maanantai 19. joulukuuta 2016

Miksi pitää opetella olemaan zen?

Täällä reissun päällä on tullut opeteltua sellaista hidasta elämää. Tiedättekö, kun aamulla voi lähteä aamupalalle mihin aikaan tahansa, koska sen jälkeen ei ole mitään velvollisuuksia. Voi tehdä tai olla tekemättä asioita täysin oman intuition mukaisesti - voi vaikka kävellä pidempiäkin välimatkoja vain koska huvittaa, eikä haittaa vaikka siinä menisikin tunti tai pari. Yleisesti ottaen vuorokausirytmillä ei ole käytännössä mitään väliä ja kelloakin katsotaan vaan satunnaisesti ja yleensä vahingossa. 
Äsken ravintolassa ruokaa odottaessani aloin pohtimaan seuraavaa asiaa: miksi en osaa elää hidasta elämää? Ruuan toimittamisessa kesti poikkeuksellisen kauan ja lähes vaistomaisesti aloin miettiä, että

a) miksi en ottanut puhelinta mukaan
b) mitä kaikkea olisin ehtinyt tehdä tällä ajalla (editoida postauksen kuvat ja kirjoittaa tekstin puhtaaksi) 
tai 
c) miksi ylipäätään ruuan valmistuksessa kestää niin kauan. 

Pohdittuani näitä kysymyksiä about kolmasosaminuutin verran, pysäytin itseni ja mietin miksi. Mihin sulla on neiti hyvä kiire? Sun ympärillä laulaa sirkat, bungalowi on kymmenen metrin päässä ja saat viettää siellä koko loppu illan, alakerrassa tuoksuu hyvä ruoka ja voit istuskella mukavassa tuolissa paljain varpain risti-istunnassa. Voit tutkiskella katossa kulkevia liskoja (ei ehkä niin mieluisia vieraita, mutta kiinnostaviahan ne olivat), seurata pariskuntien keskusteluja eri kielillä, ja voit myös ihan vaan pelkästään olla. Olla, olla, olla, olla. Tekemättä yh-tään mitään. Noin. Aina ei tarvitse mennä ja tehdä. 
Haluan täällä reissussa todellakin sisäistää tämän ajatuksen. Mun arki Suomessa on aina ihan yhtäkkiä kamalan suorituskeskeistä ja mä en yhtään tykkää siitä. Luon itselleni ihan liikaa paineita kaikkien asioiden suorittamisen suhteen ja stressaan niiden suorittamisesta ja siitä, että stressaan niiden suorittamisesta. Siis tämähän jo kuulostaa ihan sekopäiseltä, mä tiedän! Eniten mua ahdistaa se ajatus, että aina pitäisi olla jollain tapaa hyödyksi. Mutta kenelle mä haluan olla hyödyksi? Mä nimittäin lopetan olemasta itselleni hyödyksi siinä pisteessä, kun en osaa enää antaa aikaa ajatuksilleni ja pelkälle olemiselle. 
Haluan elää hetkessä. Haluan pistää puhelimen pois ja jutella ihmisten kanssa. Haluan ajautua mielenkiintoisiin keskusteluihin, kuten tänään yksin ravintolassa istuessani. Tutustuin kanadalaiseen poikaan, jonka kanssa vaihdoimme lähipäivien kuulumiset ja lopuksi kiitimme toisiamme seurasta ja jatkoimme puuhasteluitamme. Kun olin ollut pari päivää omissa oloissani ystäväni ollessa sairaana, olin alkanut kaivata kanssakäymisiä muiden kanssa. Tämä kohtaaminen piristi päivääni kummasti! 
Varsinkin näin joulun alla elämä on usein suorituskeskeistä, kun täytyy hankkia lahjoja ja siivota ja nähdä kaikkia ja suunnitella ja tehdä ja vaikka mitä. Kaikesta halutaan täydellistä ja ihanaa, ymmärtäähän sen. Mutta voiko täydellistä ja ihanaa saada myös rauhallisella tahdilla ja nautiskelulla? Tämä on ensimmäinen jouluni muualla. Vaikka ikävöinkin suomalaista joulua ja sen luomaa tunnelmaa sekä läheisteni seuraa, olen tavallaan ihan iloinen kun pääsin karkuun sitä kaikkea hössötystä. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, mutta inhoan siihen yhdistettävää kiirettä ja stressiä - tänä vuonna stressistä ei onneksi ole tietoakaan.

