keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Elämää vailla rutiineja

Elokuussa lopetin yli puolen vuoden mittaisen työharjoitteluni. Sinä aikana olin tottunut työpäiviin, jotka kestivät kahdeksasta neljään viisi kertaa viikossa. Totuin siihen, että vapaata aikaa arvostaa kymmenen kertaa enemmän, kun sitä ei ole mielin määrin saatavilla. Opin rutiinien merkityksen arjessa ja sen, että tuohon aikaan yksi vapaapäivä keskellä viikkoa olisi tuntunut kaikkien toiveiden täyttymykseltä.

Lopetin työharjoittelun elokuun puolessa välissä. Olin todella innoissani siitä, että saan taas päättää omista aikatauluistani ja esimerkiksi käydä treenaamassa mihin aikaan päivästä tahansa sekä nähdä ystäviä milloin haluan. Voin yrittäjänä sopia niin paljon tai vähän töitä kuin vaan huvittaa ja tarvittaessa olla tekemättä yhtään mitään. 

Kuulostaa paremmalta kuin todellisuudessa on.
Tällä hetkellä kaipaan elämääni rutiineja. Aluksi puuhasteltavaa riitti kovasti ja vapaita päiviä oli aika harvoin. Pidin hyvän tatsin siinä, että sovin päivilleni sopivan paljon menoa ja meininkiä, jolloin mieli pysyi aktiivisena. Varasin treenejä etukäteen ja niissä käyminen soljui helposti muun ohjelman ohessa. Tiesin sen, että jos alan löysäillä, mun mieli ei kestä sitä ja ahdistun. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että pienen syysväsymyksen ohella mun ei tekis mieli tehdä muuta kuin maata sohvalla herkkujen ja glögilasin kera Netflixiä tuijottaen. Tiettyjä velvollisuuksia on, mutta niitä on kuitenkin niin vähän että suurin osa päivistä menee vain miettiessä moneltako menen treenaamaan. Ja usein se menee siihen, että päätän mennä illalla treeneihin ja olen päivän lusmuilun jälkeen niin turtunut, ettei treenaaminen enää illan suussa huvita. Oikein ärsyttää oma saamattomuus. Voisin treenata aamuisin klo 7.30, jolloin päivän treenit tulisi varmasti tehtyä ilman sen kummempia pohdiskeluja, mutta en kuitenkaan haluaisi herätä kuudelta jos koko loppu päivä on lähes täysin vapaa. Treenit oli niin paljon helpompaa yhdistää joko ennen töitä tai suoraan töistä tehtäviksi, jolloin se vähän niin kuin kuului siihen pakettiin. 
Tällä hetkellä kaipaan arkeeni lisää työtä ja rutiineja. Haluan, että minulla on vapaata aikaa ja mahdollisuus hoitaa omia yrityshommia, mutta että olisi jokin kiinteä paikka minne mennä ja tiettyyn aikaan. Jokin pakollinen velvoite, jonka ympärille voin rakentaa muuta päivän ohjelmaa. Ei monia liikkuvia osia, joita voin oman mieleni mukaan muuttaa ja liikutella vain huomatakseen, ettei lopulta saakaan mitään aikaiseksi.

Tiedän, että monet haaveilevat tilanteesta, joka minulla tällä hetkellä on. Saa päättää omat aikataulut ja mennä oman mielen mukaan. Kuulostaa ajatuksena tosi hyvältä, mutta tässä muutaman kuukauden aikana olen huomannut, ettei se sovi mulle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että täytyy levätä kun siltä tuntuu ja nyt etenkin muuton jäljiltä olen ollut todella uupunut. Vaikeaa on päästä takaisin siihen totuttuun rytmiin, mikä turhauttaa mua kovasti! 
En tietenkään kannusta ketään, en edes itseäni, tekemään mitään mitä ei oikeasti tee mieli. On kuitenkin eri asia olla oikeasti väsynyt, jolloin esimerkiksi treenaaminen ja jatkuva menossa oleminen  voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi vs. laiskan puoleinen väsymys, joka talttuu heti kun pääsee liikkeelle. Oma tavoitteeni on nyt saada rutiinit kuntoon ja pitää energinen fiilis yllä. Olen todennut sen niin moneen otteeseen, että kun urheilu pysyy mukana rutiineissa, kaikki tuntuu sujuvan paremmin. Silloin nukun sekä syön paremmin ja ne taas yhdessä rakentavat energisempää arkea. 

