torstai 22. lokakuuta 2015

Kiire elämäntyylinä

Tuijotan ihmismassaa Rautatientorilla. Istun penkillä ja tuijotan vain. Kaikilla on hirveä kiire, suurimmalla osalla askeleet käyvät jo juoksusta. Tukka hulmuten ja kahvikuppi kädessä, puhelin toisessa. Ollaan vähällä törmätä muihin ihmisiin. Istun kädet sylissä, kuulokkeet korvilla ja seuraan ihmisiä. Aika tuntuu pysähtyneeltä, vaikka en itse liiku mihinkään. Katselen vain loputonta ahdistusta.

H37A9859

Kaupan jonossa huokaillaan, kun jokin kestää. Ei pääsekään pois puolessa minuutissa ja olisi taas kiire jonnekin. Huokaillaan vähän lisää ja kun oma vuoro on tuloillaan, puoliksi tungetaan edeltävä asiakas pois tieltä. Tiuskitaan kassaneidille, että eikö voisi yhtään nopeampaa toimia. Ku päästään jonosta pois, sytytetään ulkona rööki ja mennään kaljalle. Niin mihin oli kiire?
  H37A9857

Inhoan kiireistä elämäntyyliä. Inhoan sitä, kuinka kiire on iskostettu meihin kaikkiin jo pienestä pitäen. Kiire on ominaisuutemme. Mitä ikinä teemmekään, haluamme tehdä sen nopeasti, vaivatta ja huomaamatta. Tulemme kärttyisiksi, jos näin ei tapahdu ja joudumme hidastelemaan. Kiirehdimme aina vaikka meillä ei olisi todellisuudessa kiire yhtään mihinkään. Se vain on vakio joka määrittää jokaista päiväämme. Toivon vain, että aika joskus todella pysähtyisi ja ihmiset voisivat hetken aikaa vain hengittää kerran sisään ja ulos, olemme olemassa. Olemme juuri tässä tekemässä mitä hyvänsä, voisimme kerran nauttia hetkestä.

H37A9860

Asiakaspalvelutyö on saanut minut kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Kun näen päivittäin sitä kuinka mukakiireisiä ihmiset ovat, haluan käyttäytyä juuri päinvastoin. En halua viestiä ihmisille sitä, että elämä päivästä toiseen olisi vain yhtä suurta suorittamista vaan että nautin jokaisesta hetkestä. Nautin ystävieni seurasta ilman pakkoa katsoa kelloa jatkuvasti ja nautin jopa siitä, että joudun välillä odottamaan omaa vuoroani kassalla. Se pakottaa pysähtymään hetkeksi kaikista kiireisimpinäkin päivinä. Kiirettä saamme jokainen kokea jo tarpeeksi ihan pyytämättäkin, joten miksi kehittäisimme itsellemme yhä hankalamman ja hektisemmän arjen? Kiirehditään silloin kun on pakko ja relataan kun pystytään.

H37A9849

Olen jo pitkään pitänyt mielessäni sellaista sääntöä, että ainakaan sunnuntaisin en juokse yhtään mihinkään. Vaikka olisi kuinka kiire, en aio juosta bussiin tai mihinkään muuallekaan. Pitäisin edes sunnuntain sellaisena rauhallisena päivänä, jos muut päivät meinaa käydä liian hektisiksi. Mutta miksi vain sunnuntai? Voisin toteuttaa tätä useamminkin, eli aina vaan kun on mahdollisuus. Ei tarvitse kiirehtiä joka päivä bussipysäkille, vaan voin kävellä sinne rauhassa hyvää musiikkia kuunnellen. Ei tarvitse lähteä aina kuntosalilta pois tukka putkella treenin loputtua vaan voin jäädä rauhassa venyttelemään ja rullailemaan paikkoja auki. Ei tarvitse lähteä mistään liian aikaisin, ellei oikeasti ole jotain tärkeää menoa. Mun mielestä se olisi ihan hyvä sääntö.

Koitetaan kaikki nauttia tulevasta viikonlopusta ihan ilman mitään stressaavaa maratonjuoksua paikasta toiseen, okei? Ja nautitaan rauhassa niistä päivän pienistäkin iloista, ne niitä parhaita iloja vasta onkin.

