Luonnonkosmetiikka: Luomutukkaa ja hyviä tuoksuja

Leppoisaa sunnuntaiaamua kaikille! Tulin tällä kertaa taas kertomaan vähän kosmetiikkajuttuja ja esittelyssä on taas muutama testaamani tuote, joita haluan suositella lämpimästi teillekin. Sen pitemmittä puheita, let's go! 

Tuotteet testiin antoi Sugar Helsinki.

Ensimmäisenä eniten käyttämäni ja uusi rakkauteni: Urtekramin Brown Sugar -shampoo. Olen pitkään kamppaillut erittäin kuivan päänahan kanssa ja pikkuhiljaa aloin kyllästymään siihen, ettei yksikään kuivalle päänahalle tarkoitettu shampoo tuonut helpotusta tilanteeseeni. Mulla siis on jo pidemmän aikaa päänahka hilseillyt ajoittain todellakin paljon ja sanomattakin selvää, että se on todella inhottava vaiva. Eräänä päivänä vain päätin, että nyt loppuu kemikaalien tunkeminen päänahkaan. Ajattelin, että miksi vahvat kemikaalit auttaisivat tilannetta yhtään? Eikö olisi loogisempaa, että luonnonmukaisemmat menetelmät olisivat parempia päänahalleni? Ja näin ollen jätin taakseni vanhat shampoot ja siirryin tähän yksilöön.

Olen nyt kuukauden verran käyttänyt luomushampoota. Siirtymäajassa, jolloin hiuspohja tottuu elämään ilman kemikaaleja, kesti ehkä alle pari viikkoa. Tänä aikana päänahka rasvoittui nopeammin kuin normaalisti ja hiuksia tuli pestä lähes päivittäin. Mutta nyt kun tilanne on tasoittunut, pesen hiukset joka toinen/kolmas päivä ja jos en treenaisi säännöllisesti niin pesuväli olisi varmasti vielä pidempi. Koen että tämä shampoo on auttanut hiuspohjaani hilsettä vastaan ja hiukseni voivat paremmin. Ne näyttävät ja tuntuvat kuohkeammilta, eikä vain omasta mielestäni - duunikaveri sanoi samaa!

En ole vielä ostanut hoitoainetta, mutta se olisi tarpeen. Hiukseni ovat sellainen takkupesä suihkun jälkeen, että sen selvittelemiseen menee hetki jos toinenkin. Mutta ai että mä oon tyytyväinen että oon jättänyt taakseni vahvat kemikaalishampoot. Niin kuin edellisessäkin postauksessani jo mainitsin, mietin vain miksi en ole aina käyttänyt luonnollisempia vaihtoehtoja? 

Urtekramin kosmetiikka on todella kohtuuhintaista, tämäkin pullo maksaa alle viisi euroa. Eli ei, kaikki luonnonkosmetiikka ei ole todellakaan kallista! 

En ollut aiemmin kyseenalaistanut esimerkiksi normaalien deodoranttien käyttöä, mutta kun kuulin niiden imeytymisestä suoraan verenkiertoon, päätin toimia ja normaalit dödöt saivat lentää romukoppaan. Sain testiin paria erilaista dödöä, joista toinen on tämä Mádaran Herbal Deodorant. Tästä olen tykännyt tosi paljon, vaikkakin hektisimpinä päivinä on pari kertaa tuntunut siltä, että dödöä on joutunut lisäämään kesken päivän. Mutta sekin oikeastaan vain silloin, jos olen aamulla hieman huolimattomasti levittänyt tätä. Miellyttävä ja hempeä tuoksu plussaa! Tästä on olemassa myös Bio-active -versio, joka ei ole kuulemani mukaan läheskään yhtä hyvä kuin tämä testaamani. Onko teillä kokemuksia?

Hinta n. 13 euroa.

No tässäpä vasta erikoinen tuote, jota en olisi välttämättä itse valinnut mukaan kauppareissulla! Kyseessä on Dabban siankärsämö kukkaisvesi, joka lupaa tasoittaa ihon sävyä ja poistaa sen epäpuhtauksia, parantaa mikroverenkiertoa ja rauhoittaa ihoa. Kerroin Sugar Helsingillä vieraillessani Idalle, että mulle on tässä alkukesän aikana tullut paljon näppylöitä yläkroppaan, jotka saattavat välillä olla todella kipeitä ja inhottavia. Hän suositteli mulle tätä ja kertoi tämän auttaneen myös omaan ihoonsa todella positiivisella tavalla. Hieman kyllä jännitti tämä niin tuntematon tuote ja tietenkin vähän epäilytti toimiiko tämä ollenkaan, mutta lähdin ennakkoluulottomasti testailemaan.

