Kulunut viikko on ollut aikamoinen. Se on sisältänyt onnistumisia, hauskoja hetkiä sekä hyviä päiviä, mutta vastapainoksi myös paljon stressiä, neuvottomia tilanteita sekä tyytymättömyyttä itseensä. Uusi työ projektikoordinaattorina on mahdollistanut itsensä jatkuvaa kehittämistä, mutta vastalahjana se antaa myös sellaisia tunteita, joihin ei ole pitkään aikaan tottunut.
Kun on yli puolen vuoden ajan toiminut ainoastaan yrittäjänä ja työskennellyt vain itselleen, on työ päivästä toiseen suhteellisen tasaista ja hommat pysyy tietyn haastavuuden rajoissa. Ei ole usein tullut sellaista fiilistä, että tilanteessa ei vaan osaa toimia millään tavalla ja ainoa tapa tilanteen etenemiselle on pyytää joltain ulkopuoliselta apua. Tässä duunissa on tullut edellä mainitun kaltaisia tilanteita yksi jos toinenkin ja vaikka se on todella raivostuttavaa ja turhauttavaa, on se mielestäni yksi edellytys jatkuvalle kehittymiselle. Mikäli me ei koskaan jouduta mukavuusalueemme ulkopuolelle, emme opi ajattelemaan boksin ulkopuolelta erinäisissä tilanteissa ja löytämään sen kautta ratkaisua ongelmaan.
Eli vaikka työ on ollut välillä raskasta ja stressaavaa, on se myös älyttömän palkitsevaa ja hienoa. Ensimmäistä kertaa olen saanut käsiini rutkasti vastuuta ja mahdollisuuksia osoittaa taidokkuuteni. Olen huomannut, kuinka paljon hyvä tiimihenki vaikuttaa asioiden hoitumiseen kiperissäkin tilanteissa. Olen välillä käynyt halaamassa työkaveria, kun hän on sinnikkäästi kestänyt allekirjoittaneen sekoilua tietyissä tilanteissa ja pysynyt tyynenä kiireisenäkin hetkenä. On ihan mahtava olla osa tällaista jengiä.
Tämän viikon kaltaisina ajanjaksoina huomaan, kuinka alan entistä enemmän kaipaamaan pääsyä luonnon helmaan. Hetkeksi pois kiireestä ja häsellyksestä. Viikko sitten kävin eräällä kauniilla alueella tallustelemassa, hengittelemässä raikasta kevät ilmaa, miettimässä asioita ja katsomassa tyyntä maisemaa Espoon ja Helsingin rajalla. Istuin penkillä ja katselin hiljaa tuulessa liikehtiviä heiniä ja tajusin, kuinka iso kontrasti tällä ja arkipäiväisellä elämälläni on ihan oikeasti.
Siinä missä olen tottunut jatkuvaan kiirehtimiseen, isoihin ihmismääriin ja tehokkaaseen toimimiseen, samaan aikaan luonnon helmassa kaikki tuntuu olevan pysähtynyttä, puhdasta ja parantavaa. Siellä ei ole tietoakaan kiireestä, negatiivisuudesta, velvoitteista tai muista mieltä kuormittavista tekijöistä. Ihan kuin kaksi eri maailmaa kohtaisivat siinä samassa hetkessä - minä ja sisimpäni edelleen vähän pyörremyrkyisenä istuskelemassa siinä maailman rauhallisimmassa ja rentouttavimmassa maailman kolkassa. Tieto siitä, että niinkin lähellä kotia on aina samanlainen paikka, johon voi mennä rauhoittumaan ja selvittämään päätä, pysäytti mut hetkiseksi:
Mun on pakko ottaa tämä tavaksi.
Mitäs muuta mulle kuuluu? Aika mukavasti tämä elämä rullailee eteenpäin. Olen saanut muutaman aika rankan puhelun tämän viikon aikana ja ne ovat saaneet minut miettimään sitä, kuinka hyvin asiat tällä hetkellä ovat. Vaikka välillä stressi tuntuu ottavan vallan, lopulta ne stressaavat asiat ovat isossa mittakaavassa älyttömän pieniä. Olen aiemminkin osannut nauttia elämän pienistä asioista, mutta etenkin pienen herättelyn jälkeen kaikki pikkuriikkisetkin asiat tuntuvat ihan mahtavilta. Tällä hetkellä olen taas vähän kipeänä, kurkku klesana ja ääntä tuskin tulee, mutta juuri nyt nautin sunnuntai-illasta sohvalla herkkujen ja maailman rakkaimman seurassa. Voisin olla harmissani siitä, että ruokailutottumukseni sekä urheilurytmi ovat saanet vaihteeksi kovan kolauksen kiireen (tekosyy) takia, mutta enpä jaksa olla. Kaikki on oikeasti tosi hyvin ja olen äärettömän kiitollinen kaikesta.
edit: minä
Asiasta kukkaruukkuun: Haluaisin kysyä teiltä, että mitä te täältä mun blogista kaikista mieluiten luette? Nyt, kun blogille jää huomattavasti vähemmän aikaa kuin ennen, haluan panostaa sisältöön entistä huolellisemmin. Mielelläni kirjoitan niistä aiheista, jotka kiinnostavat sekä teitä että minua. Kun blogissa on teille mieluista luettavaa, korreloi se vahvasti myös kommenttien määrään, joka taas lisää molemminpuoleista keskustelua eri aiheista. Tämä kaikki yhdessä vaikuttaa siihen, kuinka hyvä fiilis mulla on tästä koko touhusta - mitä enemmän keskustelua sekä vuorovaikutusta, sitä iloisemmaksi mä tulen.
Olisin siis enemmän kuin iloinen, mikäli jaksat hetken aikaa miettiä aiheita, jotka saavat sut kerta toisensa jälkeen tulemaan lukemaan mun juttuja. Miksi ne jutut ovat hyviä ja mitä esimerkiksi kaipaisit tänne enemmän? Jo valmiiksi super kiitollisena odotan vastaustasi!
Sellaisia sunnuntaisia ajatuksia tänään. Olisi muutenkin mukava kuulla, miten teillä menee, joten heittäkää kommenttia mihin aiheeseen liittyen tahansa! Ps.
Täällä mun uusin video, jossa on my dayn muodossa erittäin levoton meininki :D
xx, Katarina
