Moi ja mukavaa sunnuntaista iltaa kaikille!
Torstaina mulla oli päällä hirveä väsymys. Mikään ei juurikaan innostanut ja tuntui siltä, että alkuviikon tiukat aikataulut pitivät vieläkin kroppaa hallinnassaan. Olin suunnitellut meneväni Taiteiden Yöhön fiilistelemään salaista puutarhaa ja muita meininkejä, mutta kummallisesti jumituin vain sohvan pohjalle Fafa'sin pitaleivän kera. Muokkailin rauhassa kuvia ja katselin hauskoja videoita (basically mun jokainen ilta näyttää samalta). Jossain vaiheessa kuitenkin tuli sellainen fiilis, että nyt muija. Lähde ulos, piristy, tee jotain. Ja sitten mä lähdin.
Aluksi hölkkäilin ja se tuntui kivalta. En ollut ottanut mitään paineita saatika tavoitteita lenkin suhteen. Halusin vain mennä juuri niin pitkään tai lyhyesti kuin mieli teki. Siinä sitten aikani hölkkäilin, varmaan vain kilometrin verran, jonka jälkeen pysähdyin matkan varrelta löytyneen kuntopisteen luo. Sieltä löysin itselleni reilun 30 kilon tangon, jolla sain monipuolisesti tehtyä erilaisia liikkeitä - rinnallevetoa, etu- sekä takakyykkyä, maastavetoa.. Välissä kävin leikkimässä leuanvetotangon luona ja lopuksi tein vielä muutamat sarjat tangon kanssa.
Seuraavaksi jatkoin matkaa hetken ajan hölkkäillen, kunnes kyllästyin hitaaseen tahtiin menevän musiikin ansiosta. Diplo innosti pistämään juoksuaskeleet rivakammiksi ja sitten innostuinkin tekemään spurtteja. Kerran, kaksi, kolme, neljä. En laskenut kierroksia, menin täysin fiiliksen mukaan. En laskenut metrejä, sen sijaan kuuntelin musiikkia ja annoin flown liikuttaa jalkojani. Yllätyksekseni huomasin, että jaksoin vetää spurtteja todella hyvin. Crossfit on ilmeisimmin ollut mun juoksun räjähtävyydelle hyödyksi, sillä lyhyet pinnistykset menivät yllättävän kevyesti ja palauduin niistä rivakkaan (syke laski nopeammin kuin ennen ja olin aika pikaisesti valmis uuteen spurttiin). Muutamat spurtit siinä vedettyäni jatkoin matkaa hölkkäillen ja kävellen. En kertaakaan katsonut kelloa tai miettinyt lenkin tehokkuutta, ainoastaan sen tuomaa mielihyvää. Lopuksi vedin vielä muutamat loppuspurtit ja lopuksi vaan makoilin betonisella aidalla musiikkia kuunnellen.
Paras lenkki aikoihin.
Kannustan myös teitä menemään enemmän fiiliksen mukana. Tiedän, että joillekin sopii paremmin pieni suunnitelmallisuus suoritusten aikaansaamiseksi, mutta mä ainakin huomaan tekeväni jopa monipuolisempaa harjoittelua ilman mitään suunnitelmia. Voisin kuvitella, että halutessa vaikka tavoiteltu aikaraja antaa hieman raameja tehtävälle urheilusuoritukselle. 45 minuutin aikana ehtii tekemään ulkona vaikka ja mitä hauskaa, vähän niin kuin mäkin tein! Ehtii vähän fiilistelemään kaunista luontoa, hikoilemaan kuin pieni sika, käppäilemään ja tuntemaan ittensä voittamattomaksi. Omassa tapauksessani yhdistin kaikki omat lempparimuodot ulkona liikkumisen saralla ja sain aikaiseksi ihanan treenin. Oli varmaan hei viikon paras sellainen!
kuvat: Max
Voitte varmaan arvata, että mä piristyin ja vieläpä aika paljon. Urheilun jälkeen olo oli tosi inspiroitunut, hyvällä tavalla väsynyt ja ai että oli ihanaa istahtaa sohvalle ruokakippojen ja keskinkertaisten tv-ohjelmien kera.
Lämmin suositus kaikille: ajatelkaa boksin ulkopuolelta ja yllättykää.
<3
Olipahan motivoiva teksti :)
VastaaPoistaItse olen kanssa fiiliksen mukaan treenaamisen puolestapuhuja. Ennen olin juurikin se, joka meni salille vaikka edellisenä yönä olisi nukkunut 2 tuntia, juossut päivän töissä paikasta toiseen tmv. vaan koska "nokun olin päättänyt tänä päivänä mennä". Oman kropan kuuntelu ollut ihan hakoteillä ja siitähän ei mitään hyvää seurannut, saatika kehitystä tapahtunut...
Tietysti se ei kaikille sovi, jos ei osaa omaa kroppaansa kuunnella tai ei saa itsestään mitään irti ilman selkeitä suunnitelmia ym. Mutta minä myös olen huomannut tekeväni paljon monipuolisemmin kun ei suunnittele sen tarkemmin. Usein sitä menee salille ja kuulostelee että mitäs tänään treenailtais. tai lähtee kävelylenkille ja huomaa spurttailevansa. toisinaan menee salille ja toteaa, että nyt ei tunnukaan siltä, että kannattaa juurikaan riehua -> jos käyttäisi ajan mobbailuun.
Se on myös ymmärretävää, että suuremmat tavoitteet vaativat myös suurempaa suunnitelmaa. Olen toki myös miettinyt, olisiko treeni tuloksellisempaa ja kehittävämpää, jos laittelisi painoja ylös tai keskittyisi tiettyihin liikkeisiin (kuten harjoittelisi leuanvetoa monta kertaa viikossa eikä kerran kuukaudessa) tai harjoittelun kohteisiin (treenaako voimaa, räjähtävyyttä, kestävyyttä vai mitä). Mutta olen tuumannut, että niin kauan kun liikkuu omaksi iloksi eikä tavoitteena sen kummempaa, saa fiilispohja riittää. Olisi kiinnostavaa myös jos tekisi tietyllä ohjelmalla tietyt liikkeet säännöllisesti, säästyisikö näiltä lihaskivuilta... :D Tuntuu että salipäivän jälkeen on enemmän tai vähemmän monta päivää hellänä kun aina tekee lähes eri liikkeitä tai ainakin eri yhdistelmillä. Ja tietysti sekin seikka, kun aina treenaillut ilman valmennusta, niin olisihan se kiva kokeilla minkälaisia kenties uusia puolia jonkinlainen koutsi itsestäni saisikaan irti.