Olen nyt muutaman viikon ajan säännöllisen epäsäännöllisesti suihkutellut tätä kasvoihin ja dekoltee- ja yläselän alueelle aamuin ja/tai illoin. Ja tiedättekö mitä? Tällä hetkellä mulla on yläkropassa vaan pari todella pikkuista näppyä, joita tuskin edes huomaa. Eli oli se sitten tämän suihkeen ansiota tai ei, oon todella iloinen! Tuoksu on, noh, siankärsämöinen, eli luonnollinen ja hieman erikoinen. Mutta ei huono ollenkaan!

Hinta noin 17 euroa. 

Viimeisin muttei vähäisin: FLOW-kosmetiikan himalajansuolakuorinta piparminttu. Ssiiiiiis... Mikä tuoksu! Tuoksuu aivan täysin marianne -karkeille ja tämä on juurikin sitä arjen luksusta jota päiviini kaipaan. Hyvän kuorintakykynsä ansiosta se on päässyt kylppärissä säännölliseen käyttöön ja joka kerta tätä levittäessäni tuntuu kuin kylppärin valtaisi iso Marianne -pilvi! Niin herkullinen tuoksu etten ole toiseen samanlaiseen törmännyt. 

Hinta noin 23 euroa. 

Siinä taas muutama tuote testattavaksi! Musta oli todella mukava lukea teidän kokemuksianne luonnonkosmetiikasta ja sain teiltä tosi hyviä vinkkejä jatkoa varten. Eli lisää vaan kokemuksia ja vinkkejä jos niitä liikenee, luen tosi mielelläni :)

Uusi juttusarja: Luonnonkosmetiikka

Sateista lauantaiaamua itse kullekin! Täällä Espoossa ainakin sataa vettä ja ilma on harmaa, eli mikäs olisikaan sen parempaa kuin tulla höpöttelemään kauneusjuttuja blogin puolelle? 

Lähiaikoina olen kyseenalaistanut paljon omia tottumuksiani. Yksi normaaleista rutiineistani on saanut ison muutoksen, kun olen pikkuhiljaa pyrkinyt eroon kemikaaleja pursuavista meikki- ja kauneudenhoitotuotteista ja halunnut niiden sijaan käyttää luonnollisempaa kosmetiikkaa. Sain Sugar Helsingiltä testiin mahtavia tuotteita juuri omia tarpeitani ajatellen ja nyt olen päässyt rauhassa testailemaan niitä. Luvassa on siis muutamia postauksia aiheesta, kun suosittelen teille omia lemppareitani. Muistutan vielä, että kirjoitan tuotteista täysin vapaaehtoisesti, joten nämä ovat aitoja mielipiteitäni ja sydämeni pohjasta haluan suositella näitä tuotteita teille. 

Ensimmäisenä on luvassa seuraavat tuotteet: Mádaran kuorintavoide, Burt's Bees -käsirasva sekä Oblebikha Siberican suihkuvoide.

Mádara on minulle täysin uusi tuttavuus luonnonkosmetiikan saralla. Tai no, jos ihan rehellisiä ollaan niin oikeastaan kaikki luonnonkosmetiikka on mulle vielä ihan uutta ja tuntematonta. Se on vähän sellainen harmaa alue, johon olen innokkaasti yrittänyt sukeltaa ja ottaa sen haltuuni parhaani mukaan. No anyway Mádara on kuulemani mukaan noussut Suomessa yhdeksi hypetetyimmäksi luonnonkosmetiikkamerkiksi - eikä turhaan. Pakkaukset ovat kauniita ja simppeleitä ja monet tuotteet sopivat päivittäiseen käyttöön ilman kummempia kikkailuja. Tähän kuorintavoiteeseen ihastuin ensikokeilulla: aivan mielettömän ihana tuoksu ja hellävarainen mutta tehokas kuorinta nostivat tämän yhdeksi kylppärini ykköstuotteeksi. 

