Ehtaa mättöpizzaa

Hellurei, tiedättekö mitä? Useimmiten haluan syödä kevyesti ja pahimpia turvottajia karttaen (valkoinen sokeri ja vehnä), mutta välillä taas haluan unohtaa kaikki ne faktat jotka tiedän pätevän hyvinvointiini ja syödä ihan mitä huvittaa. Välillä on vaan ihana syödä just sitä mättöruokaa mitä tekee mieli, vaikka tietääkin olon olevan sen jälkeen hieman turvonnut ja tönkkö. Miksi? En tiedä, olisiko siinä jotain psyykkistä mukana? Että mielikin haluaa  päästää kaikesta irti edes hetkeksi. Ja sitä paitsi mättöaterioiden jälkeen muistan aina, kuinka rakastankaan normaalia ruokaa ja haluan panostaa siihen taas kahta kauheammin, hah. Tiedättekö mitä tarkoitan? Eräänä perjantaina päätin, että tänään tehdään pitsaa. Tässä maailmankaikkeudessa on päässyt käymään niin, että meikäläinen ei ollut koskaan aiemmin tehnyt pitsaa alusta loppuun omin kätösin. Jotain säälittäviä lipareita olen kokeillut pari kertaa, mutta ei niitä voi pitsoiksi edes kutsua. Näin ollen päätin, että nyt on se hetki. Harppaus yleissivistykseen nimittäin, pitäähän sitä nyt herranlettas pitsaa osata tehdä! En ole kyllä koskaan ollut mikään pitsan suuri fani. Nuorempana en koskaan mennyt kavereiden kanssa pitsalle, vaan roskaruokahimoissani suuntasin aina mieluummin mäkkäriin tai heseen. Jotenkin mä en ollut koskaan päässyt sisälle siihen pitsan hehkuttamiseen, jota olen suunnasta jos toisesta saanut kuulla pienen ikäni ajan. Musta hampparit oli ihan best thing ever! (Hahah, voi kuinka on maailmankatsomukseni onneksi muuttunut).

Olen kuitenkin huomannut, että tässä viimeisen puolen vuoden sisällä olen välillä alkanut himoita pitsaa. Välillä on ihanaa herkkupäivänä hakea pitsat/kotzonet ja töllöttää leffaa kotisohvalla kokispullon kera. Se on mun mielestä yks maailman parhaimmista jutuista. Muuttopäivän jälkeen fiilis oli aika ihana, kun oltiin yli seitsemän tuntia roudattu kamoja ilman kunnollista ruokaa ja vihdoin saatiin eteemme isot pitsat ja pullot Coronaa. Ai että. Jos joku vielä jostain syystä luuli, että mä elän pelkästään vedellä ja lehtikaalilla niin olkaa hyvät, tässä suhteeni pitsaan, se on lämmennyt lähiaikoina. Ja meillä on tosi hyvä suhde nykyään!
Palataanpa taas siihen perjantaiseen iltaan, kun päätin tehdä pitsaa omin kätösin. Olen täysin rakastunut Kotipizzan Zorbas -kotzoneen ja halusin jäljitellä sitä ensimmäisessä huippuluomuksessani. Fetajuustoa, paprikaa, sipulia ja juustoa, mmmm. Come to mama. Päälle vielä vähän rukolaa ja basilikaa, ei voi mennä pieleen.

Pohja tehtiin ihan perus ohjeen mukaan - hiivaa, vehnäjauhoja, vettä sekä suolaa. Täytteet olivat enemmän kuin mieleeni ja pitsa hävisi helposti parempiin suihin.  Mä olin itseasiassa aika tyytyväinen luomukseeni! Miksi en ollut aiemmin tajunnut tehdä pitsaa? Mietin jopa, että kehtaanko kertoa sitä teille, pelkäsin että oon liian outo?! Ajattelin kuitenkin, että te ymmärrätte mua niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, ettekä varmaan tuomitse mua tämmöisen takia. Kyl te tiiätte, friendshipgoals.
Olisko jollain tänään pitsaperjantai? Otatte kainaloon yhden tai useamman hyvän tyypin, katotte leffaa ja juotte limua, vettä tai mitä ikinä mieli tekeekään. Laitatte kynttilät palamaan ja fiilistelette pimeää maaliskuista iltaa. Miltä kuulostaa? Musta se kuulostais super hyvältä!

Superia viikonloppua kaikille! Ps. TÄÄLLÄ voi vielä lähetellä polttavimpia kysymyksiä, mielelläni vastailen niihin tämän viikonlopun aikana :-)