keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Välillä elämä potkii ja välillä se antaa pusuja poskille

Mulla on muutama aika rankka päivä takana päin. Mikään ei ole juurikaan huvittanut millään tasolla - jopa kivat puuhastelut tuntuvat pakkopullalta ja aamuisin on tehnyt mieli jäädä peiton alle nukkumaan. Jotenkin olo on ollut vaan sellainen tyhjä ja mitäänsanomaton.
kuvat: Laura Laukka

Tänään onneksi oli jo ihan erilainen päivä. Ensinnä mulla meinasi tulla ilon tippa linssiin, kun luin teidän kommentteja edelliseen postaukseen. Ja toiseksi olin pirteä hyvien yöunien jälkeen ja täynnä uudenlaista energiaa. Kuuntelin hyvää musaa ja muistin taas miten kivaa mun arki oikeasti on. Kuinka kivaa on aamuisin kuunnella parasta musaa ja fiilistellä bussimatkalla. On se jännä, miten fiilikset voi vaihdella laidasta laitaan muutaman päivän sisällä. 

Kävin pyörähtämässä pressipäivillä ja töiden jälkeen lähdettiin vielä Lauran kanssa kuvailemaankin. Ai että, juuri tällaisesta puuhastelusta mä saan virtaa, se on selvä se. Itsensä toteuttaminen ja ilmaisu, se on se mun juttu. Moneen päivään ei ole juuri tehnyt mieli koskea kameraan, mutta tänään olin ihan liekeissä kun sain ottaa Laurasta kuvia - ja upeita kuvia tulikin! Ja aurinkokin näyttäytyi, oi että. Kyllä tää tästä, onneksi huonot fiilikset on ohimeneviä. 

Mitä pidätte kuvista? Mä oon tosi tyytyväinen näihin - kyllä pieni kylmässä värjöttely oli näiden arvoista.

2 kommenttia:

  1. Kaikilla oli välillä huonoja ja rankkoja päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään. Mutta entäs he, joilla se on joka päiväistä, viikottaista ja kuukausittaista. Masennus onnkamala sairaus, ja sen takia pitäisikin terveiden yrittää olla kiitollinen niistä hyvistä päivistä joita on huomattavasti enemmän kuin huonoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, täytyy olla jokaisesta päivästä kiitollinen :) <3

      Poista