Burt's Bees -käsivoide on valmistettu mehiläisvahasta ja banaanista. Tämä tuoksu!! Aivan ihana. Rasva on kermaista ja todella hyvin kosteuttavaa ja erityismaininta juurikin siitä tuoksusta, jota tykkään aina jäädä haistelemaan iltaisin käteni kosteutettua. 

Oikealla on Oblebikha Siberican suihkugeeli, joka sekin tuoksuu älyttömän hyvälle ja on kaiken lisäksi pakattu älyttömän nättiin pakkaukseen! Tätä on ihana pumpata kämmenille suihkun aikana ja geeli on hieman vaahtoutuvaa ja hyvin levittyvää. Tämänkaltaisia tuotteita kyllä kehtaa pitää esillä kylpyhuoneessa, vai mitä mieltä te olette?

Näillä tuotteilla onkin näköjään paljon yhteistä: hyvät tuoksut ja kauniit pakkaukset. Mulla on ollut jotenkin paljon parempi mieli kun olen nyt päässyt enemmän tähän luonnonkosmetiikan makuun. Enää en halua laittaa kasvoilleni aineita joista en tiedä mitään ja vain arvailla kuinka montaa kemikaalia ne sisältävät. Miksi en siis käyttäisi yhtä tehokkaita ja kaiken lisäksi hellävaraisempia tuotteita jos ne tehoavat yhtä hyvin kuin kemikaaleillakin höystetyt versiot? 

Mikä on teidän suhteenne kosmetiikkaan? Oletteko te jo testailleet luonnollisempia versioita vai eivätkö ne voisi kiinnostaa pätkän vertaa? Kuulisin mielelläni teidän kokemuksia kosmetiikka-asioista ja jos teillä on mielessä jotain hyviä tuotteita joita kannattaa testailla, niin mä otan mielelläni vinkkejä vastaan! 

Seuraavaksi puhutaan vähän hiustenpesusta luonnonmukaisin keinoin. Saa myös ehdottaa toiveita aihealueittain, otan kaikki toiveet huomioon ja korvan taakse :-)

Kiire elämäntyylinä

Tuijotan ihmismassaa Rautatientorilla. Istun penkillä ja tuijotan vain. Kaikilla on hirveä kiire, suurimmalla osalla askeleet käyvät jo juoksusta. Tukka hulmuten ja kahvikuppi kädessä, puhelin toisessa. Ollaan vähällä törmätä muihin ihmisiin. Istun kädet sylissä, kuulokkeet korvilla ja seuraan ihmisiä. Aika tuntuu pysähtyneeltä, vaikka en itse liiku mihinkään. Katselen vain loputonta ahdistusta.



Kaupan jonossa huokaillaan, kun jokin kestää. Ei pääsekään pois puolessa minuutissa ja olisi taas kiire jonnekin. Huokaillaan vähän lisää ja kun oma vuoro on tuloillaan, puoliksi tungetaan edeltävä asiakas pois tieltä. Tiuskitaan kassaneidille, että eikö voisi yhtään nopeampaa toimia. Ku päästään jonosta pois, sytytetään ulkona rööki ja mennään kaljalle. Niin mihin oli kiire?
 

Inhoan kiireistä elämäntyyliä. Inhoan sitä, kuinka kiire on iskostettu meihin kaikkiin jo pienestä pitäen. Kiire on ominaisuutemme. Mitä ikinä teemmekään, haluamme tehdä sen nopeasti, vaivatta ja huomaamatta. Tulemme kärttyisiksi, jos näin ei tapahdu ja joudumme hidastelemaan. Kiirehdimme aina vaikka meillä ei olisi todellisuudessa kiire yhtään mihinkään. Se vain on vakio joka määrittää jokaista päiväämme. Toivon vain, että aika joskus todella pysähtyisi ja ihmiset voisivat hetken aikaa vain hengittää kerran sisään ja ulos, olemme olemassa. Olemme juuri tässä tekemässä mitä hyvänsä, voisimme kerran nauttia hetkestä.



