tiistai 4. huhtikuuta 2017

Endorfiinit hukassa

Moi!

Jos olette mun juttuja tiiviimmin seurailleet, tiedättekin mun olleen alkuvuodesta paljon kipeänä. Thaimaan reissun jälkeen oli ihan hyvä rako terveenä puuhastelua, mutta sen jälkeen stressi on pistänyt kropan koville ja tuonut jälkimainingeissaan kaksi erittäin sitkeää flunssapirulaista. Tällä hetkellä olen taas vihdoin terve - puolestani voinkin olla koko loppuvuoden täysissä voimissani!

 Koko alkuvuoden ajan olen päässyt urheilemaan vain satunnaisesti ja rutiineista ei ole ollut tietoakaan. Kipeilyn ja pitkien treenitaukojen jälkeen on ollut todella vaikeaa päästä siihen rytmiin, mitä on aiemmin tottunut pitämään yllä. Olen jo miltei unohtanut sen parhaan fiiliksen, joka treenin jälkeen tulee, sillä sen saavuttamisesta on niin pitkä aika. 
Juuri ennen tätä edellistä flunssaa kävin vetämässä jalkatreenin ja olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Kappas, kaikki tuntui menevän mönkään - vaatteet eivät tuntuneet hyviltä, en mukamas enää osannut liikkeitä, en keksinyt treenilleni hyvää rakennetta ja kaikki vaan ärsytti kaikin puolin. Ei vaan yksinkertaisesti lähtenyt. Lähdin kotiin harmissani siitä, että mulla ei ollut enää mitään tatsia salilla treenaamiseen. 

Lähipäivien aikana olen suunnitellut salilla käymistä. Työt venyy usein niin myöhään, etten ehdi hyvin meidän ryhmäliikuntatunneille, joten kuntosali on ollut ainoa vaihtoehto. Kynnys sinne lähtemisestä on ollut ihan super korkea, koska itseluottamus sen suhteen on niin alhainen. Tuntuu siltä, kuin en enää kuuluisi sinne, vaikka joskus olen nauttinut siitä enemmän kuin mistään muusta! Yli puoli vuotta tuli harrastettua crossfittia, jossa treenit ohjattiin kerta toisensa jälkeen, joten siitä pois totuttelu on vaatinut harjoittelua. 

Tänään sitten menin pitkästä aikaa yksin salille. Pitkä ja kiireinen päivä takana, enkä olisi käytännössä jaksanut lähteä yhtään minnekään. Pidin kuitenkin pääni ja menin suunnitellusti treenailemaan. Päätin, että teen kaikkea mitä mieli tekee ja tiedättekö mitä? Pitkästä aikaa tunsin taas sen, kuinka salitreeni on vaan maailman parasta. Tein juoksumatolla intervallitreeniä, rinnalle vetoja sekä etukyykkyjä, penkkiä ja vähän vatsoja sekä olkapäitä. En miettinyt liikoja, tein vaan. Kuulokkeissa pauhasi suomirap ja fiilis oli katossa. Ai että, kun mä oon ikävöinyt tätä fiilistä! Kun tulin kotiin, olisi vain tehnyt mieli tanssia ja heilua ympäriinsä onnistuneen treenin jälkeen. 
kuvat: Sara Vanninen
edit: Minä
vaatteet: Lorna Jane

Halusin kertoa tämän teille siksi, että muistatte meidän kaikkien olevan vaan ja ainoastaan ihmisiä. Kaikilla on huonoja päiviä, viikkoja ja kuukausia. Hyvällä asenteella ja itsensä motivoimisella pääsee tosi pitkälle, oli kyse sitten treenaamisesta tai ihan mistä muusta tahansa. Mua on turhauttanut todella paljon mun huono ruokavalio ja flunssa yhdistettynä kiireeseen ja stressiin, mutta nyt on taas aika ottaa itseä niskasta kiinni niiden asioiden puolesta, joihin voin itse vaikuttaa. 

Tästä se taas lähtee, hyvä olo vuodelle 2017! Ootteko mukana? 

2 kommenttia:

  1. Mulla just tällä hetkellä toinen viikko menossa flunssan kourissa, viimme viikko olikin aika järkyttävä ja tällä hetkellä oon siinä ja siinä, että oonko mä vielä puolikuntonen vai en. Kroppaa kylläkin särkee vaikka olo on jo muuten hyvä. Haaveilin jo pääseväni tällä viikolla salille, mutten ehkä vielä kuitenkaan :( Ärsyttää tällänen kun jää taas kaikki treeni runiinit pois vaikka intoa olis ku pienellä kylällä! Aika jännä myös aina huomata kuinka paljon hyvä treeni antaa, mutta niin myös huono. Kyllä muuten vatuttaa kun treeni ei luista niin ku haluis :D

    VastaaPoista
  2. Mukana ollaan! Treenit tuntuu takkuavan pahasti pidemmän tauon jälkeen, mäkin pääsin viime viikolla muutaman viikon tauon jälkeen salille ja tuntu että kaikki lihakset oli siinä ajassa kadonnu ja sekös söi motivaatiota. Tällä viikolla kulkee jo paremmin, joten khyllä se siitä taas lähtee. :D Tsemppiä reeneihin ja kiitos kun tuot päiviini hyvää fiilistä ja rehellistä meininkiä :) -Minna

    VastaaPoista