keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mä en jaksa suorittaa

Olen tehnyt lähiaikoina huomioita omasta käyttäytymisestäni, miettinyt kuinka suhtaudun erilaisiin asioihin ja sen seurauksena tehnyt huomioita, kuinka voisin kehittyä erilaisten tilanteiden yhteydessä. On kuulkaa yllättävän haastavaa yrittää katsoa omia tekemisiä lintuperspektiivistä ja koittaa muuttaa omia käyttäytymismalleja. Oletteko koskaan kokeilleet?
_MG_3075
Yksi oleellisin tekemäni huomio liittyy arkiseen suorittamiseen. Nyt varsinkin, kun arkipäiväni noudattavat työn kannalta samaa kaavaa, ovat illat aina vapaana ja voin joko a) mennä kuntosalille tai b) tehdä jotain muuta. Muutamana päivänä viikossa päätän mennä kuntosalille ja muuten olenkin sitten vapaa tekemään jotain muuta. Suunnitelmiani tahdittavat myös kanssa-asujani menot ja koitan laskelmoida kotona olemisemme siten, että yhteistä aikaa tässä arjen pyörityksessä jäisi aina edes hippusen verran. Siten, että voisi edes pari kertaa viikossa katsoa yhdessä Ummikkojen ulkomaatoilailuja tai Kardashianeita ja nauraa kippurassa viltin alla toisen kainalossa makoillen. _MG_3052
Välillä näiden liikkuvien osien järjesteleminen tuottaa yllättävän paljon stressiä, ainakin meikäläisessä. Työpäivän jälkeen olisi ihana käydä joogatunnilla ja mennä sieltä kotiin ruuanlaittoon. Toisaalta olisi myös ihana mennä suoraan kotiin ja tehdä vaikkapa lasagnea ja silti olisi vielä iltaa jäljellä puuhastella esimerkiksi blogijuttuja. Tai sitten vaan lösähtää kotisohvalle noutoruuan kanssa (ah, perjantait), katsoa Netflixiä ja olla miettimättä mitään kummempia.

Mulla vaan käy ongelmaksi, että mä usein haluaisin toteuttaa tän kaiken ihan joka päivä. Töistä joogaansaunaansuihkuun -rentoilua, kotona hartaasti maittavaa ruokaa, kolme jaksoa Shamelessia, blogijuttuja, kaverin videon ja kuvien editoimista, kotivenyttelyt.. Välillä on tosi vaikeaa päättää, miten sen vapaa-ajan järjesteleekään. Ja tästä päästäänkin aasin siltana päivän aiheeseen._MG_3016 _MG_3073
Kun meikämandoliinia alkaa ressaamaan!! Välillä jo maanantaina tulee sellainen fiilis, että täytyisi suunnitella kaikki viikon menot tarkasti valmiiksi, että aikaa jää myös rentoutumiselle ja sellaiselle henkiselle hyvinvoinnille. Vaikka haluaisin vaan kulkea hiukset hulmuten ja jalat kevyesti askeltaen viikosta toiseen, on se pieni suunnittelu mielestäni välttämätöntä. Mutta kun se menee liiallisuuksiin, ei lopputulos ole hyvä ollenkaan. Viime viikko ja viikonloppukin oli sellaista showta aamusta myöhään yöhön asti huonoilla yöunilla varustettuna, että olin todella onnellinen kun uusi viikko ja normaali rytmi alkoi taas maanantaina. _MG_3060
Täten olen nyt päättänyt, että stressaan vähemmän. Olen pitänyt tämän ajatuksen mielessäni jo monta kuukautta ja jatkuvasti sen toteuttamista ollaankin työstetty ihan jokapäiväisessä arjessa, mutta aina aika ajoin se stressiheikki nostaa päätään jostain stressiheikkien syövereistä.

Tämä mun stressitön aikakauteni alkaa tästä viikosta, jolloin pidän rennomman viikon treenaamisesta. Annan kropalle aikaa rauhoittua, nauttia hyvästä ruuasta, joogassa hikoilusta, rakkaiden seurasta ja siitä, että koko ajan ei oikeasti tarvitse olla menossa jonnekin. Mun kroppa ja mieli saa oppia sen, että tässä maailmassa on (toivottavasti) vielä vuosia vuosia vuosia aikaa tehdä kaikkea, eikä sitä tarvitse heti samaan syssyyn toteuttaa. Viikonloppu kerrallaan tapaan ihania ystäviäni ja puuhaan heidän kanssaan kaikenlaista. Viikko kerrallaan opin aikatauluttamaan menoni siten, että ehkä joka kuukausi olen astetta parempi aikatauluttaja.
_MG_3077
Do whatever makes you happy, joo. Mutta pitää pienesti priorisoida, että mitä tekee ja milloin tekee. Musta tuntuu, että mun elämässä on nyt niin paljon kaikkea jolle haluaisin antaa omaa aikaani, mutta se 24 tuntia joka meille vuorokaudessa siunaantuu, on loppujen lopuksi aika vähän.

No mutta, tässä oppii koko ajan itsestään ja maailmasta ja muista ihmisistä ja kaikesta mitä ympärillä tapahtuu ja kaipa se on ihan ookoo, että välillä eksyy ja sitten palaa takaisin oikealle polulle. Ja tänään mä aion viettää illan viltin alla huonolle komedialle hihittäen.

Rakkautta ja lämpimiä kaulahuiveja sekä vettäpitäviä kenkiä kaikille,
Kata

6 kommenttia:

  1. Samaistun! Taas kerran. Juuri tänä aamuna mietin töihin matkalla miten tän viikkon aikatauluttaisin. Jotenkin haluaisin tehdä kaikkea, mennä ja tulla, treenata ja nähdä ystäviä. Mutta samalla haluaisin vain omaa aikaa, aikaa tuijottaa netflixsiä ja tehdä hyvää ruokaa, olla itsekseni ja tehdä sitä mitä huvittaa. Mutta koska kaikkea ei voi samalla kerralla tehdä pitää vähän funtsailla millon tekisi ja mitä. Se saikin mun niskavillat pystyyn kun rupesin ajatellemaan, etten tiedä mitä haluaisin sitten viikonloppuna esim tehdä. No ehkä tämä tästä, kyllä munkin pitää tätä elämän aikatauluttamista ja turhia stressailuja oppia säätämään. Pikku hiljaa hyvä tulee... :`)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! On yllättävän hankalaa sumplia kaikkea kalenteriin kun haluais yhtä paljon tehä jokaista juttua :D harjoitus varmaan tekee mestarin.

      Poista
  2. Minä sanon, että stressi on ihan pyllystä! Ota nyt sellanen asenne, että teet just sillee, miten hyvältä tuntuu, ja kato mitä sitten tapahtuu ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä!! Samaa mieltä. Näin mä just aion tehdä :)<3

      Poista
  3. Täällä yks hiljainen sivustaseuraaja, joka nyt vihdoin kommentoi. Huh, tää aikataulutus ja siihen liittyvä stressi on haasteellinen juttu. Ite oon ainakin ihan pulassa ilman kalenteria, jossa on lähes poikkeuksetta jokaiselle päivälle tarkkaan merkattu kaikki menot ja tehtävät jutut. Aikataulut on tärkeitä ja välttämättömiäkin joo, mutta liika on liikaa tässäkin asiassa. Nyt lähtee vähän rönsyilemään ehkä, mut mulle tulee usein vahvaa ihailua lapsia kohtaan, kun ne on "vielä" niin huolettomia ja stressittömiä. Eivät stressaa tällasia aikuisten kiire-täytyy-tehdä tai kiire-mut-haluan-tehdä -juttuja. Pitäis oppia vähän päästämään irti siitä stressaamisesta, se kun ei kuitenkaan tuo yleensä mitään hyvää. Helpommin sanottu kuin tehty, mut harjoittelua harjoittelua ja pikkuhiljaa :)

    Niin haha, pakko heittää tähän vielä Netflix -vinkki vinkkinen, et Gossip Girlin 1-6 tuottarit on kyllä hyvää viihdettä. Mulle iski tässä ennen vuodenvaihdetta joku myöhäisteini-ikä ja tuijotin vajaan parin kuukauden aikana ne alusta loppuun. Suosittelen! Sopivan koomista ja koukuttavaa, salainen guilty pleasure...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit kommentoimaan :) Toi on kyllä niin ihailtavaa tuo lasten huolettomuus, täytyy oppia ottamaan mallia heistä! Ja kalenteri on mulla kans aika välttämätön, vaikka nyt tajusin etten ole kalenteria avannut pahemmin vuodenvaihteen jälkeen.. Kaipa kun nää arkipäivät menee niin samalla kaavalla että helposti muistaa jos on jotain erikoisempaa sovittu.

      Tsemppiä sulle kans aikatauluttamisen suhteen, kyllä se siitä harjaantuu varmasti :) Ja hei kiitos! Voisin katsoa noita välillä vaikken ikinä mikään GG -fani ole ollutkaan ;-)

      Poista