Ai niin juu, oon ihan unohtanut mainita teille mun ehdokkuudesta Indiedays Blog Awardseihin! Ajattelin aluksi etten jaksa laittaa itseäni ehdolle kun mulla on niin pikkublogi verrattuna noihin isompiin, mutta eihän tässä toisaalta voi mitään hävitäkään. Eli jos koet että mun blogi on inspiroinut ja motivoinut sua, käy klikkaamassa mulle ääni TÄÄLLÄ. Jokainen ääni merkitsee ja olen otettu jokaisesta äänestä jonka päätätte antaa. <3

10 kommenttia:

  1. Tarkoitus ei oo millään tavalla haukkua tai levittää negatiivista energiaa vaan ihan vaan antaa palautetta:) Viime aikoina on tuntunut,että tällösiä "saarnauspostauksia" (anteeksi ilmaus,kuulostaa pahalta mutta en keksinyt parempaakaan) on tullut viime aikoina useammin kun ihan tavallisia höpöttely- ja vaikka asupostauksia. Näitä on kiva lukea pienissä määrin, mutta niin että joka toinen postaus kulkee tällä teemalla (kiireellisyys,sokerittomuus yms) niin tulee tietyllä tapaa raskaaksi lukeminen.

    Joo,itsehän voi valita mitä lukee, useasti vain toivot palautetta niin ajattelin uskaltautua avaamaan oman sanaisen arkkuni:) Hauskaa viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii, palautetta saa aina antaa, kiitos siitä! Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Itse olen vaan halunnut ottaa enemmän sitä linjaa, että kirjoitan nykyään enemmän asiapostauksia joissa on jokin tietty aihe, koska en koe että pelkät höpöttelypostaukset olisivat sisällöltään mitenkään super mielenkiintoisia. Ja mulla on lähiaikoina ollut paljon ajatuksia eri aiheista jotka oon halunnut jakaa tänne, kun taas elämässäni ei ole tapahtunut kamalasti mitään höpöttelemisen arvoista :-D Toiset tykkää ja toiset ei :) Kiitos asiallisesta palautteesta!

      Poista
    2. höpöttelypostaukset on just parhaimmistoa :D

      Poista
    3. Älä huoli, kyllä niitäkin varmasti välillä tulee kunhan sellaista fiilistä löytyy! Tällä hetkellä on vaan ollut fiilistä tämmösille postauksille :-)

      Poista
  2. Kata, mä olen noudattanut jo jonkun aikaa sääntöä etten kiirehdi kovin paljon enää turhaan. Jos myöhästyn yhdestä dösästä tai junasta, odottelen RAUHASSA seuraavaa sen kummemmin hermostumatta. Tämä pätee myös työaamuina :) Sama myös Veetin kanssa lenkillä - annan Veetin RAUHASSA haistella mielenkiintoisia hajuja niin kauan kuin huvittaa - myös työaamuina :) Tosin jonottamaan en ole vieläkään oppinut - kuulun juuri niihin ärtyneisiin huokailijoihin ja puhisijoihin ja voihkijoihin jonossa kuin jonossa :D Eli opeteltavaa vielä riittää mullakin tällä saralla :) ... Kiva blogi sulla, lueskelen aina välillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että pyrit tekemään edes jotain rauhassa, ja just toi koiran lenkittäminen on just sellanen jossa voi hetken saada itekin ajatukset pois muista jutuista:) Hah, no kaikilla riittää jotain opittavaa! Kiitos Anne <3

      Poista
  3. Mä taas tykkään näistä asiapostauksista! Mutta hömpät on myös jees :) Elän ite aika hektistä elämää sillä oon joka viikonloppu matkustamassa poikaystävän, perheen tai kavereiden luo ympäri Suomea. Kiire on kyllä niin ärsyttävää ja niin ku sanoit pitäis tietosesti vaan rauhottua. Muistan et viikonloppuna ajattelin Helsinkiin mennessä et ihana kun ei tarvi kiirehtiä jatkoyhteyksillä minnekkään ja miettiä ehtiikö niihin, vaan menin rauhassa kiertelemään muutamat kaupat läpi ja sitten kaverin luo :) ja nää kuvat edelleen niiin ihania! Hyvää syksyä Kata <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tykkäät! Joo toi on kyllä inhottavaa kun pitää jatkuvasti kiirehtiä johonkin. Kiva että välillä kuitenkin on aikaa rauhottua :) Kiitoksen ihanainen, kiva kun jaksat aina kommentoida, sulle kans ihanaa syksyä <3

      Poista
  4. Hei mää tykkään sun kirjoituksista:)!oon ihan vasta löytänyt sun blogin ja hyvältä vaikuttaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, tervetuloa seurailemaan juttujani :-)!

      Poista