maanantai 10. huhtikuuta 2017

Se on enemmän kuin okei

Heippa!

Lähiaikoina mulla on ollut vähän erakoitunut olo. En ole nähnyt kavereita pitkiin aikoihin, vaikkakin osittain se johtuu ihan vaan aikataulujen ristiin menemisestä. Suurimmaksi osaksi se johtuu kyllä siitä, että lähiaikoina mun ei ole tehnyt mieli nähdä ketään. Ei ole tehnyt mieli sopia ylimääräisiä menoja, liihottaa kaupungilla pimeän tuloon asti, olla koko ajan stressaantunut aikatauluista ja tajuta jossain vaiheessa, että olen ahdistunut liian vähäisestä omasta ajasta. Ja ihan tiedoksi: mä tarvitsen paljon omaa aikaa.
Tämä ei ole missään nimessä mikään negatiivinen asia. Olen nauttinut siitä, ettei tarvitse koko ajan tuijottaa kalenteria ja miettiä, missä pitäisi olla ja mihin aikaan. Mulla saattaa mennä töissä välillä paljon myöhempään kuin pitäisi ja sovitut menot illalle vaan ahdistaa takaraivossa, kun ei ole saanut pakollisia töitäkään hoidettua. On ihanaa hoitaa päivän velvollisuudet ja tehdä sen jälkeen ihan mitä vaan huvittaa. Mennä salille ja tehdä siellä pitkä treeni kelloa vilkaisematta, sopia ekstempore reissu mökille, valmistaa ruokaa pitkän kaavan mukaan, lukea kirjaa ja hengailla sängyssä tuntikaupalla ennen nukkumaanmenoa.. Innostuin tuossa viikonloppuna maalailemaankin ja se muistutti mua tän kaiken itsensä kanssa hengailun tärkeydestä. 

Kun mulla on paljon aikaa, jolloin mun ei tarvitse tehdä mitään, mä teen oikeastaan hirveästi niitä asioita, joista mä saan energiaa ja kiksejä kerta toisensa jälkeen. Voin tehdä niitä asioita, joiden parissa uppoudun täysin omaan maailmaan - kuuntelen klassista musiikkia ja syön purkillisen jäätelöä, hemmottelen itseäni vartalokuorinnalla sekä hyvän tuoksuisilla kasvorasvoilla ja vietän poikaystävän kanssa leffailtaa nepalilaista ruokaa syöden. Laitan saunan päälle jos mieli tekee, lähden lenkille hetken mielijohteesta, kirjoitan postauksia tai editoin videota... Nämä kaikki asiat ovat sellaisia, joita en ehdi kiireen keskellä tekemään ja silti näitä asioita kaipaan jatkuvasti elämääni. Haluan olla spontaani ja tehdä niitä asioita, joita mun milläkin hetkellä tekee mieli tehdä. Jos mulla on fiilistä lähteä metsään vaeltelemaan, mä en todellakaan halua olla missään tapahtumassa juomassa cocktaileja tai toistepäin. You got the point? 
On vaikea löytää tasapainoa näiden kaikkien asioiden välillä. Ollapa sosiaalinen, muttei kuitenkaan stressaantunut. Ollapa jatkuvasti zen modessa hääräävä pieni ihminen, mutta kuitenkin aikaansaava ja aktiivinen. Myönnettäköön, että mä olen oikeastaan aina ollut kaikki tai ei mitään -ihminen. Joko relataan tai sitten hötkötetään ympäriinsä päivästä toiseen. Kultainen keskitie on sellainen tie Roomaan, jota mä en ole vielä koskaan onnistunut löytämään - ainakaan ajankäytöllisestä näkökulmasta. 

Tällä hetkellä mä olen kuitenkin onnellinen omaan tilanteeseeni. Näen ystäviä välillä, mutta en koko ajan. Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että olen löytänyt ympärilleni sellaisia tyyppejä, jotka eivät katoa mihinkään, vaikkei nähtäisikään hirveän usein. Pidetään yhteyttä muilla tavoilla: jutellaan whatsapp -keskusteluissa, soitellaan työpäivän jälkeen, lähetellään urpoja snäppejä tai ollaan ihan vaan toistemme ajatuksissa (ystävät, kiitos, että olette). Mä uskon, että meillä kaikilla on välillä tällaisia kausia, kun ei jaksa olla mikään älyttömän sosiaalinen ihmisolento, ja tiedättekö mitä?

Se on ihan okei. Itseasiassa se on ihan älyttömän okei. 

1 kommentti:

  1. Hassua, miten voikin samaistua nyt niin moneen asiaan. Mulla on ihan samanlainen tunne ollut viime aikoina, haluan vain olla illat itsekseni enkä buukata kalenteria täyteen. Tarvitsen aikaa, hiljaisuutta, ihan vaan sellasta yksinoloa oman itsensä kanssa. Toinen hassu juttu - viikko sitten sain impulssin maalata, sellaisen 15 vuoden tauon jälkeen, ja päädyin myös maalaamaan juurikin universumi-aiheisen teoksen. Omituista :D. Hyviä viboja sulle ja rentouttavia päiviä!

    VastaaPoista