sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Oikeastaan aika tervetullut

Ja niin saapuivat kylmän kohmeiset aamut, jolloin ulos astuessaan tajuaa pukeneensa liian vähän vaatetta päälle.

Tulivat myös ne rauhalliset illat hämärissä kahvioissa, kera ystävän ja käsien välissä höyryävän teekupin.

Aikaiset aamut, jolloin lähdetään Seurasaareen kaulahuivi kaulassa ja säärystimet jaloissa, reppu täynnä aamupalaa ja tummaa kahvia käynnistämään syyskuinen päivä. 
Tuli isän kotipihan omenapuiden kaksi miljoonaa omenaa, joista en taaskaan saanut leivottua mitään järkevää. Onneksi muutama meni puuron sekaan ja muuten vaan parempiin suihin, aivan kuin aiempinakin vuosina.

Se syysmyrsky, joka ilmoittaa olemassaolostaan samalla, kun ystävän kanssa viettää rauhallista lauantai-iltaa kynttilänvalossa. 

Tuli myös sen aika, että sinne syysmyrskyyn piti lähteä käppäilemään, jos halusi päästä yöksi kotiin. Pipo korviin ja huivi tiukasti kaulan ympäri.
Tuli se fiilis, että nyt on liian kylmä, on pakko päästä kuumaan saliin joogaamaan. 

Tuli se päivä, se sunnuntai, jolloin tämä tapahtui. Joogasalin lämpö tuntui ihanalta kylmissä varpaissa ja kankeassa vartalossa. Se lämpö helli kovalla treenillä jumiuttamiani lihaksia ja muistutti minua jälleen kerran joogan tärkeydestä. Se hetki, kun joogan jälkeen avaa oven tuttuun ja turvalliseen, viileään kuntosalimaailmaan, on yksi ärsyttävimmistä hetkistä ikinä. Viedä nyt tuolla tavalla pois se kaikki lämpö ja harmonia! Kipin kapin suihkuun ja saunaan - lopullinen rentoutuminen ja lämpö on varmasti taattu. 

Kun joogan jälkeen kävelee puoliksi tajuissaan keskellä Helsinkiä ja toivoisi vaan pääsevänsä äkkiä kotiin jatkamaan omaa zen modea - ruuhkainen keskusta ei sitä asiaa edistä.  
Kun aamulla on kurkku karhea ja päivittäin tekee mieli inkiväärikarkkeja sekä appelsiineja.

Siinä samalla kaivetaan myös kesän aikana unohtuneet teekätköt esiin kaappien pohjalta ja nautitaan lämmintä juomaa harva se ilta hyvän tv-ohjelman kera. 

Ja niin tulivat myös iltaiset jalkahieronnat sekä melankoliset musiikit bussimatkalla. 

Niin tuli syksy.

Niin se vaan tuli, ja oon siitä oikeastaan aika iloinen.

SOME:
IG: @katarinaruusu
SC: @katasti
FB: Click!

Ps. Blogini on ehdolla Indiedaysin Blog Awardseissa ja äänestys on tällä hetkellä käynnissä. Mikäli haluat antaa äänesi blogilleni (voit antaa ääniä myös muille), voit tehdä sen täällä

7 kommenttia:

  1. Mäki kuuntelen heti kun syksy alkaa niin bussissa kaikkia hirmu melankolisia biisejä, jotka saa mutta itkemään! Kanssamatkustajat pitää varmaan ihan pimeenä, kun kyyneleet vaan valuu :') Vaikken ees olisi mitenkään surullinen, melankolinen vaan!

    Tää oli ihana postaus, samaistuin! Osaat kirjottaa niin kauniisti ja tunteikkaasti <3

    VastaaPoista
  2. <3 näistä tulikivoja. & teksti!

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus <3 Samaistun niin moneen <3 :´)

    VastaaPoista