Asiakaspalvelutyö on saanut minut kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Kun näen päivittäin sitä kuinka mukakiireisiä ihmiset ovat, haluan käyttäytyä juuri päinvastoin. En halua viestiä ihmisille sitä, että elämä päivästä toiseen olisi vain yhtä suurta suorittamista vaan että nautin jokaisesta hetkestä. Nautin ystävieni seurasta ilman pakkoa katsoa kelloa jatkuvasti ja nautin jopa siitä, että joudun välillä odottamaan omaa vuoroani kassalla. Se pakottaa pysähtymään hetkeksi kaikista kiireisimpinäkin päivinä. Kiirettä saamme jokainen kokea jo tarpeeksi ihan pyytämättäkin, joten miksi kehittäisimme itsellemme yhä hankalamman ja hektisemmän arjen? Kiirehditään silloin kun on pakko ja relataan kun pystytään.



Olen jo pitkään pitänyt mielessäni sellaista sääntöä, että ainakaan sunnuntaisin en juokse yhtään mihinkään. Vaikka olisi kuinka kiire, en aio juosta bussiin tai mihinkään muuallekaan. Pitäisin edes sunnuntain sellaisena rauhallisena päivänä, jos muut päivät meinaa käydä liian hektisiksi. Mutta miksi vain sunnuntai? Voisin toteuttaa tätä useamminkin, eli aina vaan kun on mahdollisuus. Ei tarvitse kiirehtiä joka päivä bussipysäkille, vaan voin kävellä sinne rauhassa hyvää musiikkia kuunnellen. Ei tarvitse lähteä aina kuntosalilta pois tukka putkella treenin loputtua vaan voin jäädä rauhassa venyttelemään ja rullailemaan paikkoja auki. Ei tarvitse lähteä mistään liian aikaisin, ellei oikeasti ole jotain tärkeää menoa. Mun mielestä se olisi ihan hyvä sääntö.

Koitetaan kaikki nauttia tulevasta viikonlopusta ihan ilman mitään stressaavaa maratonjuoksua paikasta toiseen, okei? Ja nautitaan rauhassa niistä päivän pienistäkin iloista, ne niitä parhaita iloja vasta onkin.

Ai niin juu, oon ihan unohtanut mainita teille mun ehdokkuudesta Indiedays Blog Awardseihin! Ajattelin aluksi etten jaksa laittaa itseäni ehdolle kun mulla on niin pikkublogi verrattuna noihin isompiin, mutta eihän tässä toisaalta voi mitään hävitäkään. Eli jos koet että mun blogi on inspiroinut ja motivoinut sua, käy klikkaamassa mulle ääni TÄÄLLÄ. Jokainen ääni merkitsee ja olen otettu jokaisesta äänestä jonka päätätte antaa. <3

Investoi itseesi

Tuntuuko välillä vähän nihkeältä maksaa kuntosalista monta kymmentä euroa kuukaudessa? Entä harmittaako kauppareissun jälkeen katsoa kuittia ja sen loppusummaa? Pihisteletkö joogatunnille menemisessä, vaikka tiedät kuinka hyvää se kropallesi tekee?

Tuleeko sinulle huono omatunto kun panostat omaan hyvinvointiisi?



Olen itse syyllistynyt tähän samaan ongelmaan. Tekemisiä ajatellaan pelkkinä numeroina, jotka näkyvät miinuksena pankkitilillä ja tuovat toisinaan myös harmaita hiuksia ajatellen jatkuvaa rahanmenoa. Mietimme ehkä liian harvoin sitä, miksi me maksamme siitä. Miksi maksan kuntosalista? Miksi ostan ravinnerikasta ruokaa? Miksi teen ylipäätään mitään mitä haluan?



Koska se tuottaa minulle mielihyvää. Kuntosalilla käynti antaa energiaa arkeen ja tuo lisää itseluottamusta. Kunnollinen ruokavalio vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, edistää terveyttä ja tuo sekin puhtia jokapäiväiseen puuhasteluun. Ostan terveyspuodin tuotteita hyvinvointini tueksi, vaikka ne saattaisivatkin olla ylihinnoiteltuja. Käyn kalliilla joogatunnilla, koska tunnen aina sen jälkeen olevani onnellisin ja vetrein heppu jonka maa päällään kantaa. Aina siinä on jokin ajatus takana - ainakin haluamme sen parantavan fiilistämme ja hyvinvointiamme.