Johtopäätös: Laitan tänään hakemuksen vetämään assarihommia varten. Menen tunnin päästä treenaamaan. Käyn kaupassa hakemassa leivontatarvikkeita ja illan pyhitän ruualle ja leffoille. Kuulostaa hyvältä, eli eikun hommiin vaan. 

Onko teillä ajatuksia tästä aiheesta? Kuulisin mielelläni kokemuksia samantyylisestä tilanteesta tai vastaavasti päinvastaisista kokemuksista.

12 kommenttia:

  1. Osaan niin samaistua tuohon. Luen nyt toista kertaa pääsykokeisiin ja molempina vuosina olen aloittanut lukemisen lokakuussa. Töissä olen käynyt kesäisin ja kun työt ovat loppuneet olen hetken ottanut iisisti ja sitten alkanut taas hommiin. Harmi vaan että se iisistiottaminen tuppaa jäämään helposti päälle ja loppujen lopuksi mikään ei huvita, mitään ei jaksa tehdä ja vähistäkin velvollisuuksista alkaa luistaa.

    Kun on koko ajan vapaata niin kaikki päivät ovat samanlaisia ja siihen jotenkin turtuu ja se taas tuottaa ainakin itselleni ongelmia lukemisen suhteen. On niin helppo venyttää heräämistä kun on "koko päivä aikaa lukea" ja katsoa pari youtube-videota ja selata nettiä ja hups, yhtäkkiä kello onkin jo yksi ja sitten ottaa päähän että miksi en osaa luoda sitä rutiinia. Ja sitten salillakäyntikin jää kun sitä venyttää ja plaah.

    Pitäisi vain opetella luomaan selkeä rutiini heräämiseen, lukemiseen ja treenaamiseen. Kun niihin oppisi niin kaikki alkaisi sujua paljon paremmin ja toisaalta lukuaika tuntuisi lukemiselta ja vapaa-aika vapaalta.

    Odotan tällä hetkellä eniten sitä että pääsen kouluun ja saan aloittaa taas normaalielämän, kunnon rutiinit ja pääsee tästä ihmeellisestä välitilasta pois.

    Tulipas romaani, arvaat varmaan että teksti osui juuri kohdalleen. :D Mukavaa syksyä ja joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi että, ymmärrän täysin tuon sun tilanteen, vaikken ihan samanlaisessa olekaan ollut. Näissä meidän tilanteissa vaan pitäisi luoda ne raamit, joiden sisälle alkaa rakentamaan päivän ohjelmaa ja vaikka käytännössä pystyisi niistä luistamaan, ei antaisi itsensä luistaa. Se vaan on tosi hankalaa :( Koitetaan molemmat pitää tsemppi päällä! Kyllä se sun lukeminen sitten palkitsee, kun pääset ahkeroinnin jälkeen haluamaasi kouluun :) <3

      Ihanaa kun kommentoit, tsemppiä sinne ja ihanaa syksyä myös sulle!

      Poista
  2. Täällä ihan sama homma. Teen töitä kotoa käsin ja aika satunnaisesti eli voi olla viikkojakin, ettei ole mitään tehtävää. Treenaamaan lähteminen on ihan järkyttävän vaikeaa, kun vaikka kuinka tekisi mieli, on niin rasittava odottaa koko päivä iltaan asti ja sitten onkin jo ehtinyt iskeä laiskuus, väsymys ja ei tee enää yhtään mieli lähteä. :D Salilla voi onneksi käydä päivisinkin, mutta tunteja ei oikein siihen aikaan mene ja niistä tykkään enemmän. Toisaalta olen tietysti kiitollinen että voin tehdä hommia kotona ja elämä on näin vapaata, siihen olen tähdännytkin. Ainoa vain että se tuo mukanaan tämän treeniongelman. :D

    Paljon tsemppiä sinne ja toivottavasti keksit pian jonkin sua miellyttävän ratkaisun tuohon asiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, fiilaan sua täysillä! Mä otan nyt tavoitteeksi treenata enemmän aamulla, jolloin sitä lähtemistä ei edes ehdi pohtia ja jahkailla sen enempää.. Kun meilläkin ne tunnit menee tiettyihin aikoihin niin pakko mennä niiden mukaan :D Oon mäkin kiitollinen, todellakin, kaipaan vaan sitä jotain pientä rutiinia hommailun ympärille :)

      Kiitos samoin, eiköhän tämä tästä :)!