Täten haastan teidät, rakkaat blogini lukijat, antamaan itsellenne tänä jouluna aikaa. Aikaa olemiselle, mielen tutkiskelulle, nukkumiselle, rentoutumiselle, syömiselle ja läheisten seurasta nauttimiselle. Mitä joulu kullekin tarkoittaa, vaalikaa sitä. Jätetään vaihde ykköselle ja kietoudutaan peittoon herkkujen kera, myös mä saatan tehdä niin :)

Nämä kuvat on otettu meidän nykyisestä majoituspaikasta, Seaview Resortilta Koh Taolta. Tässä paikassa mieli lepää. Jos tulee tenkkapoo tekemisten suhteen, niin voi mennä riippukeinuun vain oivaltaakseen, että tässähän sitä tekemistä on jo ihan riittämiin.

Jouluhalauksia kaikille <3 

8 kommenttia:

  1. Oi että tuolla kyllä sielu lepää <3 Sääli että Laura on ollut nyt sairaana mutta toivottavasti sais pian ittensä kuntoon ja saisitte nauttia loppu lomasta yhessä sen kummempia ongelmia! :( Mulla on nyt kieltämättä pieni joulustressi päällä ku lahjaostosten kanssa pientä paniikkia mitä nyt sitten kellekkin ostaa, muutamia kavereitakin pitäis ehtiä nähdä ja joulusiivousta tehä ja niin pois päin ennen aattoa! Raskastan joulua ja kaikkea siihen liittyvää mutta inhoon jos meinaa tousta päälle tällänen joulu stressi hössötys. Onneksi sitten lomalla ehtii ja saa nauttia ja tehä sitä mitä meili lystää, vielä muutama päivä!!! Nauttikaa te siellä kaikesta, puss <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lepää! Onneksi nyt ollaan molemmat terveitä ja ollaan saatu nauttia auringosta :) Ihanaa joulun aikaa myös sinne suuntaan, toivottavasti on kiireet hellittäneet <3

      Poista
  2. Oot ihan oikeassa! Jotenkin on aina sellainen fiilis, että on hirveä kiire ja tarve suorittaa, vaikka todellisuudessa ei edes ole! Pitää muistaa tämä jatkossa useammin :)
    http://rosalias-inspirations.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, täytyy muistaa se jatkossakin :-)!

      Poista
  3. Mulla on myös vähän samanlaisia ongelmia itteni kanssa. Välillä pitäis ihan oikeesti vaan pysähtyä ja olla tekemättä yhtään mitään. Mä vaan oon luonteeltani niin aktiivinen ihminen että tulee niin epämiellyttävä olo jos vaan makaan sängyssä tekemätät mitään. Tässä pitää siis itsekkin parantaa ja olla välillä ihan vaan Zen <3

    Ihanaa reissua teille ja terkkuja lauralle <3
    Mun blogissa kanssa uutta tekstiä :)

    http://woundedlaughh.blogspot.fi/2016/12/ma-en-riita-itselleni.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, täällä myös perusluonteeltaan aktiivinen tyyppi! Se on yllättävän vaikeaa olla tekemättä mitään, vaikkakin sekin on tärkeä taito omistaa. Ihana sinä, kiitos <3 Terkkuja takas!

      Poista
  4. Kaikilla on nykyään niin kiire koko ajan. On tosiaankin hyvä välillä muistutella asiasta, että pitäis rauhoittua ja olla läsnä, vaikka se itsestäänselvyydeltä kuulostaa se ei kuitenkaan sitä ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, se ahdistaa mua välillä tosi tosi paljon. Ei oo itsestäänselvyys, mutta harjoitellaan :-)

      Poista