Joten miksi emme maksaisi siitä, että voimme hyvin? Jos haluamme muuttaa elämäntyyliämme, liittyi se sitten ruokavalioon tai liikuntatottumuksiin tai mihin tahansa muuhun, voimme ainakin yrittää muuttaa tapojamme. Haluatko liikkua säännöllisesti, mutta et tiedä miten ja milloin? Palkkaa Personal Trainer edes parin näkemisen ajaksi. Haluatko muuttaa ruokailutottumuksiasi terveyttäsi edistävämmiksi? Pyydä ammattilaista laatimaan sinulle ruokavalio joka sopii juuri sinulle. Keinoja kyllä löytyy, ne täytyy vain löytää ja antaa niille mahdollisuus. Tiedän, että personal trainer- palvelut ovat kalliita, mutta niistä saatu hyöty pesee varmasti 100-0 sen harmin, että rahat olisi voinut käyttää johonkin muuhun (esimerkiksi ulkona syömiseen, baareissa ravaamiseen tai muuhun vastaavaan?). Asioita kannattaa ajatella hieman kauaskantoisemmin ja miettiä: onko terveyteni ja hyvinvointini sen arvoista?

Mielestäni on. Oma hyvinvointi on aina kaiken vaivan arvoista.
Joten te kaikki ihanat ketkä luette tätä tekstiä, muistakaa panostaa itseenne. Jos se tarkoittaa uusia istuvia farkkuja, jotka kohottavat itsetuntoa: Osta ne. Jos se tarkoittaa ruokavalion remontoimista: Remontoi se. Jos se tarkoittaa ihan mitä vain muuta: Muuta se. Jos haluat mennä joogatunnille niin hitto vie mene ja nauti!

Me ollaan vain yksi ihminen tässä isossa maailmassa. Mutta se yksi ihminen on meille kuitenkin se kaikista tärkein tyyppi, jonka tarpeita täytyy kuunnella tasaisin väliajoin. Eiks vaan?


Ps. Tykkää blogini Facebook- sivustani TÄÄLLÄ!

So damn grateful

Huh, miten pieni ihminen voi olla kiitollinen. Niin kiitollinen, etten tiedä miten päin oikeen pitäisi olla. Jos mä nostaisin jalat kattoon niin mun sukat saattais pyöriä 30km/h rundia mun jaloissa. Mulla on ollut tänään niin ihana päivä, että oon nyt hymy korvissa vielä varmaan unissanikin. Ja edes toi masentava ilma ei pysty masentaa mua muuten kuin hetkellisesti, ja se on jo aika mahtava saavutus.

Kelataas vähän taaksepäin, mitä tänää on tullut tehtyä?

Aamulla käväisin koululla tekemässä ryhmän kanssa pientä työtä palautettavaksi. Sieltä matka jatkui upeaan ja inspiroivaan tilaisuuteen, jossa lanseerattiin uusi Twistbe- konsepti. Kaunis miljöö, upeaakin upeammat tarjoilut, uusia ihmisiä, hyvää fiilistä. Tilaisuudesta lähdettyäni näin pitkästä aikaa vanhaa ystävääni, jonka tapaamisen aikana sain nauttia vapaamuotoisesta pää- sekä niskahieronnasta, kahvittelusta ja raakasuklaasta, sekä tietysti kuulumisten vaihdosta. Täältä jatkoin matkaani vielä äidin luo, jossa näin pitkästä aikaa rakasta koiravauvaa ja tietysti äitiä. Oli niin mukavaa käydä siellä pitkästä aikaa ja mami laittoi mukaan vielä itse keräämäänsä pakurikääpää ja jotain ihmeen terveellisiä marjoja (sori äiti, en vieläkään muista niiden nimeä). Sieltä sitten postin kautta kotiin ja täsä mä oon. Väsynyt ja hitsin iloinen.
Jos en vielä ihan tarpeeksi ollut iloinen päivän tapahtumista, illan kruunasi vielä juuri sinun Laura, ihana viestisi snapchatiin. Niin kauniita sanoja, paljon kiitollisuutta. Uutta intoa jatkaa tätä hommaa sillä kaikella rakkaudella millä oon tätä aiemminkin tehnyt. Tällaisina hetkinä mä muistan miksi tätä teen. Koska mä rakastan tätä ja teen näitä postauksia intohimosta bloggaamiseen.  Elämä tuo eteen uusia mahdollisuuksia ja toivon että oikeat ovet avautuisivat mulle lähiaikoina. Mun mielestä kaikilla asioilla on tapana järjestyä ja vaikka aiemmat suunnitelmat eivät kävisikään toteen, on jollain sulle vielä Plan B tarjolla. Sun täytyy vaan odottaa sitä ja että uusi ovi aukeaa jossain muualla. Pitää vaan avata silmät ja osata katsoa ympärilleen. Kyllä ne palaset pikkuhiljaa loksahtelee paikoilleen, mä lupaan.

