tiistai 3. toukokuuta 2016

Vaikeuksien kautta voittoon

Olen tässä vähän väliä kirjoitellut siitä, kuinka mulla on ollut aika ajoin todella surkea fiilis ja arjen pyörittäminen on tuntunut hankalalta. Ihan perus juttujenkin hoitamiseen piti tsempata itseään, jotta sai kaiken tehdyksi. Aamulla kun katsoi ikkunasta ulos, teki vaan mieli vetää verhot kiinni ja romahtaa takaisin sänkyyn nukkumaan. Onneksi tämä vaihe on nyt selätetty ja arki maistuu taas paremmalta kuin pitkiin aikoihin!
Kyllähän säälläkin on todella suuri merkitys ja aurinko piristää varmasti jokaista suomalaista tällä hetkellä. Mutta mulla todella iso vaikuttaja on ollut ihan vaan oma suhtautuminen kaikkeen - tajusin etten pääse lainkaan eteenpäin masistelemalla ja itkemällä. Tajusin, että kaikki lähtee omasta selkärangasta ja jos siellä ei ole tarpeeksi sisua niin missä sitten? Nostin pään ylös, avasin verhot, otin kameran käteen pitkästä aikaa ja etsin arjestani taas ne pienet elementit joita rakastan päivästä toiseen. Ja johan kaikki alkoi maistumaan ihan uudella tavalla.
"Kaipaan muutosta arkeen, kaipaan poikkeuksia rutiineihin, kaipaan sitä jotain". Näitä mantroja hoin itselleni päivästä toiseen, enkä ymmärtänyt yhtä isoa faktaa. Se fakta oli se, että jos mä en itse tee asialle jotain niin tuskin sitä kukaan muukaan tulee tekemään. Jos halusin jotain uutta ja kiehtovaa niin mun piti vain päättää minkä haluan sen muutoksen olevan ja sitten vaan päättää toteuttaa se. Halusin vain jotain. Jotain joka pistää mut taas rakastumaan kaikkeen uudestaan ja uudestaan.
Sitten tuli eräs kaunis päivä ja keskustelu ystävän kanssa. Parin päivän kuluttua olinkin jo saanut harjoittelupaikastani lomaa jota en edes ajatellut saavani ja siitä hetken kuluttua jo naputtelin lennot Espanjan lämpöön. Lähtöön alle kaksi viikkoa, nopein varoitusaika ikinä mun matkustushistoriassa. Useimmiten mä jahkailen ja mietin asioita, enkä meinaa saada asioita alulle ja nyt päätin vaan toimia. Olin jo saanut loman töistä, joten miksi en lähtisi? Miksi en ottaisi pientä hermolomaa, pääsisi rentoutumaan, ottamaan aurinkoa ja nauttimaan etelän lämmöstä? Mulla ei ollut mitään syytä miksi en lähtisi ja näin ollen olenkin jo ensi viikonloppuna koneessa kohti lämpöä. 
Tuntuu ihan mielettömän hyvältä ja vapauttavalta, tämä matka tulee niin oikeaan saumaan. Olen pääasiassa vaan tehnyt töitä tässä parin kuukauden aikana ja tuntuu todella ihanalta saada pieni getaway tämän kaiken keskelle ja sen jälkeen jaksaa taas painaa loppukevään täydellä teholla. Uu jee. 
Tällä hetkellä mulla on tosi hyvä fiilis. Muutamaan kuluneeseen päivään on kuulunut paljon ystäviä, naurua, paljon ulkoilua ja piknikiä laiturilla, aurinkoa ja hyvää fiilistä. 

Vaikka välillä olisi maailman eniten maansa myynyt fiilis, kannattaa pitää mielessä, että aina koittaa kirkkaampia päiviä. Jonain päivänä sä taas nautit jokaisesta pienestä jutusta sun arjessa ja jonain päivänä sä oikeasti taas hyppelehdit jalat ilmassa kun kaikki on vaan niin jees.

<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti