvilaatikot meidän lattioilla. Ja sitä paitsi onpahan mun treenivaatteetkin vielä jossain laukkujen pohjalla, että ehkä senkin puoleen ihan hyväksyttävää..

Mutta nyt. Nyt istun sohvalla viltin alla, kynttilänvalossa ja vatsa täynnä hyvää ruokaa. Hengähdän syvään ja nautin.

xx, Kata

kuvat: Laura Laukka