torstai 9. maaliskuuta 2017

Onnellinen rutiineista

Kuukausi siinä meni. Sairastelu alkoi pikkuflunssasta, joka on sellainen vähänniinkuinsinnepäin. Tiedättekö, kun ei ole oikeasti kipeä, mutta ei ole myöskään terve esimerkiksi liikuntaa ajatellen? Juuri sellainen ärsyttävä flunssa, joka ei liiku mihinkään suuntaan. Eräänä lauantaina ajattelin, että alan vihdoin olla terve ja suunnittelin jo salireissua seuraavalle maanantaille. Kuinkas ollakaan, heräsin sunnuntaina kurkku täynnä takiaisia ja nenä tukossa. Ei, ei, ei, ei! Sen jälkeen menikin viikko kirjaimellisesti sohvalla maaten kuumeillessa ja niistäessä. 
Mennyt kuukausi on ollu sitä aikaa, kun olen vain haaveillut treenailusta. Aikaa, jolloin olin jo unohtanut sen ihanan poltteen lihaksissa, jonka haluan treenin aikana saavuttaa. Aikaa, jolloin urheilusuorituksen jälkeinen endorfiiniryöppy tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta. Olin jo ehtinyt kadottaa tatsin omaan kehoon - saatoin maata päiväkausia tuntematta mitään sen kummempia jumeja. Turruin makoiluun ja tekemättömyyteen ja eräänä päivänä vaan havahduin siihen, kuinka paljon se söi musta energiaa.

Se, etten saa toteuttaa itseäni totuttuun tapaan, tekee musta flegmaattisen ja tylsän tyypin. Sellaisen tyypin, joka hädin tuskin jaksaa lähteä kauppareissulle ja saa huonosti hoidettua pieniäkään velvollisuuksia. Kaipaan päiviini aktiviteettia, aivotyöskentelyä, kohtaamisia ja värejä. Kipeänä oleminen antaa aina uuden perspektiivin sille, miten oikeasti ne omat rutiinit ovat niitä kaikkein rakkaimpia ja tärkeimpiä.
Olen tämän viikon aikana päässyt vihdoin ja viimein urheilemaan. Joogaa, kuntosalia, juoksulenkkiä ja ryhmäliikuntaa. Ei yhtään suunnitelmia, ainoastaan fiiliksen mukaan menemistä. Pienistäkin painoista kipeytyneitä lihaksia, huomion kiinnittämistä ruokailuun ja aterioiden kokoon sekä uusien urheiluvaatteiden fiilistelyä. Hikeä, endorfiiniryöppyä, itsensä kanssa kilpailemista. Siinäpä muutama seikka, joita elämääni kaipaan säännöllisesti. 
kuvat: Laura
edit: minä
Housut ja toppi: Ellos*
Huppari: Adidas* 

Tästä onkin sitten hyvä suunta ylöspäin sekä ruokailun, liikunnan että arkirutiinien rakentamisen suhteen. Olen super iloinen, että flunssa on taltutettu ja pääsen taas toteuttamaan itseäni täydellä kapasiteetilla!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille höpönassuille <3

(*=Saatu blogin kautta)

4 kommenttia:

  1. Asioita oppiikin aina arvostamaan vasta kun niitä ei enää ole, esimerkiksi juuri terveyttä ja kykyä liikkua! Vaikka kokoajanhan pitäisi olla kiitollinen kaikesta, pienistäkin jutuista. Hyvä postaus! :) xx
    http://roosamononen.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Täytyisi joka päivä olla kiitollinen terveydestä.. Kiitos Roosa <3

      Poista
  2. Välillä moottori voi yskiä, mutta siitä se taas lähtee : )

    VastaaPoista