Oman elämäni bad ass

Moi!

Kirjoitin erään Instagram -kuvani tekstiksi seuraavanlaisesti: "Bad ass is my second name. (If you know me well enough you are def laughing at this point)". Sain kuvan alle monia nauravia kommentteja parhaimmilta ystäviltäni, jotka todellakin tietävät kuvatekstin menevän vähän metsään. 

Ja niinhän se meni, olen pohjimmiltani todella kiltti tyyppi. Paha tyttö ei ole todellakaan se ensimmäinen kuvaileva termi jolla itseäni esittelisin! Haluan kaikille ensisijaisesti hyvää, pyrin levittämään positiivista energiaa ympärilleni ja haluan läheisilleni onnea.

Välillä kuitenkin haluan päiviini kunnolla asennetta. Heitän nahkarotsin niskaan sekä isot kuulokkeet päähän, kuuntelen räppiä jossa ei kirosanoja säästellä ja vedän treenin jossa tulee mustelmia (I hate it when people talk to me at the gym when I have my gangsta rap blasting. Motherfucker I'm selling dope in my head I don't got time to be friendly). Kävelen kotiin kuunnellen Kanye Westin albumia ja makoilen sohvalla pari tuntia ennen suihkuun menoa. Laitan musiikin täysille ja hypin peilin edessä kaukosäädin kädessä laulaen Haloo Helsingin Beibiä.

Ah, nää päivät on parhautta. 

Olen aina ihaillut naisia, jotka osaavat seistä täysin mielipiteidensä takana, kertoa asiat suoraan mutta asiallisesti, vaikuttaa epäkohtiin omilla rakentavilla lauseillaan, saada osakseen hiljaista arvostusta. Sellaista kunnioitusta, joka ajan myötä vain muodostuu heidän ympärilleen tilanteessa kuin tilanteessa ja muut miettivät, että damn, mikä nainen. Sellainen on musta tosi ihailtavaa. 

En välttämättä ole bad ass teidän silmissä, mutta oon mun oman elämän bad ass. Päivä päivältä haluan enemmän erottua seinästä omilla mielipiteilläni, tekemisilläni, ulkoisella habituksellani. Enkä nyt tarkoita, että haluaisin erityisemmin poiketa muista ja olla vaan jotenkin tosi erilainen ja kärkkäät mielipiteet omaava, vaan täysin oma itseni. Välillä se kiroileva ja kovaa naurava takkutukka tai hameessa sipsuttava hyväkäytöksinen nainen. 

kuvat: Johanna Turpeinen

Ollaan oman elämämme pahiksia - mitä se nyt kullekin tarkoittaa. Jollekin se voi tarkoittaa kerrankin sen torkkukellon painamista arkiaamuna ja toiselle täysin muuta. Puhjetaan kukkaan joka päivä tai ollaan puhkeamatta, tehdään se kuitenkin omalla tyylillämme!

Me kaikki ollaan niin täydellisiä just tällaisena kuin ollaan.