Kuvat ovat tämän päivän tilaisuudesta, josta kerron täällä myöhemmin. Olen alkanut kirjoittaa terveys/liikunta/ruoka-aiheisia postauksia GreenstreetFlown sivuille, joten jos sellaiset aiheet kiinnostaa niin käykäähän sieltä kurkkimassa lisää. Haleja, pusuja ja energiaa kaikkien viikkoon <3

TAKANA SATA METRIÄ, EDESSÄ MILJOONA

Täältä ne tulee, blogin ensimmäiset 'muutoskuvat'. Oon ollut aika arka laittamaan tänne tän tyylisiä postauksia, mutta olette niin kiltisti aina näitä pyytäneet, että nyt sain itseäni niskasta kiinni.

 Mulla on ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena kiinteytyä ja tuntea itseni timmiksi ja terveeksi. Syksyllä treenatessani saatoin mennä liiallisuuksiin ja karsin ruokavaliosta kokonaan alkoholin, herkut, ravintolahampparit yms. muut jutut mistä oikeasti nautin. Niitä olisi pitänyt saada nauttia kohtuudella. Sitten se menikin siihen, että treenasin ihan hulluna, enkä enää osannut kunnolla nauttia arkipäivän pienistä iloista. Joulun aikaan asiat muuttuivat ja jouluherkuttelut tuli hyvään saumaan - opin taas itseni hemmottelun taidon. Siitä lähtien oon herkutellut harvemmin tai useammin, kokematta siitä huonoa omaatuntoa. Oon myös treenaillut fiiliksen mukaan, pyrkinyt syömään mahdollisimman kevyesti, mutta täyttävästi. Välillä tekee mieli vetää leipää enemmän kuin laki sallisi (esimerkiksi tänään!) ja toisina päivinä vedetään enemmän kasvis- ja proteiinipainoitteista ruokaa. Mulla löytyy tältä saralta vielä miljoonasti opittavaa, mutta suunta on jatkuvasti ylöspäin!

Ylempi kuva on otettu joskus Lokakuussa, jolloin mulla oli treenittömiä kuukausia takana muutama hassu + kesän herkuttelut. Ruokailut oli menneet vähän miten sattuu ja alkoholiakin tuli nautittua suhteellisen usein. En muista tunteneeni itseäni mitenkään 'huonokroppaisemmaksi' kuin nykyäänkään, enkä siis ainakaan ollut tyytymätön itseeni. Pikkuhiljaa mieleen vaan hiipui ajatus kiinteytyksestä ja terveellisemmistä elämäntavoista.

Alempi kuva on otettu viime viikolla. Eli yli puoli vuotta myöhemmin. Puoli vuotta! (Mä en siis edusta niitä heppuja, jotka vetää sikspäkit esiin kahdessa kuukaudessa. Pysyvät muutokset vie aikaa. Tämänkin ajatuksen omaksumiseen mulla kului monta kuukautta). Mulla on tässä välillä ollut monia kausia, jolloin oon syönyt ja liikkunut huonommin ja 'muutosprosessi' on kärsinyt. En ole edes kauheasti enää tarkkaillut ulkonäköä, vaan mennyt ihan fiiliksen mukaan ja välillä havainnut vähän muutosta esimerkiksi just vatsalihaksissa (ne onkin oikeestaan ainoot mitä oon suhteellisen säännöllisesti jaksanut kuvailla).