      Poista
  3. Aah, mulle niin kelpaisi tuollainen vähän vapaampi työ. Luokanopen työssä on toki kivaa se, että opetustunteja on maksimissaan kuusi päivässä, mutta kuitenkin olen koululla aina noin kahdeksasta noin neljään. Usein haaveilee, että voisi pitää arkivapaan ja hoitaa hommat vaikka illalla, mutta ei.. Mutta toisaalta, jos olisi vapaampaa, alkaisi varmaan myös kaivata niitä rutiineja :)

    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Mä ajattelin aiemmin ihan samalla tavalla ja olen huomannut, että kaipaan jotain siltä väliltä. Olisi rutiineja, muttei niin paljoa ettei aikaa jää millekään muulle spontaanille. Kiitos samoin, mukava kun kommentoit :)

      Poista
  4. Pystyn hyvin samaistumaan sun fiiliksiin. Mulla on nyt menossa viimeinen puoli vuotta (tai tässä vaiheessa voi kai jo sanoa että viimeiset pari kuukautta) koulua jäljellä ja tämä viimeinen puolikas on rakennettu kokonaan niin, että viimeiset suoritettavat kurssit suoritetaan etänä/verkko-opintoina. Alkusyksystä puuhastelin vielä lähes päivittäin opinnäytetyön parissa, mutta nyt se on palautettu ja enää viimeiset loppusilaukset puuttuvat. Käyn osa-aikaisesti töissä 1-2 kertaa viikossa, joten työnkään puolesta ei sen suuremmin ole rutiineja. Kaipaan niin paljon sitä, että aamulla pitää mennä aikaan X johonkin ja samalla näkee ihmisiä, ilman että täytyy erikseen järjestää tapaamisia. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että ainakin arkipäivänä herään suhteellisen ajoissa, niin ei aivan mene kaikki rytmit sekaisin. No mutta, pian aloitan työnhaun aktiivisesti ja toivon kovasti, että melko pian valmistumisen jälkeen olisi töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ymmärrän, mulla oli tuo tilanne vuosi sitten! Kävin ärrällä pari kertaa viikossa ja kouluakaan ei usein ollut, joten rutiinit oli aika vähässä :D Ja tuo ihmisten kohtaaminen, niin totta! Työharkassa oli ihanaa, kun sai olla sosiaalinen vaikkei erikseen nähnyt vaivaa sen eteen.

      Tsemppiä sinne ja pidän peukkuja sun työrintaman suhteen :)

      Poista
  5. hei minkä ikänen sä oot

    VastaaPoista
  6. Mulla on vähän sama tilanne, toisaalta oon täysin työtön. Tällä hetkellä kyllä etin töitä, mutta myös pelottaa että joudun sellaseen työhön, josta en oikeasti nauti ja joka uuvuttaa mut, kuten mun edellinen työ. Nyt mua jopa kummastuttaa, kun muutin just Helsinkiin eikä aika oo edes käynyt vielä tylsäksi... :D Ei saa itteään vaan kunnolla niskasta kiinni, että esim heräis oikeesti aikasin ym. ja kuntoilis kunnolla aamusta. Valokuvausta mun oli tarkotus treenailla enemmän, mutta siihenkin oon jotenkin kaipaillut seuraa ja kuvattavia, niin just täl sekunnil tajusin etten siihenkään oo panostanut ihan samalla lailla, niinku oli tarkotus :D Kun löytyis työ, josta nauttis niin olis aivan huippua ja jos lisäks pääsis kuvailemaan ni mikä sen parempaa :) Mutta oon myös nauttinu siitä, että oon päässy tekemään ja menemään omien aikataulujen mukaan ja matkustelemaan tänä vuonna suht kivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sun aika ei kävis liiemmin tylsäksi täällä, vaan työrintamankin suhteen löytyisi jotain just sulle sopivaa :) Pidän sulle peukkuja pystyssä! <3

      Poista