On mieletön fiilis tuntea itsensä sopusuhtaiseksi. Tuntea treeneissä ja mielialassa kehitystä. Tuossa yksi päivä pullistelin lihaksia treenin jälkeen (mustavalkoinen kuva) ja oikeasti yllätyin, että löytyyhän sieltä yläkropastakin jotain lihasta! Paras fiilis on, kun huomaa kehittyneensä ja pääsee jatkuvasti enemmän ja enemmän kohti omia tavoitteita. Aina se ei ole helppoa, ei todellakaan, mutta yrittämisen arvoista!

Jos sieltä ruudun takaa löytyy muitakin kärsimättömyydestä kärsiviä (krhm..), muistakaa, että kaikki hyvä vie oman aikansa. En itse kannata pikadiettejä, lakkoja, totaalisia muutoksia ynnä muita, koska loppujen lopuksi ne yleensä vaan johtaa kahta kauheampaan mässäilyyn ja morkkisteluun. Pysyvät elämäntapamuutokset ovat kaiken A ja O, näin sanon minä :)

Mielipiteitä?

HOW TO FEEL GOOD - TIPS

Päivää päivää! Ymmärtääkseni olette kovia terveys/urheilupostausten faneja, joten ajattelin koota teille tällaisen my beautu tips - tyylisen postauksen, mutta sillä idealla, että nyt jaan teille mun omat hyvän olon vinkit. Kuinka siis pitää kevyt ja raikas olo päivästä toiseen?

1. Vettä. Juo vettä. Mun aamut alkaa vähintään litralla kylmää vettä ja en tiedä mistä se johtuu, mutta siitä tulee ihan älyttömän raikas fiilis. Suosittelen myös vesipullon kantamista mukana joka paikkaan, sillä tavoin tulee juotua vettä pitkin päivää.

2. Edelliseen kohtaan liittyen, vältä limppareita. Mä en ole koskaan ollut limujen ystävä ja juon niitä joskus vaan ravintolassa, enkä aina silloinkaan. Viikonloppuna tein poikkeuksen ja ostin pienen limupullon ja se oli outoa :-D En siis tiedä, onko tällä oikeasti mitään vaikutusta, mutta jos ei muuta niin hampaat ainakin kiittää.

3. Hedelmät, kasvikset yms. kuuluu mun päivittäiseen ravinnonsaantiin. On päiviä, jolloin tulee syötyä vähän vähemmän terveellisesti, mutta yritän parhaani mukaan aina haukata omenan, banaanin, salaatin tai muun vastaavan jossain vaiheessa päivää. Vaikka mulla jo tilanne on suhteellisen kondiksessa, parannettavaa yhä silti löytyy! Haluaisin kokeilla ja löytää enemmän kasvispainotteisia pääruokia, olisko teillä jakaa hyviä vinkkejä?

4. Hyötyliikunta. Vaikka aika liikunnalle jää väliin, kannattaa muistaa hyötyliikunnan ilo. Ennen kuljin juna-asemalle joka ikinen kerta bussilla, vaikka matkaa sinne on vaan parisen kilometriä. Yhdessä vaiheessa vaan päätin alkaa kävellä sinne ja niin olen joka ikinen kerta tehnyt sen päätöksen jälkeen (lukuunottamatta paria kiireellistä kertaa). Aikaa menee oikeasti ehkä yhtä vähän/paljon, eikä tarvitse stressailla bussiaikatauluista. Ja vaikka en muuten urheilisi kyseisenä päivänä, tuleepahan käveltyä ainakin se 2x2km!

5. Ei-totaalinen kieltäytyminen. En tiennyt miten muotoilla kyseinen asia. Pointtina kuitenkin se, ettei kannata totaalisesti kieltäytyä mistään. Pari postausta takaperin puhuinkin siitä, kuinka annan itselleni luvan herkutella silloin tällöin. Oon joskus yrittänyt karkki/herkkulakkoja ja se menee aina lopulta siihen, että tietty aika kärvistellään ilman mitään herkkuja ja ne pyörii mielessä koko ajan. "En saa syödä mitään hyvää, pakko olla ilman". Tämän jälkeen sitten tulee jossain vaiheessa romahdus ja mätetään herkkuja enemmän, mitä normaalisti.

Siinä nyt muutama mikä tulee näin arkipäivän toiminnoissa mieleen.
Mikä on sun oma salainen ase hyvään oloon?